Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 9888: "Mulle tuli tästä mieleen, kun luin taannoin kirjan suomalaisista erakoista. Siinä kerrottiin eräästä eläkeikäisestä naisesta, joka eli yksikseen luonnon keskellä, eikä juuri näyttäytynyt ihmisten ilmoilla. Hänellä oli ihan oma vuorokausirytmi, saattoi valvoa tai nukkua päivällä tai yöllä. Yksi poikkeus siihen kuitenkin oli: hän tykkäsi usein keittää kahvit puolenyön aikaan. :) Voisin mielellään elää tuollaista elämää."

Mä on luonnostani aamuvirkku, mutta se on nykypäivänä aika huono juttu. Ja aamuvirkkuna siis voisin nousta virkeänä ylös klo 04:00, mutta se sitten edellyttää, että viimeistään klo 19 voisin mennä nukkumaan. Ja näinhän ei yleensä ole, koska monet soittavat, viestittelevät tai haluavat tavata siten, etten klo 19 voi olla jo unessa. Teoriassa voisin aloittaa työpäivän jo aikaisin, mutta kun osa porukasta tulee töihinkin vasta klo 10, niin ei onnistu, että lopettaisin työpäivän puolilta päivin. Palavereja kun on iltapäivisinkin. Aamulla varhain taas - koska en asu omakotitalossa - ei oikein voi tehdä sellaisia asioita, jotka jollain tavalla häiritsisivät naapureita. Ne pitäisi sitten ehtiä tehdä ennen nukkumaanmenoa. 

Vuonna 2013 olin pitkällä sairaslomalla ja tein töitä vain oman jaksamiseni mukaan. Monesti olin koiran kanssa jo hyvin aikaisin aamulla läheisellä lammella katsomassa, kun joutsenet sapauvat tai joutsenet ovat lähdössä kohti etelää. Ketään ei näkynyt missään, ei edes ensimmäisiä töihin lähtijöitä. Kaikki antoivat mun toipua rauhassa eli kukaan ei soittanut eikä tullut käymään vaan mä otin muihin yhteyttä oman jaksamiseni mukaisesti. Voinnistani huolimatta se puoli vuotta on ollut elämäni parasta aikaa, koska sain unohtaa niin kalenterin, herätyskellon kuin puhelimenkin. Kukaan ei tarvinnut mua mihinkään. Paitsi tietty kissat ja koira, mutta se on eri juttu. 

Otan vähän kantaa tähän "mitä sinulle tänään kuuluu?" -asiaan. Yleensä, kun ottaa yhteyttä tai tapaa jonkun tutun, häneltä kysyy kuulumisia. Ne kuulumiset on usein asioita, joita toisen elämässä on tapahtunut tai toinen on tehnyt sitten edellisen tapaamis/yhteydenottokerran. Kun kuulumiset on vaihdettu, aletaan jutella jostain muusta. Vaikka säästä, elokuvista, kirjoista, tulevista lomamatkoista, yhteiskunnassa tapahtuneista asioista jne. Suomen kielessä sanalla "kuulla" on pääasiassa se merkitys, mitä korvien kautta kuuloaistilla voi aistia. Kuuroille ei siis kuulu mitään. Mutta jostain syystä meidän kielessä "kuuluu" -sanalla on myös se merkitys, mitä toisen elämässä on tapahtunut ja miten toinen voi ja jaksaa. Suomen kielessä on lukuisia muitakin sanoja ja sanontoja, joiden merkityksiä voi tulkita eri tavoin ja halutessaan viilata pilkkua loputtomiin. Yksi syy siihen, miksi esimerkiksi hoitoalalla ulkomaalaisten työntekijöiden ei aina ole ihan helppoa ymmärtää, mitä potilas tai omainen tarkoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ajan kulumisesta:

Laajasti pohditaan ja neuvotaan eläkkeelle jääviä opettelemaan ajan käyttöään uusiksi. On niin iso muutos.

Mitä mieltä tästä?

Te ketkä olette jo jääneet? Mikä muuttui?

Entä te, kellä on (ehkä kaikanakin) edessä? Miten arvelet sujuvan?

 

Alin eläkeikäni tulee täyteen elokuussa 2026, mutta tavoitteenani olisi jäädä pois työelämästä jo ensi syksynä. Joskus on osunut silmiin näitä eläkkeelle jäävien "opastuksia" ja varmasti on totta, että niille ihmisille, joille työ on ollut jos nyt ei kaikista tärkein asia elämässä niin ainakin kolmen tärkeimmän joukossa, eläkkeelle jääminen voi olla iso - ja jopa epämiellyttävä - muutos. Mulle työ on aina ollut vain keino rahoittaa asiat, joita haluan vapaa-ajallani. Silloinkin, kun olen tykännyt työstäni.

