Reipas ja tunnollinen lammas

En ole vielä erityisemmin suunnitellut. Alin eläkeikäni tulee täyteen kesällä 2026 ja silloin - viimeistään - jään pois työelämästä. Pari vuotta sitten kuitenkin ihan huvikseni päätin kokeilla, miten selviän eläkepäivieni elintasolla. Tarkoitus oli kokeilla vain pari kuukautta, mutta koska pärjäsinkin varsin hyvin sillä summalla, aloin tehdä vain 3-päiväistä työviikkoa. 

Koska mulla on 2 etenevää sairautta (nivelreuma ja moninivelrikko), joihin ei ole olemassa parantavaa hoitoa, eläkepäivieni vietto tulee riippumaan täysin terveydentilastani. Tästä syystä jäänkin eläkkeelle heti, kun alin eläkeikä tulee täyteen. Jotta edes muutaman vuoden ehtisin tehdä kaikkea kivaa. Olen matkustellut elämäni aikana ihan riittävästi, joten ensi syksyn Irlannin reissu siskoni kanssa tulee olemaan mun viimeinen ulkomaanmatkani. Viihdyn hyvin kotona ja kotinurkilla. Introvertin luonteeni vuoksi en kaipaa jatkuvasti seuraakaan. Jos fyysinen terveydentilani pysyy kutakuinkin hyvänä, saatan ilmoittautua läheiseen palvelutaloon vapaaehtoiseksi viemään vanhuksia ulos tms. Mua on myös pyydetty jo mukaan paikalliseen Lions Clubiin, mutta olen sanonut, että ehkä sitten eläkkeellä. 

Asuin 1980-luvulla isossa valoisassa kaksiossa Martinlaaksossa ja hyvin voisin muuttaa Martsariin takaisinkin. Itseasiassa se onkin mun plan B, jos jonain päivänä en pystykään enää asumaan 2-kerroksisessa rivariasunnossani. Tulen jossain vaiheessa perimään Martinlaaksosta kaksion, johon just viime kesänä on tehty putkiremontit. Olin vähällä periä sen jo viime vuonna äidin kuoleman jälkeen, mutta tehtiin perinnönjako siten, että tuo vanhempieni sijoitusasunto jäi kuitenkin isälleni. Tämä sen vuoksi, että vanhempani eivät olleet ikuisuuksiin nostaneet vuokraa eikä putkiremontista huolimatta kerrralla voi tehdä niin suurta vuokrankorotusta, että vuokra olisi korotuksen jälkeen ollut edes yhtiövasti+rahoitusvastike. Olisin joutunut häätämään asunnosta 84-vuotiaat vanhukset ja sitten vuokraamaan sen jollekin toiselle riittävän suurella vuokralla. Tai muuttamaan siihen itse. Onhan sekin tietysti edelleen mahdollista, että isäni kuolee ennenkuin nuo vuokralaisvanhukset ovat kuolleet tai hoivakodeissa. Mutta se on sen ajan murhe sitten.

Vierailija kirjoitti:

Koko päivä mennyt ompelukoneella. Ensin tein vanhasta Marimekon kernipöytäliinasta sadehupputakin ja kaksi ostoskassia, (oli 4m), sitten vielä isonsin pyykissä kutistuneen kalastajahatun apukankaalla isommaksi. Voi miten hyvä mieli tulee aina ommellessa, mutta en halua ostaa tai tehdä turhaa, siksi kierrätän kankaitakin. Ja taas maailma pelastuu, pikkuisen.

OUNOU!!! Niinku ei olisi projekteja jo muutenkin syksyyn asti :D Mulla olisi pari tarpeetonta kerniliinaa ja niistähän saisi kans sadehupputakin!!! Onneksi mulla ei ole väreihin sopivaa ompelulankaa. Ja ei, älkää ylyttäkö menemään lankaostoksille :D

Olen selvinnyt hengissä valtimorepeämän aiheuttamasta massiivisesta sisäisestä verenvuodosta. 

Hyväpäivä tänään, vaikka kiirettä on pitänyt. Kävin kauppakeskuksessa vähän osotksilla. HSL:n lippu on voimassa aina 1h 20 min ja ehdin kuin ehdinkin samalla lipulla takaisin kotiin. Ihan kuin muutamalla eurolla nyt olisi oikeasti jotain merkitystä :D Mutta hiki otsalla ja tukka putkella kiersin kuudessa kaupassa ja raahasin painavia ostoksia mukanani. 

Alkuillasta kävin vielä paikallisessa viinilasillisella sekä  lähikaupassa ostamassa loput pääsiäisen ruuat. Hoitokoira haetaan huomenna joskus puolenpäivän jälkeen ja kahdelta olisi pitänyt mennä isän luokse taas kahville. Ylihuomenna tulee ystäväni pääsiäispäivälliselle ja mulla on aika paljon hommia vielä kesken. Hoitokoiran vuoksi kun on pitänyt rakentaa erilaisia barrikadeja, jjotta se ei syö kissan ruokia eikä varsinkaan käy syömässä kissankäymälästä kakkapökäleitä. Yök, edellisellä kerralla se teki sen ja sillä meni maha ihan sekaisin ja lisäksi se oksensi ne kissankakat mun patjalle. 

Tajusin kaupasta tullessani, että mä en oikeastaan enää laita "sunnuntairuokaa". Mikä on harmi, koska tykkään ruuanlaitosta. Ja varsinkin sunnuntaisin kaikessa rauhassa kokkailla ja sitten käyttää noita "mummoastioita" eli vanhoja kauniita astioita, jotka on aina pestävä käsin. Isän luona olisi ihan kiva piipahtaa kahvilla, mutta kun ei sieltä pääse pois alta kahden tunnin. Isällä on niin kova tarve puhua. Ymmärrän sen, kun nyt yksin on ollut kohta vuoden. Mutta kun sen asunnon lämpötila on talvisinkin vähintään 27 astetta ja kesäisin reippaasti yli 30, niin mä olen aina sieltä tultuani koko loppuillan ihan vetämätön ja huonovointinen. Joten soitin isälle ja sovin, että menen vasta tiistaina. Tiistai on tosin sytostaatti-öklö -päivä eikä kahvi mene välttämättä edes alas, mutta voinhan mä juoda vaikka tilkan vettä. Ja sitten se kuumuuden aiheuttama voimattomuus ja huono olo menisi samaan sytostaattien jälkeisen huonon olon kanssa. Huomenna voin siis laittaa itselleni kunnon pääsiäispäivällisen ja jää vielä aikaa purkaa pois barrikadit ja valmistella maanantain tarjottavia. Ja maanantaina aamulla onkin enää vain yksi koira ulkoilutettavana. 

Nopeasti on mennyt vapaapäivät. Yksi tilaamani paketti on matkalla, on Postin seurannan mukaan jop tullattavana. Kun se on saapunut, saan otisenkin kylppärini viimeisteltyä Ai niin...kurkun taimet istutin jo isompiin ruukkuihin. Mulla on viherpeukalo keskellä kämmentä, joten katsotaan, tuleeko niistä mitään vai ei. Chilit, tomaatit ja paprikat pitänee istuttaa isompiin ruukkuihin tiistaina tai keskiviikkona. 

Vielä vajaa tunti ja sitten koirat iltalenkille. Sen jälkeen ajattelin tehdä sangriaa ja syödä sen kanssa tapaksia.