Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 82: "Onneksi en ole  päässyt terv.keskukseen, ettei tehty saattohoitopäätöstä.😏"

Positiivista ajattelua parhaimmillaan :D Mun äidille tuo päätös tehtiin ihan erikoissairaanhoidossa, ei terveyskeskuksessa. Mä olen jo oman hoitotahtoni tehnyt siten, että mua ei vastaavassa tilanteessa kärrättäisi ensimmäistäkään kertaa nesteytykseen saati sitten neljää kertaa. 

Nro 59: "Miksi ette sitten hoida niitä vanhuksia yhdellä kertaa vaan juoksutatte heita joka vaivan vuoksi erikseen. Siinä välillä vaivat muuttuvat päisystysluontoisiksi.

Itse säästin ja menin yksityiselle ja puolessa tunnissa käytiin ongelmat läpi ja labrat siihen. Sain erilsisia suosituksia ja ihan halpaa käsikauppalääkettäkin suositteli. 

Terkkaan olin yrittänyt päästä, mutta ikinä ei takaisnsoittoa tullut. 

Itsekin olen alalla työurani tehnyt ja turhaan käyviä potilaita en ole kohdannut."

Nykyisin päivystyksissä on vanhuksia, joilla ei ole mitään hoidettavissa olevaa sairautta. He ovat päivystyksissä, koska eivät kotonakaan enää pärjää, mutta hoivakotipaikkaakaan ei löydy. Tai sitten on niitä vanhuksia, jotka yksin kotonaan kaatuilee eikä kotihoito voi heitä jättää heitä kotiinkaan. Ei välttämättä ole mitään murtumaan, mutta on kuitenkin kuvattava ja varmistettava, ettei ole murtumia. Yhden kaverini muistisairas äiti oli vähän väliä Jorvin päivystyksessä just tuon kaatuilun takia. Lopulta sai hoivakotipaikan. Lisäksi on niitä vanhuksia, joille ei vaan kukaan lääkäri uskalla tehdä saattohoitopäätöstä. Oma muistisairas äitini lakkasi syömästä ja juomasta. Kolmen kuukauden aikana hänet kärrättiin 4 kertaa Peijaksen päivystykseen suonensisäistä nesteytystä varten. Ei hän kotiin palattuaan edelleenkään syönyt eikä juonut, joten vähän ajan päästä taas Peijakseen päivystykseen. Vasta neljännellä kerralla lääkäri teki saattohoitopäätöksen ja nesteytysrumba loppui. 

Huomenta :) Aurinko paistaa taas. Laitoin just firman yhteiseen kalenteriin ensi viikolta keskiviikosta perjantaihin vapaat. Maanantait ja tiistaithan mulla on muutenkin vapaata (paitsi päivystysviikoilla), joten tulee sitten taas 11 päivän vapaa. Edellinen pidempi vapaa kun meni vähän mönkään ystäväni sairastumisen takia, niin haluan nyt asap uuden pidemmän vapaan. Ystäväni siirtyy tänään erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuollon sairaalaan ennen kotiuttamista ja toivon mukaan pääsee jo ensi viikolla kotiinkin.

Äsken muistin, että ei hitsi, tänäänhän on tiistai ja pitää mennä töiden jälkeen isän luokse kahville. Eilen illallakin meinasin unohtaa, että pitää pistää sytostaatit. Jos vapaapäivän jälkeen on työpäivä, niin jotenkin vaan ajattelee, että  on keskiviikko :D Elin siis eilen keskiviikkoa. 

Firman osingot maksetaan elokuussa eli periaatteessa voisin lopettaa työnteon jo syyskuussa.  Mutta juuri kuulin, että joulukuussa maksettaisiin bonukset. Nyt kahden vaiheilla, että keikkuisiko töissä vielä vuoden loppuun vai ei. Kyse on kuitenkin kymppitonnista. Verot tietenkin pois, mutta silti. 

Vierailija kirjoitti:

Ihme kommentteja täällä. Minä en saanut ambulanssia, minä jouduin odottamaan, minä en saanut hoitoa, minä lähdin kotiin, minä menin seuraavana päivänä terkkariin. Minä, minä, minä! Tiesittekö, että ne kaikkein sairaimmat, ne jotka eivät voi odottaa seuraavaan aamuun, eivät istu odotusaulassa marmattamassa, vaan ovat henki katkolla elvytyshuoneissa.

Näinpä. Mulla ehti umppari jo puhjetakin, kun istuin Jorvin päivystyksessä kovalla muovituolilla 6 tuntia. Sitä ennen olin jonottanut terveyskeskuksessa jo pari tuntia.  Olin kuitenkin edelleen tajuissani, vaikkakin kovissa kivuissa. Siellä oli vakavamminkin sairaita ihmisiä kuin minä. Ymmärsin sen ihan hyvin, vaikka ottikin päähän istua kovissa kivuissa paikoillaan. 

Mä syön aamiaisen, lounaan ja päivällisen. Iltapalan sen mukaan, mihin aikaan ja mitä olen syönyt päivälliseksi ja mihin aikaan menen nukkumaan. Kaikkien aterioiden ajankohdat riippuu siitä, mihin aikaan olen herännyt, mitä ohjelmaa on päivän aikana (esim onko just lounasaikaan jotain palavereja, onko mulla mahdollisesti lääkäriaika just lounasaikaan tai olenko lähdössä heti töiden jälkeen jonnekin, jolloin päivällinen siirtyy vasta myöhemmäksi) ja siitä, mihin aikaan olen syönyt sen edellisen aterian. Mä syön kyllä makeaakin (esim marjoja ja hedelmiä), mutta varsinaista makeanhimoa mulla ei ole. Esim tänään aamiaisella mulla oli mukillinen kahvia, pieni voileipä, jonka päällä kinkkua, kurkkua ja paprikaa sekä lisäksi muutama isokokoinen mansikka (noin 100 g). Tossa aamiaisessa oli jo puolet päivän C-vitamiinin tarpeesta. Pyrin syömään siten, ettei mitään ravintoaineita tarvitse ottaa purkista. D-vitamiini on ainoa, jota en saa ruuasta riittävästi. Tällä hetkellä olen normaalipainossa, mutta en vielä ihannepainossani. Viime syyskyysta lähtien on painosta lähtenyt 9 kg ihan vain syömällä määrällisesti vähemmän. Syön ja juon siis kaikkea samaa kuin ennenkin, mutta vain määrällisesti vähemmän.  Vielä saa muutama kilo pudota ja olen tyytyväinen.