Reipas ja tunnollinen lammas

Pitkis: Pelimaailmasta voi löytää ystäviä ja kavereita. Itseasiassa toinen lapsistani löysi pelimaailmasta jopa aviopuolison ja hyvän ystäväni tytär avomiehensä. Mutta mun mielestä on kyllä aika oleellista, että pelimaailmassa on sen vuoksi, että tykkää pelaamisesta. Koska se pelaaminen on niinkuin ensisijainen syy, miksi ylipäätään on pelimaailmaan lähtenyt, ja keskustelut liittyvät aluksi nimenomaan siihen pelaamiseen.  Jos pelaaminen ei kiinnosta, en oikein jaksa uskoa, että pelimaailmassa syntyisi ystävyyssuhteitakaan. Parisuhteista puhumattakaan. 

Mutta...oletko ihan varma, että et pitäisi pelaamisesta? Kun meille tuli 1990-luvun puolivälissä ensimmäinen tietokone, minä hurahdin hetkessä pelaamiseen :D Olin silloin vielä hoitovapaalla ja heti, kun illalla sain lapset nukkumaan, menin pelaamaan. Vaikkei ollutkaan vielä mitään nettipelejä vaan ihan vaan omalla koneella pelattavia tasohyppelypelejä. Joskus menin myöhään yöllä nukkumaan ja kun laitoin silmät kiinni ,Commander Keen hyppeli edelleen verkkokalvoillani. Olin kyllä tiennyt, että monissa perheissä oli ollut jo vuosikausia erilaisia pelikoneita, mutta silloin ajattelin, että ei ne nyt ole päälle kolmekymppisen pienten lasten äidin juttu. Kunnes sitten kokeilin :D 

Vierailija kirjoitti:

Täällä on pösilöjä, jotka ei tajua kettuilua ollenkaan.

Tai sitten tajuaa, mutta viittaa kettuiluun kintaalla :) Joillain ihmisillä on tapana purkaa omaa pahaa oloaan kettuiluna mujille, mutta parhaiten taitaa pärjätä ne, jotka antavat kettuilun valua kuin veden hanhen selästä.

Mä tunnen aika montakin tämän alueen köyhää ja yhdelläkään heistä ei ole ollut vuosikausiin varaa käydä kampaajalla. Kyllä sitä ovat joutuneet aiemminkin taiteilemaan ruuan ja lääkkeiden välillä aina sen jälkeen, kun vuokra ja sähkölasku on maksettu. Ei ole ollut varaa autoon eikä mihinkään harrastuksiin ja huvituksiin. Yksi hyvä ystäväni on ollut jo pitkään miehensä omaishoitaja. Pieni työkyvyttömyyseläke, omaishoidontuki sekä asumistuki menevät just sen verran yli toimeentulotuen rajan, että eivät ole siihen oikeutettuja. Kaikki lääkärin määräämät lääkkeetkään eivät ole Kela-korvattavia eivätkä kerrytä lääkekattoa, joten tiukkaa on ollut aiemminkin ja toki nyt vieläkin tiukempaa.

Jos ap haluaa olla "köyhien asialla", niin kannattaa unohtaa noi jutut kampaajalla yms käynneistä. Oikeasti köyhillä ja huono-osaisilla  ei ole ollut niihin varaa aiemminkaan. Näillä sun jutuillasi aiheutat enemmänkin haittaa oikeasti köyhille. Mutta ehkä se on sun tarkoituskin? 

Vierailija kirjoitti:

"Suomessa pääomasijoittajia on hyvin vähän kovan verotuksen vuoksi eli kenellekään ei kerry varallisuutta riittävästi."

Aika harvassa maassa kukaan rikastuu niin paljon että alkaa pääomasijoittajaksi vain palkkatulojen varassa. Ei palkkatulojen verotuksella siis ole kovin suurta yhteyttä pääomasijoittajien varallisuuteen.

Suomi on pieni maa joka on vaurastunut varsin hiljattain verrattuna vain vaikka Ruotsiin. Siksi meillä on myös pääomia suhteessa vähän.

Muistan jo teinivuosiltani 1970-luvulta, miten sanottiin: "Ei Suomessa työnteolla rikastu". Ja näin se pääsääntöisesti on ollutkin. Ihan mukavan elintason on voinut saavuttaa, mutta ei juurikaan rikastua. Me suomalaiset ollaan sen verran turvallisuushakuisia, että emme mielellämme ota sellaisia riskejä, joiden vuoksi koko loppuelämämme joutuisimme olemaan vaikeuksissa. Yrittäjäksi ryhtyminen on nimenomaan tällaista riskin ottamista. Ja jos yrityksen perustaakin ja se alkaa menestyä, hyvin pian omistaja/omistajat myyvät sen ja rikastuvat myynnistä saamillaan rahoilla. Ja koska ostajia on Suomessa vähän, yritys myydään ulkomaille. 

Pitkis: Mä ymmärrän hyvin sua. Mulla on nyt jonkinlainen Duracel-pupu -vaihe menossa eli haluan koko ajan touhuta ja puuhata. Miksi en voisi välillä vaan ottaa rennommin? Koska mulla on koko ajan alitajunnassa pelko siitä, että kohta tämä seesteinen vaihe on ohi ja sitten alkaa taas syöksykierre. Siksi haluaisin saada edes kodin kuntoon ennenkuin taas jysähtää. Joko oman terveyteni tai isän osalta. Tämä nykyinen elämäntilanne tuntuu liian hyvältä ollakseen totta.