Reipas ja tunnollinen lammas

Tuossa artikkelissa kyllä selvästi haastatellut kertoivat käyttävänsä myös palveluita.  Esimerkiksi yksityisellä lääkäripalveluita. Ja Hannele varmasti käyttää myös eläinlääkäreiden palveluita.  Palveluita kuitenkin käytetään sitten,  kun on tarvetta.  Ja ekonomistit voivat lopettaa murehtimisen,  koska iän myötä yleensä erilaisten palveluiden tarve kasvaa,  kun kaikkea ei enää pystykään tekemään itse.  Se päivä vaan saattaa olla vasta vuosien päässä,  mutta ei niitä palveluita kukaan muukaan maksa kuin vanhus itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vankilassa ei syötetä, vankilassa ei mennä ulos jos ei itse pääse jne. Sunnuntaina suljetaan selleihin klo 16 ja maanantai aamuna sitten elämä jatkuu 

Syötetään jos vanki on siinä kunnossa ettei pysty itse syömään vrt. Japani.

Pääseekö vanhus ulos nykyäänkään jos ei itse pääse?

Vanhus suljetaan huoneeseen makaamaan eikä ole tietoa milloin pääsee pois. Vanki sentään voi odottaa maanantaita.

Miksi meillä olisi vankilat samanlaisia kuin Japanissa vanhuksille tarkoitetut?

Kyllä meillä.siirretään heikkokuntoinen vanki pois vankilasta.

Mihin hänet siirretään? Ei kotiin ainakaan, koska hänet on tuomittu menettämään vapautensa. Sairaalaanko tai vanhustenhoitoon? Miksei häntä siirretty sinne jo ennen rikoksen tekoa?

Jos ei terveydentilansa vuoksi pysty suorittamaan vankeusrangaistusta loppuun niin sitten siirretään varmaan kotiin saamaan kotihoidon palveluita. Sairaalaan tai hoivakotiin pääsee vain jos ei pärjää kotona, ne eivät ole mitään vaihtoehtoisia paikkoja vankilalle.

Mites muuten jos esimerkiksi talousrikoksen tekijä on pyörätuolissa? Saa lusia kotona?

Kiitos tuubihuivivinkistä!

Me ei voida mennä tällä kertaa siskolleni evakkoon.  Koiraa ei voi enää päästää portaisiin ja siskollani on vielä erittäin liukkaat portaat.  Mulla on kotona portaissa liukuesteet ja muutenkin asunto niin,  että sisään tullaan olohuoneeseen.  Siskoni asunnon pohjaratkaisu on erilainen eli olohuoneeseen päästäkseen pitää kulkea portaat.  Jouduttaisiin sitten olemaan remppamiesten työpäivän ajan eteisessä ja pienessä keittiössä.  Myös kissan käymälän kantaminen edestakaisin tuntuu tässä vaiheessa hankalalta.  Päästään kotona kuitenkin helpommalla,  kun pystyn helposti estämään koiran pääsyn sekä portaisiin että remppamiesten tielle ja lisäksi voin istua mukavasti olohuoneen sohvalla ja katsella telkkaria.  

