Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pitkänomainen kukkupöytä ikkunan edessä, kaksi tasoa. Alahyllyssä kauniita vanhoja emaliastioita, eipä valokaan sinne ulotu. Ylätasolla on pöytälamppu, kaksi - kolme kukkaa..

Minun kukkupöytäni on eteisen penkki, alhaalla kolme koria ja päältä otettu istuinpehmuste pois. Koreissa säilytän kynttilöitä ja koriste-esineitä, jotka eivät juuri nyt ole päässeet esille. Pienihän se on, ei mahdu kuin kaksi isoa kasvia ja koristeita. Ehkä ajastetun kukkuvalon vois jo sammuttaa, päivönvaloa on jo riittävästi?

Mulla on olohuoneessa ikkunan edessä kolmitasoinen kukkupöytä, jossa kaktuksia (kissa ei ole kiinnostunut niistä) sekä sohvan sivupöydällä peikonlehti (kissa on kiinnostunut siitä) ja lisäksi telkkarin yl

Perseileekö se? :D

 

 Hetken aikaa mietin, että mitä ihmettä :D Mutta googletin ja selvisi. Ja kyllä, perseilee se :D



https://www.vauva.fi/keskustelu/3694703/perseileva-peikonlehti-neuvoja-…

En nyt varsinaisesti erakko, mutta viihdyn varsin hyvin yksinkin ja erityisesti viihdyn hyvin kotona. Introvertti kylläkin olen, mutta en siten, että en haluaisi koskaan ikinä milloinkaan olla muiden seurassa vaan siten, että muiden seurassa oleminen vie voimia. Johtunee luultavasti siitä, että kun olen toisen ihmisen seurassa, mä sitten keskityn häneen ja vain häneen enkä räplää samaan aikaan kännykkääni tai mieti, mitä laittaisin illalla ruuaksi tms. Kuuntelen ja myös kuulen sitä toista, mietin hänen sanojaan ja pyrin ymmärtämään, miltä puhujasta tuntuu, mitä hän haluaa puheellaan tuoda esille, odottaako hän multa jotain (lohdutusta, neuvoja tms)  jne. 

Kun yli 12 vuotta sitten tein vielä lähitöitä, en vapaa-ajallani oikein jaksanut tavata muita ihmisiä, jos ei ollut pakko. Mutta kun aloin tekemään etätöitä, ei ollutkaan enää työpäivän jälkeen mitään ongelmaa tavata ystäviä tai sukulaisia. Mulle kuitenkin riittää oikein hyvin 2-3 tunnin yhdessäolo. Vähän hirvittää jo etukäteen syyskuun Irlannin matka siskoni kanssa, kun joutuu olemaan toisen kanssa 24 tuntia vuorokaudessa melkein viikon ajan. Meillä on varmasti ihan hauska reissu, mutta todennäköisesti olen ihan rättiväsynyt reissun jälkeen.  

Yhteisöllisen asumisen etu on, että iso määrä kotihoidon asiakkaita on asutettu samaan rakennukseen. Näin hoitajalla ei mene niin paljoa aikaa asiakkaalta toisen luokse siirtymiseen kuten menee silloin, jos jokainen asuu omissa kodeissaan. Kun tästä yhteisöllisestä asumisesta alettiin viime vuonna puhua enemmän, otin yhteyttä oman hyvinvointialueeni päättäjiin ja kysyin, mitä tuo "yhteisöllinen asuminen" konkreettisesti tarkoittaa ja miten se eroaa palvelutaloasumisesta. Sain vastauksen, että yhteisöllinen asuminen on nimenomaan palvelutalossa asumista. Jokaisella vanhuksella on siellä pieni yksiö omine kylpyhuoneineen ja keittiöineen ja lisäksi rakennuksessa myös yhteiset oleskelu- ja ruokailutilat niille asukkaille, jotka jotain yhteisöllisyyttä mahdollisesti kaipaavat. YHteisöllinen asuminen ei siis mikään soluasunto, jossa vanhuksilla olisi vain oma huone ja sitten kylppäri, keittiö ja olohuone olisivat yhteisiä. Henkilökuntaa on sitten päivävuorossa ja ehkä iltavuorossakin, mutta ei yövuorossa eli ne vanhukset, joilla kävisi kotonakin kotihoito, käy kotihoito myös yhteisöllisen asumisen asunnossa.  Ilmeisesti siis palvelutaloja aletaan rakentaa lisää tai sitten remontodaan jotain olemassaolevia rakennuksia palvelutaloiksi. 

Mitä tulee vanhusten yksinäisyyteen, on paljon yksinäiseksi itsensä tuntevia vanhuksia, jotka voisivat vielä lähteä jonnekin eläkeläisten, seurakunnan tms tapahtumiin. He vaan eivät halua, koska eivät he seuraa kaipaa vaan niitä ihmisiä, joille olisivat läheisiä, rakkaita ja merkityksellisiä. Myös vanhukset ovat yksilöitä eikä se, että kaksi vanhusta kumpikin kulkee rollaattorin avulla, vielä tee heistä toisilleen sopivia edes kaverisuhteeseen saatika hyvään ystävyyssuhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Eutanasia hoitaa minut.

Samaa toivon minäkin. Jos se siitten aikanaan on Suomessa mahdollista. Tosin sitäkin olen joskus miettinyt, että millä summalla joku moottoripyöräkerholainen tai vastaava pistäisi mut pois päiviltä. 

Vierailija kirjoitti:

"Lähitulevaisuudessa työikäisten odotetaan huolehtivan ikääntyvistä vanhemmistaan töiden ohella."

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010727273.html

Ja  samaan aikaan työnantajan irtisanomisoikeutta on helpotettu. Eli koitapa  lähteä kesken työpäivän nostamaan kaatunutta vanhempaasi ylös, niin yhden kerran työnantaja saattaa vielä antaa anteksikin, mutta toisella kerralla tulee jo kenkää. Ja mihinkään äidin tai isän lääkärikäynteihinhän ei työnantajan nytkään tarvitse antaa työntekijälle vapaata. Vain alaikäisten lasten asioihin. 

Ihan hullun hommaa, että samaan aikaan, kun työntekijän pitää olla 100% mielinkielin ja joustava työnantajaa kohtaan välttääkseen irtisanomisen, pitäisi sitten työntekijän hoitaa ne vanhuksetkin. MIssä välissä? Ei mun muistisairas äitini ainakaan ikinä soittanut mulle, että oisko nyt hyvä aika hänen lähteä hortoilemaan pakkaseen vai onko mulla joku palaveri tms menossa. Sehän lähti, kun sille päälle sattui.