Reipas ja tunnollinen lammas

Vielä muuten noihin vinyylilevyihin, jotka luokiteltiin turhaksi. Mun isäni osti just pari kuukautta sitten uuden levysoittimen, koska hänen 40 vuotta vanha levysoittimensa hajosi. Hankki myös uuden videotykin, jotta voi edelleen katsella valkokankaalta vanhoja vhs-kasetteja. Vanha vhs-soitin hänellä toimii edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole kotona muuta turhaa tavaraa kuin lasteni omilleen muuttaessaan jättämiään tavaroita.  Toinen muutti 11 vuotta sitten ja toinen 8 vuotta sitten.  Olen pyytänyt hakemaan tavaransa jo pois,  mutta ei kuulemma ehdi tai ei mahdu.  Poiskaan en kuulemma saa niitä heittää.  Vanhempieni irtaimistosta en ottanut yhtään mitään eli täällä ei pyöri mitään suvun perintötavaroitakaan. Aallot,  Iittalat,  Artekit yms annoin äidin kuoltua kaikki siskolleni. 

Ja sinulla ei ole sen vertaa selkärankaa, että ilmoitat niille lapsillesi, että nyt loppui säilytyspalvelu, tulette hakemaan, tai lähtevät roskiin. Mikä velvollisuus sulla on säilyttää lastesi tavaroita? Voi kysyä, että hei, otatteko säilöön sun x kamoja, mä tuon ne huomenna?

Ohis...mulla oli vähän samaa ongelmaa ja johtui siitä, että lapseni asui huomattavasti pienemmässä asunnossa kuin minä. Kesällä 2023 meillä sattui kuitenkin vesivahinko ja mulla oli viikko aikaa tyhjentää asunnon koko alakerta, joten silloin oli pakko ilmoittaa, että tuutteko hakemaan vai heitänkö samaan sorttikuormaan kuin ne omatkin tavarani, joita en saa joko mahtumaan tai kannettua yläkertaan. 

Nro 113: Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Kuitenkin sillä erotuksella, että tavara ei ole välttämättä turha, vaikka sitä ei mihinkään käyttäisikään. Ihan riittää, jos se on vaikkapa vain iloksi silmälle.  Mutta kenen silmälle sen pitää olla iloksi? Sen esineen omistajalle vai tuleville perillisille? Mulla ja vanhemmillani on täysin erilainen sisustusmaku. Syntymästäni lähtien elin kodissa, jossa oli suomalaista ja muutenkin skandinaavista designeä. En vieläkään halua sellaista, vaikka olenkin elänyt jo yli 45 vuotta omillani. Sen sijaan vanhemmillani - tai nykyisin siis enää isällä - on edelleen koko sisustus sellaista. Upea rivi Aallon maljakoita - myös niitä harvinaisempia - kirjahyllyn päällä. Ei hän käytä niitä yhtään mihinkään, mutta silti tykkää niistä. En myöskään vaihtaisi kotini seinillä olevia tauluja niihin, jotka ovat nyt isän kodin seinällä. Hyvin todennäköistä on, että aikanaan myös mun lapseni pitävät monia tavaroitani turhana (ja aivan varmasti sekalaista läjää vanhoja krumeluurikahvikuppeja), mutta jos minä kuitenkin käytän tai saan edes silmälle iloa tavaroistani, niin niistkäö pitäisi luopua jo nyt? 

Mä olen kuitenkin tehnyt kuolinsiivousta jo muutamia vuosia. Miksi säilyttää levyjä ja kasetteja, kun ei ole yli kymmeneen vuoteen ollut edes soitinta, jolla niitä voisi soittaa? Heitin pois. Mulla oli myös 6 metriä leveä Lundian kirjahylly olohuoneessa. Täynnä kirjoja. Heitin 90% kirjoista roskiin. Valokuvia mulla on vain parissa albumissa, mutta sekin johtuu siitä, että yksi edellisistä kissoistani kerran päätti käydä pissalla valokuvalaatikossa, joten 90% kaikista elämäni aikana ottamistani valokuvista (siis ennen digikameroiden aikaa) meni roskiin samantien. Nyt olen käymässä läpi liinavaatteita, koska huomasin Hesyn ilmoituksen, että ottavat vastaan vanhoja pyyhkeitä yms. 

95v isäni koittaa nyt äidin kuoleman jälkeen vähän karsia tavaramäärää ja onkin jo jonkin verran saanut sieltä tavaroita pois. Eivät he aiemminkaan olisi isoja ruuanvalmistusastioita enää tarvinneet, mutta äitini ei antanut heittää niitä pois. Minäkään en tarvitse, mutta puskaradion kautta löytyi ihmisiä, jotka tarvitsivat. Jotkut esineet isälläkin on ihan tarpeettomia eivätkä ole edessillä silmänilona, mutta niihin esineisiin liittyy liikaa muistoja. Esimerkiksi häälahjaksi saadut tavarat. Isä on myös saanut osan korisdteena olevista esineistä lahjaksi tai palkinnoksi jostain työurallaan, joten kun vanhuksen elämä rajoittuu neljän seinän sisälle ja jäljellä on vain muistot, niin pitäisikö ne tunnearvoa sisältävät esineet hävittää? Ei mun mielestä. 

Me ollaan siskoni kanssa sovittu, että kun joskus isästäkin aika jättää, me mennään ensin katsomaan, halutaanko me sieltä jotain. Todennäköisesti mä en halua sieltä mitään. Yhdet kristalliviinilasit olisin voinut haluta, mutta koska siskollani on niitä samoja jo puoli tusinaa ja mun vanhemmilla saman verran, on tietenkin ihan ok, että siskoni saa ne. Siskollan on siinä isompi homma, koska hän haluaa valokuvat, vanhoja kirjeitä yms juttuja, varmaan jotain äidin kultakoruja yms. Saattaa haluta myös ne Aallon maljakot ja Artekin lamput, koska siskollani on sama sisustusmaku kuin vanhemmillani.  Kun me ollaan käyty, on seuraavaksi vuorossa meidän lapset. Ottavat mitä haluavat. Ja sen jälkeen tilataan joku firma tyhjentämään asunto. 

Mä voisin vastata ihan rehellisesti, että koska mulla on koira, menen aina töistä suoraan kotiin, mutta jos joku työkavereistani asuisi samalla alueella, niin voisihan sitä joskus käydä yhdessäkin viemässä koiraa ulos. Ja varsinkin, jos sillä työkaverillakin on koira. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä on erilaisia, ja jotkut tekevät vähemmän, koska saavat sitten saman käteen jäävän rahan vähemmälläkin vapaa-ajan ja perhe-elämän uhraamisella.

No juuri tähän se korkea marginaalivero on kokoajan meitä vienyt. Jos nyt tienaa esim. 8000€/kk ja maksanut tästä ennakonpidätystä karkeasti 40% eli lapaseen on jäänyt 4800€/kk. Jos sait tonnin ylimääräistä, niin siitä korkein marginaali vei n. 58% eli brutto oli 9000 €/kk, mutta netto jäi 5220 €:oon. Erittäin epämotivoivaa.

Kääntäen, jotkut ovat jopa mielellään hieman ns. downshiftanneet ja vaihtaneet vastuitaan, palkan pudotessa esim. 7000 €:oon. Progressio toimi tässäkin toiseen suuntaan, sillä nettona pudotus käteen jäävässä palkassa oli sekin pienempi. Jopa niin pieni, että jos saa itseltään puolet vastuista pois, mutta liksa putoaa muuta

Ähh...siis ei mulla ollut sitten aikaa eikä voimavaroja. Rahaa kyllä oli :D