Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 11022: Mitä sait perinnöksi?

Sekä rahaa että osuuden isän asunnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Teillä kaikilla tuntuu olevan elämä kunnossa. Luulen että vuoden päästä tästä en ole enää täällä. 

Vielä reilu vuosi sitten välillä mietin, kumpikohan lähtee tästä maailmasta ensin: äitini (96v) vai minä (62v). Elämäni ei silloin ollut todellakaan kunnossa. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että nyt jälleen on. Joku eilen kirjoitti muiden ahkeruudesta ja illalla jäin miettimään asiaa. Musta tuntuu, että viimeiset 2 vuotta mulla meni aika sumussa. Unettomuus, jatkuva väsymys, lisääntyvät kivut, korkeat verenpaineet  sekä stressi aiheutti sen, ettei oikein mihinkään ylimääräiseen riittänyt enää voimat. Äidin hautajaisten jälkeen oli vielä perunkirjoitukset ja perinnönjaot, mutta sen jälkeen sain vihdoin antaa väsymykselleni ja voimattomuudelleni vallan. Tän vuoden alussa voitiin aloittaa reumalääkitys uudelleen ja vaikka inhoankin sen lääkkeen sivuvaikutuksia, kivut ovat pikkuhiljaa vähentyneet. Stressi on poissa ja yöni saan pääsääntöisesti nukuttua ihan hyvin. Verenpaineeni ei enää pomppaa vaarallisiin lukemiin, kun puhelin soi. Joten nyt on sitten ollut sekä aikaa että voimia puuhastella kotona kaikenlaista. Toisaalta jossain alitajunnassani piileskelee mörkö, joka välillä huomauttaa, että isäni täyttää tänä vuonna 96v. En voi koskaan tietää, milloin sama rumba alkaa uudelleen, mutta isän kohdalla. Sen vuoksi teen ja touhuan nyt, kun siihen on mahdollisuus. Huomenna ei välttämättä enää ole. 

Yksinäisyys on tunne ja tosiaankin terveydelle haitalliseksi todettu. Sen sijaan yksin asuminen ei ole tunne vaan ainoastaan sitä, ettei jaa asuntoaan 24/7 jonkun toisen kanssa. Yksin asuvalla saattaa olla huomattavasti aktiivisempi ja monipuolisempi sosiaalinen elämä kuin parisuhteessa elävällä. Tai sellaisella, jolla on kämppis tai peräti alivuokralainen. Onhan niitäkin, jotka ovat parisuhteessa, mutta silti tuntevat yksinäisyyttä, jos puoliso ei ole kykenevä toisen yksinäisyyden tunnetta poistamaankaan. 

Vierailija kirjoitti:

Asun Martinlaaksossa ja viihdyn tosi hyvin. Olisi kiva kuulla, mikä esim. aloittajan mielestä sitten on asuttava paikka ja mitä erityistä vikaa Martinlaaksossa hänen mielestään on. 

70-luvun arkkitehtuuri on toki harmaata ja laatikkomaista, mutta Martinlaakso ei kyllä siinäkään suhteessa poikkea millään lailla sadoista muista lähiöistä ympäri Suomea. Sitä paitsi on täällä uudempaakin rakennuskantaa, itse asun melko uudessa asumisoikeustalossa. 

Martinlaakson kulkuyhteydet ovat tosi hyvät, ostarilla on kaksi ihan ok ruokakauppaa, muutama ravintola (kunniamaininta nepalilaiselle), Normal, apteekki, R-kioski. Kaikki päivittäisasiat saa hyvin hoidettua kotikulmilla, Myyrmanniin on tosi lyhyt matka jos haluaa Prismaan tai Cittariin. Mikä tärkeintä, hyviä ulkoilumaastoja löytyy moneen suuntaan, Petikon virkistysalue on oma suosikkini.

Täällä on myös tosi rauhallista, ostarin ja aseman tuntumassa saattaa hörhöjä li

Martsarissa on myös Posti. Ennen oli suunnilleen joka lähiössä ja sitten ainakin Myyrmannissa, mutta ei sielläkään enää. Joten välillä joutuu lähtemään Martinlaaksoon pelkän postipaketin takia. 

Huomenta ketjuun  :) Olin unohtanut ottaa kännykästä herätyksen pois, joten kello soitti klo 6:25. Kun koirani kuuli sen, tietysti ajatteli, että jee, nyt pääsee ulos. Niinpä tuli jo heti aamusta käveltyä vesisateessa koiran kanssa. Aamukahvit ja voileipää, nyt katselen 90 päivää morsiamena -sarjaa. Tänään tulee iltapäivällä hyvä ystäväni syömään, mutta muuten ei ole mitään erityistä ohjelmaa. Huominen ja ylihuominen vielä lomaa ja tekisi kyllä mieli aloittaa tuulikaapin seinien ja katon maalaaminen tänään illalla. Äidilläni oli tapana sanoa, että valkeus nauraa pimeyden töille ja tällä tarkoitti sitä, että jos illalla keinovalossa tekee jotain (esim just maalaa seiniä), päivänvalossa lopputulos näyttää kamalalta.