Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Osittain sosiaalinen elämämme on kokenut inflaation. Viesteihin ei vastata kuin päivien viiveellä, soittaa ei tietenkään voi koska kännykkään ei viitsitä vastata. Kännykkä tuo koko maailman kämmenelle, mutta tulemme yhä yksinäisemmiksi niiden johdosta. 

On toki ihmisiä, jotka aina reagoivat viesteihin, vaikka ihan tosi lyhyesti, kertomalla että nyt kiire mutta palaa asiaan. Ja myös palaa asiaan. Tämä erottaa ihmiset toisistaan, ja ne jotka reagoivat, ovat muutenkin keskimääräistä fiksumpia ja kivoja ihmisiä. Ja nyt en tarkoita tuntemattomia soittajia, vaan ihan omista sosiaalisista ympyröistä. Miten itse toimit?

No ensinnäkin mun puhelinnumeroa ei ole kenelläkään puolitutulla. Käytän muutenkin viestittelyyn enemmän Messengeriä kuin tekstiviestejä. Jos saamassani viestissä on jokin kysymys, pyrin vastaamaan siihen mahdollisimman nopeasti. Mutta sekin riippuu ihan kysymyksestä, kuinka pikaisesti pitää vastata. Esimerkiksi jos olen jäämässä bussista just seuraavalla pysäkillä pois ja kuulen käsilaukun pohjalla kännykkäni piippaavan, luen viestin vasta noustuani bussista. Jos kysymykseen vastaamisella ei ole mikään kiire, kävelen rauhassa kotiin ja vastaan vasta siellä. Jos taas on kiire, vastaan jo siinä pysäkillä. Kaikki mun tutut myöskin tietävät, että en kulje kännykkä kädessä joka paikkaan. Hui kauhistus: saatan jopa käydä viemässä roskat ulos ja jättää kännykän kotiin. Mulla saattaa myös olla kännykkä monta päivääkin jossain päin huushollia ilman, että olen katsonut sitä ollenkaan. Sen vuoksi onkin järkevämpää laittaa viesti Messengerissä, niin ainakin näen sen silloin, kun kuljen läppärin ohi. Ystäväni kyllä tietävät myös sen, että en istu tietokoneen ääressä 24/7, vaikka näynkin Messengerissä "aktiivisena". Johtuu vain siitä, että mulla on selaimessa Facebook auki. Mä itse saatan olla koiran kanssa lenkilllä, isän luona kahvilla, kaupassa tai vaikka nukkumassa. Joskus vuosia sitten yksi kaverini oli laittanut kolmen aikaan yöllä montakin viestiä ja huhuillut, että missä sä oot, mikset vastaa. Aamulla vastasin, että olin Nukku-Matin kanssa Höyhensaarilla. Senkin tuttuni tietävät, että jos laittavat mulle viestin, joka edellyttää multa pidempää vastausta tai peräti jonkin asian selvittämistä ensin ja olenkin menossa jo nukkumaan, niin vastaan viestiin vasta seuraavana päivänä. Myös sen tuttuni tietävät, että jos olen toisen ihmisen seurassa, mun kännykkäni on käsilaukun pohjalla  äänettömällä. Esim ystäväni kanssa ravintolassa syömässä tms. Vain sellaisessa tilanteessa, että mulla on syytä odottaa tärkeää puhelua, nostan kännykän laukusta pöydälle, laitan sen värinälle ja pyydän ystävältäni anteeksi, että joudun pitämään kännykän siinä. Selitän myös, miksi joudun (esim kun äitini oli sairaalassa ja oli sovittu, että hoitohenkilökunta soittaa mulle eikä isälle). 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisille sopisi hyvin lankapuhelin. Ei tarvitsisi miettiä soiko se puhelin väärässä paikassa väärään aikaan ja kun ei tietäisi kuka soittaa, saattaisi se vastaaminenkin kiinnostaa. Samalla saisivat vähän sitä sosiaalisuutta elämäänsä, kun ei tarvitsisi koko ajan sitä puhelinta selailla - siihen kuitenkaan vastaamatta.

Minusta taas kännykkä on hyvä just sen takia, että siitä näkee, onko soittaja joku tuttu vai joku tuntematon. Mulla tässä uudessa puhelimessa vielä muuttuu koko näyttö punaiseksi, jos soittaja on joku epäilty puhelinmyyjä tai vastaava. Jos joku mun kaverini soittaa, vastaan kyllä, jos olen sellaisessa paikassa, että voin vastata. Musta tuntuu, että enemmän asia on ongelma niille, jotka soittelee milloin sattuu ja jotka eivät voi sietää sitä, että se sukulainen/ystävä/kaveri on just silloin töissä, saunassa, uimahallissa tai jossain muussa vastaavassa paikassa. Ei saa olla, koska MINÄ haluan puhua juuri NYT.

