Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Sille, joka ei jaksa lukea pitkiä kirjoituksia, tässä tiivistelmä: Elämä on välillä paskaa.
Muille ja Pitkikselle: Ymmärrän hyvin. Ja nimenomaan minäkään en halua selitellä omia asioitani sen enempää sukulaisilleni kuin naapureille tai työkavereillekaan. Ystävät on jo sitten eri juttu. Ja tietenkin omat lapseni. En pidä itseäni erityisen vahvana ihmisenä, mutta sen verran varhain elämässäni sain kantapään kautta oppia, että on pakko pärjätä itse. Sanoisin, että vahvuuden sijasta kyse on enemmänkin eräänlaisesta kyynisyydestä ja luottamuspulasta. Varmasti tässä maailmassa on ihmisiä, joihin voisin 100%:sti luottaa, mutta koska en luota, mulla on aina oltava myös plan B. Ja koska mulla on aina se plan B, harvoin edes tarvitsen muita ihmisiä. Omiin lapsiini voisi kyllä teoriassa luottaa, mutta enhän mä voi koskaan tietää, mikä tilanne heillä omissa elämissään on sitten, kun mä tarvitsisinkin jotain apua. Omia huoliani en kuitenkaan halua heidän niskoilleen kaataa eli siinä suhteessa mä olen äiti ja he mun lapsiani. Ei toisinpäin. Joissain tapauksissa hyville ystävilleni, mutta en aina heillekään. Jos kaipaan vain kuuntelijaa, juttelen kissalleni tai koiralleni. Kun aikoinaan sain hankittua ensimmäisen asunnon, hommasin kääpiökanin. Se ehti elää melkein 10-vuotiaaksi. Oli hyvä kaveri, ei koskaan ollut mulle ilkeä, kuunteli pitkillä korvillaan kaiken, mitä sille kerroin. Noh, pureskeli se mun matoista hapsut ja muutaman kerran puhelimenjohdonkin poikki, mutta luotettavampi tyyppi se oli kuin 99,999% maailman ihmisistä :D Joten ymmärrän hyvin, miten suuri merkitys sun koirallasi oli sulle <3
Mä ymmärrän myös tuon, että et voi puhua vanhemmillesi, vaikka pää hajoaa. Ja suuttuvat vielä siitä. Kun talvella 2023 äidin muistisairaus paheni ja isä juoksutti mua siellä päiovin ja öin, mun verenpaineet alkoi olla taas tasolla 230/170. Edellisen kerran, kun näin oli ollut vähän pidemmän aikaa, mulla repesi munuaisvaltimo aiheuttaen massiivisen sisäisen verenvuodon. Kun yritin selittää isälle, että mä en ihan oikeasti voi olla enää mikään hanslankari, sairaanhoitaja ja erotuomari, joka juoksee siellä jatkuvasti, koska jos tämä jatkuu, niin kohta mä olen kuollut. Mun isäni suuttui tästä ja sitten suutuin minäkin. Kysyin, kumman haluat haudata ensin: vaimosi vai nuoremman tyttäresi? Löi mulle luurin korvaan. Viikon ajan sain olla rauhassa, mutta sitten sama alkoi uudelleen. Onneksi mulla oli hyvä ystäväni, jolle sain silloin purkaa turhautumistani. En tiedä, mitä olisin muuten tehnyt. Ehkä tosiaankin olisin muuttanut sinne Seinäjoelle. Voin vain kuvitella, millaista sulla on, kun ei ole ketään, jolle puhua :( Eikä ole mitään tukijoukkoja, jos vanhempiesi kunto huononee. No mulla periaatteessa oli, mutta poikaani lukuunottamatta ne kaikki hävisi kuin pierut Saharaan. Eikä mun poikanikaan voinut mummolassa juosta päivin ja öin, joten mun niskaanihan kaikki kaatui. Olet oikeasti tosi hankalassa tilanteessa ja toivottavasti äitisi saisi nyt jotain apua kipuihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun omien vanhempieni muistisairaus eteni, aluksi yritin oikoa käsityksiä ja vedota järkeen. Lopuksi vain annoin olla ja leikin mukana.
Miten leikitään mukana, kun taloyhtiöön tulossa putkiremontti, eikä halua muuttaa remontin ajaksi? Diagnoosia ei ole, koska ei halua tutkimuksiin.
Kuka silloin kyselee haluaako muuttaa vai ei?
Pitää sitä järjestää joku kämppä ja se muutto ja tavaroiden pakkaaminen. Vähän vaikeeta väkisin toisen puolesta.
