Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Oivoi. Suruviesti saapui. Ystävän puoliso kuoli, 80v. Edellisellä viikolla toisen ystävän nuori poika ajoi vakavan kolarin moottorikelkalla. Onneksi säästyi henki. Joulun alla yhdet ystävät erosi.

Tälläiset pysäyttää. Pidetään huolta läheisistä, muistetaan sanoa, että tykätään :)

N64

Osanotot <3 Elämässä ei tosiaan tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Koettu itsekin, kun joulukuussa 2012 kävin "kättelemässä Kuolemaa". Se hetki ja tapahtuma oli mun elämäni käännekohta. Aika moni asia elämässäni ja erityisesti arvojärjestyksessäni muuttui silloin. On parasta nauttia tästä hetkestä, koska huomista ei välttämättä enää näe. 

Olen varannut reissun Irlantiin syyskyyksi. 

Nro 9483: "Kirjoitinkin: ehkä se oli ajan tapa?  Isoäiti 1947 ja isoisä 1970, korjaus: isoisä oli leskenä 23 vuotta.Olen siis tuo edellinen ja kirjoitin ehkä jotenkin huonosti tuon evakkoasian, joutuivat kahdesti lähtemään kun välirauhan aikaan palasivat Sortavalaan.

Tässä jatkoa isoäidin perukirjasta: 1 heteka (450mk), 1 tyyny (50mk), 1 peitehuopa (70mk), 2 patjaa (80mk), 1 hetekan peitto (130 mk) ... Oli kallis peitto!"

Juu, ymmärsin kyllä :) Ja ehkä mä olinkin se, joka kirjoitti jotenkin huonpsti. Pointtini aiemmassa siis oli lähinnä se, että nykyisin ei enää perunkirjoituksessa eritellä yksittäisiä esineitä paitsi silloin, jos ne on tosi arvokkaita. Koska  verottajaahan koko perunkirjoitus ensisijaisesti kiinnostaa ja sen vuoksi vain sellaiset esineet, joista verottaja voi nykäistä perintöveroa. Korut, kodin irtaimisto yms ei kiinnosta verottajaa, paitsi just jos on esimerkiksi joku arvokas taulu. 

9477: "Kahdet perukirjat olen nähnyt, isäni 20v sitten muistan hyvin. Äitini perukirjasta en muista mitään, 14v sitten. Korut piti jotenkin jakaa, jäi tekemättä...

Ennen vanhaan omaisuutta oli tosi vähän, meidänkin isän perintö jäi rajan taa..."

Viime vuonna tehtiin mun äidin perunkirjoitus ja mitään irtaimistoa ei siihen laitettu. Juristi sanoi, että vain yli 5000 € arvoiset esineet pitää laittaa. Vai olikohan 3000 €, en nyt jaksa muistaa. Mutta mikään äidin omistama yksittäinen esine ei ollut tuota hintaluokkaa. Äidillä ei ollut autoakaan, joten sellaistakaan ei tarvinnut perunkirjaan laittaa. 

Nro 9476: Juu, ensimmäisenä tein sängyn jalkopäätyyn päätylevyn, jotta patja ei aina valu siitä yli. Ja sitten seuraavaksi tein sen ikkunaan kiinnitettävän kylvöruukkujen hyllyn. Kun jaksan, niin varmaan päivitän blogiini  noita juttuja. Mulla tosiaan yhden projektin saaminen loppusuoralle saa päässä pyörimään jo seuraavan projektin. Tykkään tehdä käsilläni. Pelkkä lopputulos ei ole tärkeä vaan myös se itse tekeminen. Nyt, kun lumet on sulaneet, niin päässä pyörii jo pihoille laitettavat jutut. Mutta saattaa tulla vielä takatalvi, joten jos nyt vaan ensin puuhastelisi asuntoon sisälle tulevia juttuja.