Ihmiset tuntuvat kyllä suhtautuvan hyvin eri tavoin uusiin ihmisiin tutustumiseen. Jotkut haluavat hyvin nopeasti selvittää, olisiko toisesta ystäväksi ja jos ei ole, niin sitten ei välitetä olla tekemisissäkään. Vähän kuin jokin työhaastattelu eli onko toinen soiveltuva tähän hommaan (eli ystäväkseni).  Ehkä kyse heillä onkin siitä,  että he haluavat vain ystävän. Kaverit ja tuttavat eivät riitä. 
Mulle itselleni taas toiseen ihmiseen tutustumisessa riittää, että viihdyn hänen seurassaan. Joihinkin ihmisiin törmää elämässään vain yhden kerran, mutta enpä ole koskaan harmitellut, että tulipa tuhlattua aikaani siihenkin ihmiseen. En aseta tapaamilleni  ihmisille odotuksia. Jos on mukava tyyppi ja sattuu jossain tapaamaan uudestaankin, niin voi taas jutella. Jos näitä sattumanvaraisia kohtaamisia tulee sitten enemmänkin ja juttu luistaa, niin jossain vaiheessa voi pyytää Facebook-kaveriksi. Mulla on aika moni alueen koiranulkoiluttaja tullut tutuksi juuri em tavalla ja sitten, kun ollaan FB-kavereita, voi vaikka Messengerissä laittaa viestiä ja kysäistä, mihin aikaan on suunnilleen lähdössä illalla viemään koiraa ulos ja kiinnostaisiko lähteä silloin mun ja koirani kanssa.  Jos kiinnostaa, niin sitten mennään yhdessä. Riippuen sitten ihmisestä, niin jutellessa voi tulla esille muitakin asioita kuin koirat ja niiden ulkoilutukset, jotka yhdistävät. Sitten voi joku kerta ehdottaa, että lähtiskö toinen mun kanssa tekemään asiaa x.  Jos ei, niin asia on ihan ok. Jos lähtee, niin mukava juttu. Jos asiasta x löytyy yhteinen juttu, niin sitten voi toisenkin kerran tehdä sitä asiaa koiranulkoilutusten lisäksi. Mutta niitä koiranulkoilutuksiakin tehdään yhdessä vain, jos se molemmille sopii. Ei oletuksena, että nyt tästä lähtien joka ilta käydään yhdessä viemässä koirat iltalenkille. 
Tutustumisen alussa jutut on vielä varsin pintapuolisia eli sillä oikeastaan vaan selviää, onko molemmilla sellaisia asioita, joiden tekemiseen kaipaisi seuraa. Mutta ei näitä asioita tarvitse nopeasti selvittää. Joskus yhteiset mielenkiinnon kohteet tulee ilmi ihan sattumalta, kun toinen kertoo jotain ja sitten huomaa, että itsekin tykkää just siitä jutusta. Ja vaikka yhdessä joskus jotain tehdäänkin, se ei tarkoita, etteikö toinen voisi tehdä niitä samoja juttuja välillä myös muiden kanssa. Mulla ei ole mitään tarvetta päästä kenenkään elämässä "kalifiksi kalifin paikalle" . Pidän itsestäänselvänä, että jokainen jakaa aikansa ja resussinsa haluamallaan tavalla. Ystävyys toisen ihmisen kanssa syntyy, jos on syntyäkseen. Ja mulla se vaatii lähes poikkeuksetta melko pitkän ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Taas joku maksumuurin takana oleva juttu,  mutta en nyt lukenut koko ketjuakaan.  65v on jo halutessaan eläkkeellä.  Mulla alin eläkeikä on 64v 9kk ja se tulee täyteen elokuussa.  Olen itse kokenut sen,  millaista on huolehtia karkailevasta muistisairaasta samaan aikaan,  kun piti tehdä töitäkin.  Ei ollut helppoa,  vaikka asuttiinkin samassa taloyhtiössä.  Jos olisinkin ollut jo eläkeiässä,  ei olisi ollut mitään ongelmaa. 

Juristin eläke on todennäköisesti sen verran hyvä, että ei tarvitse leipäjonoonkaan mennä. Omaishoidontuki vielä siihen päälle.  

Mutta ihan hyvä juttu,  että yhteiskunnan hyväosaisetkin heräävät todellisuuteen. 

Kenen terveys kestää yksin hoitaa sekavaa ja ahdistunutta vanhusta 24/7/365. Siinä ei lopulta nuku kukaan. 

Eihän siinä nukukaan kuin vain pätkissä  eli silloin,  kun se muistisairaskin nukkuu.  Mutta jos yrittää siinä vielä tehdä töitäkin, niin ei onnistu yhtään mitenkään. 

Nyt vielä vähennetään ympärivuorokautista hoivaa  eli yhä harvempi tulee sellaiseen pääsemään,  niin mikäli ei ole pätäkkää yksityiseen hoivakotiin eikä mahdollisuutta hoitaa itse,  niin vanhus on yksinkertaisesti heitteillä.  Tämä on sitä säästöpolitiikkaa.