Mä en ole tällä hetkellä kenenkään lähin omainen, joten missään hätätilanteessa kukaan viranomainen tms ei soita mulle. Jos jollekin  jotain tapahtuu, asian ilmoittaa mulle joku sellainen henkilö, jonka tunnen. Ja kaikki tuntemani ihmiset osaavat laittaa mulle viestiäkin. Jopa 95v huonosti näkevä isänikin osaa laittaa tekstarin "soita kun ehdit", jos ei halua näpytellä koko asiaansa tekstarina. 

Vierailija kirjoitti:

Paremminkin voisi mennä. Uskon että kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu vanhemmiksi, itse tajusin sen vasta saatuani kaksi lasta. 4 ja 2 vuotiaat, voisipa matkustaa ajassa taaksepäin ja valita toisin. En tiedä valitsisinko oikeasti, tykkään kuitenkin fantasioida elämästä jossa en tehnyt tätä päätöstä.

Väsyttää, turhauttaa, ahdistaa, ei kai tämä kaikille näin vaikeaa ole. Ihan terveitä, tavallisia lapsia ja silti olo on kuin olisi vankilassa huonekavereina kaksi terroristia.

En jaksaisi tätä enää...vielä vähintään 13 vuotta pitäisi kestää. Helpottaakohan tämä koskaan.

Lapsillasi on aika pieni ikäero eli siinä on kaksi vahdittavaa ollut samaan aikaan. Toisaalta muutaman vuoden päästä heistä saattaa olla jo paremmin seuraa toisilleen ja sinä saat olla enemmän rauhassa. Mun lapsillani on yli 5 vuotta ikäeroa, joten mulla ei ollut kuin yksi "peräänkatsottava" kerrallaan. Pääsin siinä mielessä helpommalla. 

Vierailija kirjoitti:

Outoa jos lapsia tehdään ajatuksella "joku muu hoitaa."

Eihän tuossa kukaan ole tehnyt lapsia ajatuksella, että joku muu hoitaa. Vaan on nimenomaan nähty että tosiaankaan, Suomessa ei edes pikkulapsen kanssa apua saa. Se ei ole mikään normaali ja inhimillinen käytäntö, yhteisöllisissä maissa ollaan inhimillisempiä tässä asiassa.

Teillä on ollut eri määrä sen suhteen, paljonko olette jaksaneet ja halunneet tässä kylmässä kulttuurissa lapsia hoitaa.

Mutta siihen syynsä, miksi vauvoja yleisesti syntyy vähän.

Yhteisöllisissä maissa ollaan yhteisöllisiä monissa muissakin asioissa kuin vain lastenhoidossa. Suomessa ei olla. Meillä on siirretty yhteisöjen tehtäviä yhteiskunnalle ja yrityksille. Naapuriapu on suurinpiirtein kadonnut kokonaan ja yhä harvempi saa enää muutto- tai remonttiapua kavereiltaan. Puhumattakaan siitä, että ihan vaan talkoovoimin rakennettaisiin omakotitalo. Hyvinvointiyhteiskunnan idea oli, että kukaan ei ole riippuvainen muista yksilöistä. Paitsi korkeintaan niistä, joille maksetaan palkka siitä, että auttavat. Nyt, kun tämä systeemi on kaatumassa, ollaankin pulassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös. Ensi vuonna eläkkeelle! Olemme saaneet elää rauhallista ja rikasta aikaa. Aikaa, jolloin on tehty työtä mutta myös juhlittu.  

Täällä yksi lisää. Tottavie saimme elää ihanan rauhallista aikaa, mutta lapsille ei silloin kerrottu läheskään kaikkea esim. kolmannen maailman sodan hilkulle jäänyt syttyminen. 

Jään joidenkin kuukausien jälkeen työeläkkeelle, joka ei ole kovin paljoa/kk, mutta olen jo parisen vuotta sopeuttanut menoni sen mukaan. Tottunut jo elämään säästeliäästi. Vaatteita on loppuelämäksi ja kenkiä. Eipä mene niihin sitten rahaa ainakaan säännöllisesti ja paljon.

Ei voi tietää, mitä mullistuksia on tulossa. Voiko esim pitää kaikki kengät ja vaatteet turvassa jne. 

Niinpä. Ja vaikkei nyt mitään suurta katastrofia tapahtuisikaan, niin eläkkeiden verotusta ainakin voidaan kiristää vielä oikein hyvin. Enkä ihmettelisi, vaikka iäkkäiden terveyspalveluita heikennettäisiin entisestään. Yhteiskunnan rahat ei vaan riitä pitämään jokaista mummoa ja pappaa mahdollisimman pitkään hengissä. Mun alin eläkeikäni tulee täyteen kesällä 2026 enkä nuolaise ennenkuin tipahtaa. Vielä sitäkin ehditään nostaa, onhan tässä vielä yli vuosi aikaa :D