Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 9525: "....että kun minulla ei olisi mitään yhteistä historiaa myöskään kenenkään kanssa niin saisin siinäkin mielessä aloittaa alusta."

Mulla on yksi ystävä, johon tutustuin jo 1987. Olin silloin 25v.  Tosin meilläkin oli sitten noin 15 vuoden tauko yhteydenpidossa, kun hän teki vielä iltatähden ja mulla taas omat lapset oli jo teinejä ja sen vuoksi hän "palasi hiekkalaatikolle" ja mä taas suunnittelin elämääni lähes aikuisten lasten äitinä. Muut ystävyyssuhteeni ovatkin sitten syntyneet noin viiskymppisenä ja yksi vasta kuuskymppisenä. Eli tuota yhtä ystävääni lukuunottamatta ei mullakaan ole ollut mitään yhteistä historiaa ystävieni kanssa. En ole kokenut yhteistä historiaa ystävyyden kannalta tärkeäksi. Nyt on nyt ja mitä oli joskus 30-50 vuotta sitten, oli jotain ihan muuta. En haikaile menneisyyteen vaan elän mieluummin nykyhetkessä. Enkä koe tarpeelliseksi, että mun ystäväni tietäisivät musta ihan kaiken alkaen mikä oli mun kansakoulun ekan luokan opettajani nimi. Näin kärjistettyna. 

Yhtä lukuunottamatta mun aikuisiän ystävyyssuhteeni ovat kaikki alkaneet niin, että jossain (netissä, koiraa ulkoiluttaessa tms)  on kohdattu, ollaan tehty yhdessä jotain ja juteltu siinä samalla. Jos molemmilla on ollut mukavaa, on tavattu toisenkin kerran. Ja kun on juteltu lisää, on selvinnyt, että toista kiinnostaa jokin muukin sama asia kuin mua kuin vain se, mitä ekalla kerralla tehtiin yhdessä. Omasta historiasta ei olla tehty lainkaan mitään tilintekoa vaan joitain menneen elämän asioita tulee esille muiden keskustelujen yhteydessä. Läheskään kaikkia ei edes tule enkä siis koe tarpeelliseksi, että tulisikaan.Enkä nyt tarkoita, että olisi jotain "suuria salaisuuksia" vaan yksinkertaisesti asdiat, mitä elämässäni tein ja mitä tapahtui joskus teininä tai parikymppisenä, ovat nelikymppisenä täysin merkityksettömiä. Mitä tulee luottamukseen, niin se syntyy ajan kanssa jos on sysntyäkseen. 

Saman huomannut. Onneksi ystävikseni on valikoitunut samanlaisia eikä kukaan heistä odotakaan mitään aktiivista yhteydenpitoa ja varsinkaan usein tapaamisia. 

Joo ja ei. Sijoituksiini en koske kuin pakon edessä. En kyllä mielelläni säästöihinkään, mutta säästöt on vähän sillä ajatuksella, että jos ja kun tarvitsen kotiini jotain (remonttia, kodinkoneita tms) tai haluan jotain terveyttäni edistävää, niin mikäli käyttötilillä ei ole riittävästi, otan säästötililtä. Se, että olen rempannut jotain tai tehnyt jonkun muun hankinnan, ei ole saanut mua tuhlailemaan yhtään enempää kuin mitä siihen remonttiin tai hankintaan on mennyt. Ja pikkuhiljaa säästötilille lisää rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kun olit lapsi, joku nelikymppinen vaikutti varmaan ikälopulta. 

Tämä. Mä olen nyt yli 60v ja ihmettelen, miten abiturientit on nykyisin lääkäreitä :D

Tuli sitten sängyn päätyä varten barokkipeili. Onneksi en ollut etukäteen alkanut sahailemaan yhtään mitään vaan tehnyt vasta vain piirustukset. Toi peili nimittäin painaa niin paljon, että se on pakko  pultata seinään eikä kiinnittää sängyn päätyyn :D Nyt siis vähän muutoksia nikkarointisuunnitelmaan. Huomenna tulee käymään sähköasentaja. Ensin alkuun vaan "konsultaatiokäynnille". Pitää pohtia vähän uusiksi valaistuksia tässä huushollissa.