Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

"Ja vaikka söisi suklaata, sitä voi syödä vähemmän. Jos vaihtaa yhden suklaalevyn johonkin Pätkis- tai Ahaa-patukkaan, on ero vuositasolla merkittävä. Kaikkea saa syödä, mutta kohtuudella."

Miksi kaikkea pitää saada syödä _silloin kun laihduttaa_? Ei siinä syömishäiriötä itselleen automaattisesti kehitä, jos päättää, että suklaat (tai joku muu herkku) on nyt tauolla.

Mun lapsella oli raudat suussa. Pariin vuoteen ei saanut syödä toffeeta tai hampurilaisia. Siinä ei auttanut nikotella, että kyllä mä vähän haluun. Ei oli ei. Entäs kun raudat sai pois? Ei tullutkaan ensimmäisenä hinku päästä hampurilaiselle.

Jos miettii vaikka sitä, kuinka vaikeaa on kuluttaa suklaapatukan tuoma energia, niin suurta hyötyä ei ole siitä että syö pienemmän patukan. Paljon helpompi on jättää se syömättä. Sitten kun joku tavoite on saavutettu, niin voi kokeilla löysätä vähän. Itsensä huijaamista on tuollaiset "vaihdan

Mä olen tuosta hieman eri mieltä. Se, että laihdutat ja kiellät itseltäsi suklaat ja muut, toki tiputtaa sun painoasi, mutta kun lopetat laihduttamisen ja alat taas syödä niitä suklaapatukoita kuten ennenkin, alat uudelleen lihoa. Mun mielestä on paljon järkevämpää syödä kaikkea sitä, mitä aikoo sitten laihtuneenakin syödä, mutta vain sen verran, mitä voi silloin syödä. Mäkin olen kokeillut kaikkea mahdollista kieltäytymistä karppaamisesta raakaravintoon, mutta jos sitä ei aio tehdä koko lopun elämäänsä, niin se kostautuu. Se kostautuu siten, että kun vihdoin antaa itselleen luvan syödä sitä "kiellettyä hedelmää", ei pystykään syömään sitä vain yhden suuupalan verran. Mulla on edelleen keittiön pöydällä kulhossa jouluksi ostamiani suklaakonvehteja. Koska ne ei ole multa kielletty, ei mun ole tarve popsia niitä kunnes ne loppuu. Sama vaikka viinien kanssa. Ei mulle tule mitään himoa avata viinipulloa. Ne pullot on siinä ja saan ottaa lasillisen ihan milloin vaan haluan. Ei vaikuta mitenkään mun laihtumiseeni. Mutta just siksi, että ne ei ole kiellettyjä, mun ei tee edes mieli avata niitä. Tai vaikka pakastimessa olevat jäätelöt. Ei ole kiellettyjä, mutta just siksi, että ne ei ole kiellettyjä, ei mulla ole mitään erityistä himoa niihin. Jos kieltäisin itseltäni kukkakaalin, mun ei tekisi mieli mitään muuta kuin kukkakaalia. Tästä syystä olen pudottanut painoani hitaasti, mutta varmasti syömällä kaikkea sitä mitä aina ennenkin, mutta vain pienempiä määriä. Jollekin toiselle toki sopii toisenlainen tapa, mutta itse olen kokenut tämän parhaimmaksi. Syön nyt kaikkea samaa ja saman verran kuin mitä sitten tavoitepainossanikin voin syödä. 

Kahden tunnin fysiikan luento kuunneltu :D Tällä kertaa liittyi siihen,  miksi lentokoneet pysyvät ilmassa.  Kiinnosti taas kuin kilo sitä itteään. Onneksi isälle riittää, että oikeissa kohdissa nyökyttelen ja sanon "aivan, aivan". Vähän surullista silti. Olenhan mä kuunnellut noita luentoja jo yli 50 vuotta, mutta aikoinaan isä sentään osasi muutakin kuin luennoida. Ehkä siksi, että oli silloin vieklä sivutoiminen opettaja Otaniemessä. Sai toteuttaa luennoitsijan roolia sivubisneksenään ja lastensa kanssa sitten riitti muutakin puhuttavaa. Vaan eihän sitä koskaan tiedä, millainen mä itse tulen olemaan 95-vuotiaana. Jos siis jostain kumman syystä eläisin niin vanhaksi. Ehkä mäkin pidän sitten jokaiselle luonani käyvälle parin tunnin luennon tietokantojen optimoinnista, soapista, resteistä, webserviceistä yms. Tosin mä olen aina tehnyt töitä vain rahan takia eikä mun identiteettini ole koskaan ollut sidoksissa työhöni. Ei silloin, kun olin sairaanhoitaja, eikä nyt, kun olen it-alalla.  Ehkä pidänkin parin tunnin luentoja Vauva.fi -palstasta :D 

Juttelin just ystäväni lasten kanssa puhelimessa ja sovittiin, että mä menen katsomaan ystävääni helatorstaina. Koira on käytetty iltalenkillä ja kotona on ihan hiljaista. Nukkuvan koiran tuhinaa ja näppiksen naputtelua lukuunottamatta. Mä rakastan tätä vuodenaikaa, kun kielot kukkivat. Se tuoksu on niin huumaavan ihana. Ja nautin siitä, että vielä kymmeneltä illalla paistaa aurinko. Nyt katselen makkarin ikkunasta pihastani alkavaa metsää ja ilta-auringon paisteessä lähes oranssiksi muuttuvat mäntyjen rungot yhdistettynä alkukesän vihreisiin koivujen ja pensaiden lehtiin...se vaan on niin kaunista. Sielu lepää. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä vääryys se on ? 19 999 euroa saa periä ilman veroja ja 40K:stakin vero on vain 1500 euroa.

