Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Mikäli löytyyu vanhaa senkkiä, piironkia, Aaltoa, designejä lasitavaraa, siitä tulee kova skaba kuka saa. 

Riippuu ihan perillisistä. Mun vanhemmiltani löytyy nimenomaan Aaltoa ja muuta designea, mutta koska meitä perillisiä on vain kaksi, niin siskoni saa pitää koko irtaimiston. Sekä ne Aallot ja muut designet kuin ne kaikki vanhat vaatteet yms. Jo yli neljännesvuosisata sitten mun vanhemmat kysyi meiltä, onko heillä jotain sellaisia esineitä, joita me lapset ehdottomasti haluttaisiin. Siskoni sanoi isoisän (oli seppä ammatiltaan) takoman kynttilänjalan ja minä sanoin isäni nuorena maalaaman hirvitaulun. Noh, me saatiin ne esineet samantien. En mä tarvitse enkä edes halua mitään muuta. 

Siskoni tekee sukututkimusta (alkoi tekemään jo 1970-luvun puolivälissä) ja on kerännyt suvulta kaikkia mahdollisia kirjeitä, valokuvia, päiväkirjoja jne. Mun tyttäreni ilmeisesti jatkaa sitä hommaa (tai ainakin on siskoni kanssa käynyt paljon sitä läpi) ja harmistuivat kuullessaan, että mä hävitin pari vuotta sitten kaikki kirjeet, päiväkirjat yms, mitä mulla oli itselläni. Siis omiani, ei mitään "sukuperintöjä". 

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan aio istua tyhjässä asunnossa ja odottaa kuolemaa. Kaiken turhan karsin pois mutta paljon käyttö tavaraa jää vielä perikunnalle. Niistä saa kyllä rahaa jos viitsii mitään tehdä. Miniälle jo olen kertonut että kaikkea ei kannata kaatopaikalle laittaa. On keräilyjuttuja jotka oikeassa paikassa myyden tuottaa tuhansia euroja, ellei sitten lapsenlapset halua säilyttää niitä.

Mäkin karsin turhan tavaran pois, mutta aina ei voi kyllä tietää, mikä kaikki on turhaa. Mulla oli ulkovarastossa vissiin joku 15 vuotta lojunut iso läjä lautoja. Ihan vain siksi, että koska en omista autoa, niin ei niitä oikein minnekään sorttiasemalle voinut bussillakaan kuljettaa. Ja taloyhtiön sekajäteastiaan ne olisi pitänyt ensin sahata pienemmiksi palasiksi, mikä sekin on reumasormilla aika kivuliasta. Sinne unohtuivat vuosikausiksi, kunnes nyt reilu kuukausi sitten alkoi ärsyttää, kun patjani valuu sängyn jalkopäästä aina pois. Ja muistin, että herkinen...mullahan on niitä lautoja ulkovarastosta. Joten ei muuta kuin sieltä yksi lauta, saha, mustaa maalia, ruuveja ja ruuvimeiseli ja mulla olikin sängyssä päätylevy. Ja siitähän se sitten lähti, kun aloin nikkaroimaan niistä laudoista kaikenlaista. Lopulta jouduin ostamaan lisää lautoja, kun ne kaikki ulkovaraston laudat olin jo käyttänyt. 

Keärilyjutut on hyvä huomio. Joissain asioissa keräilyllä on omat aikakautensa. Esim vähän yli 10 vuotta sitten retrotavarat oli aika kuumaa kamaa Facebookin kirppisryhmissä. Niisät tarjottiin yllättävän suuria summia. Sitten retrobuumi laantui, kun keräilijät olivat saaneet kokoelmansa täyteen ja muita ei enää kiinnostanut. En halua edes ajatella, kuinka paljon silloin kaikista niistä 70-luvun Anita Wangelin purkeista, tarjottimista, leipälaatikoista yms maksoin, mutta pelkästään yhdestä roskakorista maksoin 150 €. Nyt niiden aika on ohi ja nyt menee kaupaksi jotain muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä

Muistakaa: huomenna on arki ja perjantai... Tenavissahan Ressu tapaa tanssia toukokuun toisen päivän tanssin, tehkäämme me samoin :)

N64

Mulla on huomenna vapaapäivä, koska olin poikkeuksellisesti maanantain ja tiistain töissä :)  Just katselin firman yhteistä kalenteria ja mietin, milloin voisin ottaa taas lomaa (edellinen lomani loppui viime viikon tiistaina). Mutta hyvää yötä!

Nro 202: "Sitten siskosi ilomielin raivaa eikä tästä tule mitään murhetta kenellekään. Sillä eihän asiasta voi valita vain niiden hyviä puolia. Jos rakastaa tavaraa, se pitää tietenkin raakata ja säilyttää. Minusta olisi ihanaa, jos veljeni rakastaisi isämme tavaroita. Antaisin ne ilomielin hänelle, enkä enää miettisi koko asiaa. "

Niin hän raivaakin, koska tietää, että minä en raivaa vaan mun ratkaisu on se, että jos hän ei raivaa, sitten palkataan joku firma raivaamaan. Jos olisin "kiltimpi", hän varmaan olettaisi, että raivaan yhdessä hänen kanssaan. Tai jo siinäkin tapauksessa, jos olisin itse edes murto-osan yhtä kiinnostunut niistä tavaroista kuin hän. Mutta kun en ole, niin siskoni tietää, että saa ihan itse raivata. Isä oli just vähän aikaa sitten kerännyt pois vaatekaapeista äidin vaatteita ja siskoni kyllä ehdotti mulle, että mennään yhdessä ensin katsomaan, mille olisi käyttöä ja mitkä voi heittää pois. Mä sanoin, että äidin vaatteista yhtään millekään ei ole mulla käyttöä, joten käy ihan itse vaan katsomassa, jos haluaa jotain itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

No mitenkä pakanat ja kirkosta eronneet siunataan,eihän niillä ole mitään asiaa kirkkomaanmultiin,paskat palaa vappukokossa jos kuolema sattuu kohdalle samaan aikaan?Kerro epäuskoinen mitenkä homma toimii?

Eihän heitä siunatakaan. Siunaaminen on nimenomaan kristillinen toimenpide. Muslimeilla on sitten omat tapansa, hinduilla omansa jne. Omalla kohdallani tulee tapahtumaan niin, että kun kuolen, mut toimitetaan jonnekin ruumishuoneelle ja sieltä krematorioon tuhkattavaksi. Sieltä mun omaiset hakevat tuhkauurnan ja käyvät ripottelemassa  tuhkani metsään. Ja ennenkuin sanot, että siihen tarvitaan maanomistajan lupa, niin mulla on se lupa jo nyt sekä maanomistajalta että hänen tulevilta perillisiltään.