Joissain "opatuksissa" kehotetaan eläkkeelle jäävää säilyttämään sama vuorokausirytmi kuin työelämässä ollessa. Joka arkiaamu herätyskello soimaan? Mä vaan ihmettelen, että miksi? Mulla alkoi syyskuussa 1968 kansakoulun eka luokka ja siitä lähtien lomia lukuunottamatta herätyskello on arkiaamuisin soinut. Eikö 58 vuotta herätyskelloa jo riitä? Pitääkö sen pirunkeksinnön päristä vielä kuolinvuoteellakin? Ketään ei käsittääkseni pitäisi haitata, jos neulon villasukkia Netflixiä katsellen klo 3 aamuyöllä ja menen nukkumaan klo 7. En aio eläkkeellä tehdä enää töitä, joten ei pitäisi olla mitään merkitystä kenellekään, mihin vuorokaudenaikaan olen hereillä ja milloin nukun. Mun mielestä eläkkeelle jäämisessä yksi parhaista asioista on, että voi vaikka heittää koko pirunkeksinnön roskiin. 

Toinen asia, mikä niissä "opastuksissa" kiinnitti huomioni, oli se, että pitäisi kuulemma tehdä vapaaehtoistyötä tai harrastaa tai tehdä jotain muuta ryhmässä muiden ihmisen kanssa. Ihminen kun on sosiaalinen eläin ja kun työkaverit jää pois, niin niiden tilalle pitäisi saada uusi "yhteisö". Mä saan nykyisin lähes ihottumaa sanasta yhteisö :D Mulle kun yhteisö tarkoittaa joukkoa ihmisiä, jotka tarvitsevat tai haluavat multa vähän väliä jotain. Tietyllä tavalla koen siis yhteisöllisyydenkin työnä. Josta ei tosin makseta mitään. En halua eläkkeelle jäätyäni enää tehdä töitä. En palkallisia enkä palkattomia. En halua enää sitoutua mihinkään aikatauluihin. Herätyskellon lisäksi kalenteri lentää roskiin. Haluan olla vapaa sitoumuksista, velvollisuuksista ja aikatauluista. Olen tyytyväinen, jos kukaan ei enää tarvitse mua yhtään mihinkään. 

Ystäviä, kavereita ja läheisiäni tapaan silloin, kun se mulle itselleni sopii. Luonnollisesti ajankohdan pitää sopia myös heille, mutta tapaamisten täytyy olla täysin vapaaehtoisia. Molemminpuolin. Mulla on sujunut 3-päiväinen työviikko oikein hyvin jo yli kahden vuoden ajan (viime viikolla otin ne 3 päivääkin vapaata) enkä usko, että työelämästä häivyttyäni tulisin kaipaamaan työpäiviä. Keksin kyllä tekemistä ja luova laiskottelukin on ihan mukavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ruiskaunokki ja päivänkakkara ovat ainoat kukat, joista tykkään. Niitä oli hääkimpussakin. Meillä ei ole sisällä mitään kukkia, ulkonakin vain luonnossa itsestään kasvavia kanervia, kieloja ja metsämansikoita.

Mulla ei ollut yli kymmeneen vuoteen lainkaan leikkokukkia. Syynä toinen kissani, jolla oli suorastaan pakkomielle kaikkiin sellaisiin astioihin, joissa saattaisi olla vettä. Kukkamaljakot, juomalasit, kastelukannut, ämpärit...ihan kaikki sen piti kaataa. Vasta nyt vuoden päivät - Luna siis kuoli muutama vuosi sitten . olen ostanut taas leikkokukkia. Yllättäen Pirkan ja K-Menun neilikat on olleet tosi kestäviä. Kestävät maljakossa hyvin 3-4 viikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Lempikukista ja puista vielä. Itse tykkään kieloista paljon. Ehkäpä lempikukkani. Syreenit kivoja ja tuomet. 

Myös mun lempikukkani on kielo. Asun paikassa, jossa on kieloja tosi paljon. Toukokuu kun tulee, alueella on ihan huumaava tuoksu. Silloin on entistäkin mukavampaa käydä koiran kanssa ulkona eikä ole mitään kiirettä kotiin.