Mä näkisin sen "vääryyden" siinä, että siitä perinnöstä on jo maksettu ties kuinka paljon veroa. Harva saa mistään omaisuutta ilmaiseksi vaan on tehty töitä, palkasta maksettu veroa ja sitten sillä nettopalkalla hankittu omaisuutta. Tai jos sen on saanutkin perinnöksi, on silti maksanut siitä perintoveron ja kun se menee aikanaan omille lapsille perinnöksi, nekin maksavat siitä samasta uudelleen perintöveron. Jotkuthan kieltäytyvätkin perinnöstä, jotta se menisi suoraan omille lapsille ja jäisi edes yksi perintövero välistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihdutuslääkettä käytetäänkin tuosta syystä vain tilapäisesti. Kaikki laihdutuslääkkeen ansiosta laihtuneet tuttavat ovat lihoneet takaisin ja vieläpä lihavammaksi kuin aluperin olivat. 

Ei muuten jää muilta huomaamatta, että laihdutuslääkekuuri on loppunut. Niin hirveä ahmimisvimma ja nälkäkiukku niillä ihmisillä on sen jälkeen.

Kilojen palautuminen korkoineen on sitten todella kova paikka mikä on syytä tiedostaa etukäteen. Älkää hävittäkö niitä XXL-koon lakanoita!!!

Mutta saivatpahan hetken aikaa elää kevyempänä ja terveempänä aktiivisempaa elämää.

Sama asia koskee laihduttajia, elämäntapansa muuttaneita, entisiä vähähiilarisia, cambridge ohjelmaa noudattaneita, herkkulakossa olleita jne. 1/10 pystyy pitämään kilot poissa.

Mä vähän luulen, että monen epäonnistujan taustalla on sama syy: ollaan muutettu omaa ruokavaliota niin erilaiseksi, ettei sitä sitten pystykään koko elämäänsä noudattamaan. Jätetään kokonaan pois sellaisia raaka-aineita, joita ilman ei kuitenkaan jakseta olla koko elämää. Monella on myös halu saada nopeasti näkyviä tuloksia eli kokeillaan erilaisia "nälkäkuureja" ja hypätään puntarilla jos ei nyt ihan päivittäin niin ainakin viikottain. 

Olen aikoinaan itsekin nk jojoillut ja kokeillut kaikenlaista. Toisaalta suurimman osan elämästäni olen ollut ihan normaalipainoinen. Ihan ilman kieltäytymistä mistään ja ilman nälkää. Viime syyskuussa selvitin, mikä mun energiankulutukseni olisi sitten, kun olen taas normaalipainoinen. Ja se on 1422 kcal/vrk. Tavoitepainossani 1305 kcal/vrk. Joten aloin syömään vain tuon 1305 kcal/vrk. Syön ja juon kaikkea samaa kuin yleensäkin, mutta vain pienempiä määriä. Koska tiedän, että ainoa, mistä voisin loppelämäkseni kieltäytyä, on silli ja silakkalaatikko (en ole tykännyt niistä ennenkään). Nyt olen jo normaalipainossani. En koe laihduttavani, en olevani dieetillä enkä muuttaneeni ruokavaliotanikaan. En myöskään hyppää jatkuvasti puntarilla. Toki olen huomannut, että vaatteet alkaa olla vähän turhan isoja. Omalääkäriä varten punnitsin reilu viikko sitten  itseni ja oli mulle itsellenikin vähän yllätys, että kappas vaan, olenkin jo normaalipainoinen.

Mulla tosin ei ole todettu mitään suoliston hormonihäiriötä tai muutakaan toimintahäiriötä, joten mulla paino putoaa ihan ilman mitään hankaluuksia. Toki laihtuminen koko ajan hidastuu, mutta mulle on aivan se ja  sama, milloin olen tavoitepainossani. Mulla on tuttuja, jotka joutuvat laihtuakseen käyttämään noita uusia laihdutuslääkkeitä, mutta heillä  ylipainoakin on huomattavasti enemmän kuin mitä mulla oli. Ja todennäköisesti joutuvat käyttämään koko lopun elämäänsä, jos kylläisyydentunnetta ei ilman niitä tule. Mä olen onnekas ja oikein tyytyväinen, että mulle se tunne tulee. Yksi syy siihen, ettei enää oikein huvita käydä ravintoloissakaan syömässä, kun annokset ovat aivan liian isoja. Tuntuu rahan haaskaukselta syödä vain 1/3 annoksesta ja 2/3 menisi roskiin. Joskus haen lähiravintolasta takeaway ja syön sitten kotona siitä 3 kertaa. Muistan lukion ajoilta bilsan tunneilta hyperfagisen rotan eli rotan, jolla oli aivojen kylläisyyskeskus tuhottu. Se rottakin söi itsensä hengiltä. 

Tuo 6000 €/v on aloitukseen linkatun artikkelin takana ja tosiaan läheskään kaikki laihdutuslääkkeet eivät ole noin kalliita. Aika moni maksaa myös lääkkeensä kokonaan itse eikä se kerrytä edes maksukattoa. Joistain laihdutuslääkkeistä saattaa saada erityiskorvattavuuden, jos se lääke on määrätty johonkin muuhun kuin lihavuuteen. Esim jos lääkäri määrää Ozempicia 2. tyypin diabetekseen. Alunperinhän koko lääke on tarkoitettukin diabeteksen hoitoon.