Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 10098: "

No jopas sua koetellaan, useinhan moni epäonni seuraa toistaan... toivottavasti kylvökset voi hyvin ja työhuoneen sisustus etenee...

Peukkuja

N64"

Kylväkset voi hyvin. Työhuone odottaa, että hoitokoiran omistaja palaa Kiinasta. Eli 2 viikon päästä. Makkari sen sijaan olisi ollut sitä susipatsasta vaille valmis. Tai no uudet patjat pitää olla paketista avaamisen jälkeen 72 tuntia ennenkuin niillä voi nukkua. Ensi yön vielä vietän olohuoneen lattialla (tai sohvalla) , mutta seuraavaksi yöksi pääsen jo omaan sänkyyni. Niin ja puuttuu sieltä vielä mustat ja viininpunaiset tekoruusut, mutta ne on olleet matkalla jo kohta kuukauden. Ties mistä Kiinan maalaiskylästä ne lopulta tulee, vaikka Suomesta ne tilasinkin. 

En jaksanut lähteä vielä kerran hakemaan pakettia. Selkää ja lonkkaa särkee taas. Jos hakisi vasta lauantaina. Just sain kannettua työpisteen yläkerrasta alakertaan, kun huomenna on taas työpäivä. Onneksi voin lopettaa huomenna jo klo 13 (menen sitten vihdoin ja viimein isälle kahville). Toivon, että voisin pitää torstain ja perjantain vapaata. Kaikki sujuu tavallistakin hitaammin, kun hoitokoira seuraa mua kuin hai laivaa :D 

Hyvä juttu kuitenkin oli, että kun olin tehnyt reklamaation siitä rikkoutuneesta susipatsaasta ja pistin meilin cc:nä myös patsaan myyneelle firmalle, niin hetki sitten soi puhelin. Siellä mies sanoi, että sulla taitaa olla suden hautajaiset siellä :D Sanoin, että juu niin valitettavasti on. Mutta tää mies sitten sanoi, että pidä hyvät hautajaiset, huomenna lähtee uusi susipatsas tulemaan. Mua oikeesti olisi harmittanut, jos lisin saanut vain rahat takaisin, kun mä halusin nimenomaan sen patsaan. Se kun on ihan täydellinen mun makkarin muuhun omituiseen sisustukseen.

Vierailija kirjoitti:

Näihin pitäisi kiinnittää erityishuomiota: vanhojen naisten joukkoon laitetaan nuorempia päihdemiehiä, joille ei ole muuta paikkaa. Eläkepäivinä muori ryöstetään. Kunpa edes vanhana voisi asua yksikössä jossa ei ole miehiä. Kilttikin mies voi vanhana muuttua agressiiviseksi. Nainen on potentiaalinen uhri vielä vanhanakin. Vahvakin nainen on vanhana hauras. Hoitaja ei koskaan ole nähnyt mitään ja hallintopuolen ohjeiden mukaan on toimittu. Naiset on henkipattoja alusta loppuun.

Noihin  asuntoihin on ikäraja eli se 50+. Onko sun mielestä merkitystä, onko päihdehenkilö 51 vai 61? Tai kenties 71? Ei noihin senioritaloihin oteta alle viiskymppisiä, vaikka olisi miten kiltti ja kunnollinen. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu naapureista. Jos sattuu kuuro naapuri, joka huudattaa TV:tä tai radiota täysillä niin ei hyvä juttu.

Tai yksin asuva muistisairas, joka rimputtelee öisin ovikelloa tai sytyttää koko asuntonsa tuleen. 

Ap:lle: mun kaveri asui oman asuntonsa putkiremontin ajan nk senioritalossa kaksiossa ja oli tosi ihana asunto. Esteetön ja tilava. 

Ymmärrän aloittajaa. Tunnen useitakin naisia, joille ikääntymisessä suurin murhe ei ole ollut erilaiset krempat yms vaan ulkonäön rapistuminen. Jopa erään, joka olisi mieluummin kaunis ja pyörätuolissa kuin naamastaan rupsahtanut ja kävelemään kykenevä. Ulkonäkö on meille jokaiselle osa identiteettiä, mutta miten merkittävä osa, niin se on ihan yksilöllistä. 

Mä sain aikoinaan seurata kuvankauniin äitini ikääntymistä ja jo parikymppisenä mietin, että noin tulee käymään mulle itsellenikin. Ja sen vuoksi päätin jo yli 40 vuotta sitten, että ne asiat, joihin ulkonäöllä on merkitystä, mun pitää tehdä nuorena. Ja kun ne oli tehty, sain rauhassa rupsahtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo muistelijan ihastuminen varattuun isään poiki mielenkiintoisia keskusteluja ja pohdintoja yleisesti moraalista täällä perheen kesken.

Olettekos jutelleet aikuisten kesken moraalikysymyksistä? Suosittelen. Yllättävän mielenkiintoisia ajatuksia. Yhteistä oli tahallisen pahan välttäminen ja lasten huomioon ottaminen kaikessa. Olen kiitollinen kasvatukseni tuloksista, lapseni ovat hyviä ihmisiä. Ja kiitollinen isälleni, että hän kasvatti minut.

En itseasiassa ole keskustellut moraalikysymyksistä oikeastaan kenenkään kanssa. Koskaan. Parisuhteissa ollessani mulle oli itsestäänselvää, että niin uskottomuus kuin fyysinen väkivaltakin... se on kerrasta poikki. Ei selittelyjä eikä anteeksipyyntöjä vaan kantapäät vastakkain ja eri suuntiin. Yhden kerran tulin petetyksi ja yhden kerran mua on seurustelukumppani lyönyt. Jälkimmäisessä tapauksessa tämän tyypin äiti soitti mulle ja sanoi, että ei kai se nyt ole niin vakavaa, jos mies joskus vähän ojentaa naista. Mä olin ihan wtf. Enkä  voinut mennä sen näköisenä edes töihin, koska näytin ihan pandakarhulta,  vaan jouduin olemaan viikon sairaslomalla. Joten sekin oli kerrasta poikki kuten uskottomuustapauksessakin. 

Yksi syy siihen, miksi olen pysynyt jo vuosikymmeniä sinkkuna, on mun vanhemmat. Heillä nimittäin oli vuosisadan rakkaustarina. Äiti oli nuorena todella kaunis, ihan sellaista Hollywood -ainesta. Isä taas ihan tavis "nörttipoika" ja he olivat toistensa ensirakkauksia.  He ehtivät olla yhdessä 75 vuotta ja siitä naimisissakin 72 vuotta, kunnes äiti noin vuosi sitten kuoli. Vaikka vuosikymmenet vierivät, heidän rakkautensa toisiaan kohtaan näkyi niin meille lapsille kuin muillekin. Vielä niinä äidin viimeisinä päivinä, kun äiti oli kotona saattohoidossa, isä teki kaikkensa, jotta äidin olisi mahdollisimman hyvä olla. En ole koskaan tavannut miestä, joka rakastaisi mua yhtä paljon kuin isä rakasti äitiä. Enkä miestä, jota mä rakastaisin yhtä paljon kuin äiti rakasti isää. Liian hyvä malli vanhemmilta? Todennäköisesti.