Reipas ja tunnollinen lammas

Mun mielestä äänikirjojen idea on vähän sama kuin aikoinaan kuuntelin radiosta kuunnelmia. Ja tosiaan siinä samalla pystyi tekemään jotain muutakin. Vaikka just siivoamaan tai laittamaan ruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi varmaan helpompaa hakeutua samanmielisten ihmisten seuraan, eikä tupata väkisin kylään ihmisille, jotka eivät seuraa kaipaa. Kotona täytyy saada olla kuten haluaa. Ei ole velvollisuutta viihdyttää vieraita, jos se ei itselle sovi. 

Meinasin just kirjoittaa vähän samaan tapaan. Mulla on kaksi lasta ja he molemmat ihan erilaisia luonteiltaan ja kiinnostuksenkohteiltaan. Ja myös erilaisia kuin minä. Samoin heidän kaverinsa ja näiden vanhemmat. Ei se, että mun lapseni on ollut kaveri jonkun kanssa suinkaan tarkoita, että tämän kaverin vanhemmat olisivat millään tavalla samanhenkisiä kuin mä olen. Joten mikään "pakotettu" ystävyys tai edes kaveruus heidän kanssaan ei kyllä olisi toiminut vaan se olisi ollut pakkopullaa todennäköisesti molemmille osapuolille. Toki näiden vanhempien kanssa vaihtoi aina muutaman sanan, kun jossain heihin törmäsi, mutta se, että olisi kutsuttu kyläilemään, kuulostaakin ihan absurdilta ajatukselta. 

Lasten kavereista sen verran, että en mä koskaan kokenut tarvetta ystävystyä lasteni ystävien vanhempien kanssa. Ei mun vanhempanikaan ystävystyneet jonkun kanssa sen takia, että mä satuin olemaan ystävä heidän lastensa kanssa. Lapsilla oli omat ystävät ja aikuisilla omansa. Ja sama toisinpäin eli en mä ystävystynyt vanhempieni ystävien lasten kanssa. Yhdessä tietty oltiin - olosuhteiden pakosta - kun aikuiset kyläilivät, mutta ei näiden lasten kanssa ollut muuten mitään yhteistä. 

En kuulu mainittuun kohderyhmään, mutta kyllä mä muistan vielä ihan hyvin, että nuorena oli aikaa vaikka miten ystäville ja kavereille. Omille vanhemmille ja sisaruksille taas ei ollut, koska ne ystävät ja kaverit olivat silloin tärkeämpiä. Kun pariutui ja hankki lapsia, tilanne muuttui. Lasten tietysti halusi saavan läheiset suhteet isovanhempiin, täteihin, setiin ja serkkuihin ja kun niitä sitten oli lapsilla sekä äidin suvusta että isän suvusta, niin kyläilyt puolin ja toisin muututivat ystävien ja kavereiden tapaamisesta sukulaisten tapaamiseen. Muutenkin ystävien kanssa jonnekin lähteminen edellytti joko sitä, että otti lapset mukaan, sopi puolison kanssa, että hän jää lasten kanssa kotiin, tai sai jostain lapsenvahdin. Vaikka työelämä ei siihen aikaan ollutkaan vielä niin kuluttavaa kuin nykyisin, nin ei sitä jaksanut silloinkaan jokaista lauantaita ja sunnuntaita käyttää kyläilemiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Presiis, Lammas! Sain aamun makoisat naurut noista eläketuumailuistasi 😅 niin samaa mieltä. Sain heittää oman työmanttelin yltäni viime kesänä. Henkisesti siihen aloin siirtyä jo aiemmin.

Vapaus ajassa ja paikassa on aivan parasta. Teen taas asioita, joista lapsena tykkäsin, mutta en voinut silloin tehdä. Kun joskus talviyönäkin valvon omassa sängyssä peittojen alla, tuntuu kuin olisin pumpulissa.

Juuri näin! Mulla tämä 3-päiväinen työviikko on askel eläkkeelle jäämiseen. Alunperin aloin vain kokeilla pari kuukautta, miten pärjään tulevien eläkepäivieni elintasolla. Koska pärjäsin ihan hyvin, ajattelin, että no miksi sitten tekisin 5-päiväistä työviikkoa, kun vähemmälläkin pärjään. Mulla on ollut vasen jalka eläkkeellä jo kauan ja nyt on oikeakin jo polvea myöten. Tässä olen  jo neljä tuntia odotellut, että firman koulutuspäivä alkaa. Noh, enää reilu vartti.