Jonkun pitää tehdä vuokrasopimus ja olla vastuussa maksuista ja maksaa vuokratakuu. Uuteen asuntoon pitää tehdä sähkösopimus ja kotivakuutus. En kadehdi sitä, joka joutuu hoitamaan noita asi
Toisen puolesta ei voi tehdä vuokrasopimusta eikä mitään muitakaan sopimuksia, jos ei ole tämän henkilön edunvalvoja. Pelkästään se, että on joskus tehty edunvalvontavaltuutus, ei riitä vaan on ensin haettava se edunvalvojan rooli. Tähän voi mennä kuukausia ja varsinkin, jos muistisairas kieltäytyy kaikista tutkimuksista, missä hän muistisairautensa voisi tulla esille. Ennen edunvalvontaa ei myöskään voi muistisairaan tilillä olevia rahoja käyttää yhtään mihinkään. Uskoisin, että tässä maassa on aika paljonkin vanhuksia, joilla ei ole ketään sellaista omaista, jolla olisi varaa maksaa omien asumiskulujensa lisäksi vielä vanhuksenkin asumiskulut. Plus tosiaan vielä se vuokratakuu. Oikeasti kaikki - myös se vanhus itse - pääsee helpommalla, jos omainen kertoo, että en yksinkertaisesti pysty hoitamaan tätä asiaa. Vuokravakuuden nyt vielä saattaisikin (ehkä???) saada Kelasta, mutta täyden vuokran maksua ei.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 147: "Edunvalvonta tietenkin jos vanhus ei kykene esim. itse asuntoa hankkimaan. Tosin mun ymmärtääkseni esim. putkiremonteissa se tilapäinen asunto osoitetaan jostakin eikä sitä varsinaisesti tarvitse mistään hakea."
Ei osoiteta ainakaan silloin, jos kyseessä on omistusasunto.No jos on kyse muistisairaasta vanhusesta joka ei omia asioistaan pysty huolehtimaan niin todennäköisesti sellaisen vanhuspalveluiden kautta saa. Ei toki tarkoita että automaattisesti saisi hoivapaikan.
Okei, tarkoitit siis sitä, että joku sosiaalipuolelta hommaa sen asunnon. Mä ajattelin sellaisia vuokrataloyhtiöitä (esim Heka), jossa putkiremontin ajaksi vuokrataloyhtiö järjestää nk väistöasunnon. Myös siis niille, joilla ei ole muistissa yhtään mitään vikaa. Yksi kaverini on kohta vuoden asunut tällaisessa väistöasunnossa ja pääsee loppukesästä takaisin kotiinsa. Hekan asuntoja siis nämä väistöasunnotkin. Vuokraa ei myöskään tarvitse maksaa molemmista vaan ainoastaan siitä, kummassa asuu. Omistusasunnossa sen sijaan usein joutuu koko ajan maksamaan myös yhtiövastikkeen, vaikka sen lisäksi maksaisi myös tilapäisasumisestaan vuokraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun omien vanhempieni muistisairaus eteni, aluksi yritin oikoa käsityksiä ja vedota järkeen. Lopuksi vain annoin olla ja leikin mukana.
Miten leikitään mukana, kun taloyhtiöön tulossa putkiremontti, eikä halua muuttaa remontin ajaksi? Diagnoosia ei ole, koska ei halua tutkimuksiin.
Kuka silloin kyselee haluaako muuttaa vai ei?
Olisi mielenkiintoista tietää miten sellainen tilanne menisi. Kuvitellaan, että talon muut asukkaat ovat tyhjentäneet kotinsa tai ainakin muuttaneet evakkoon. Yhdellä on kaikki tavarat kotona ja asukas itse istuu siellä mistään tietämättömänä. Vesi on kaykaistu ja työmiehiä lappaa asuntoon.
Veikkaan, että tällaisessa tilanteessa työmiehet ottaa yhteyttä työnjohtajaan ja tämä isännöitsijään. Jos asukas ei suostu vapaaehtoisesti poistumaan asunnosta, isännöitsijä soittaa virkavallan paikalle. Ja nämä sitten tarpeen mukaan ensihoidon, joka kuskaa vaikka poliisin avulla muistisairaan asukkaan päivystykseen. Joissain tapauksissa poliisikin saattaa kuskata asukkaan päivystykseen. Siellä sitten asukas siirretään jonnekin osastolle, hoivakodin akuuttipaikalle tai pidetään päivystyksessä, kunnes asukkaalle löytyy jokin sijoituspaikka. Toki otetaan yhteys omaisiin, jos sellaisia on, mutta kaikilla ei edes ole tai eivät ole itsekään sen kuntoisia, että voisivat asialle jotain tehdä. Jos omaiset kertovat, ettei heillä ole resursseja alkaa huolehtia vanhuksen asioista, asioiden hoitaminen jää hyvinvointialueen vastuulle.
Kyllä aiemminkin on voinut irtisanoa työntekijän sairauden tai vamman takia. Ysärin lopulla olin mukana prosessissa, jossa yksi sokea työntekijä irtisanottiin. Siihen asti tämä henkilö oli voinut vammastaan huolimatta toimia konekirjoittajana. Purki siis radiologien lausuntoja kasetilta paperille. Ulkomuistista muisti, mikä näppäin on missäkin. Hyvää työtä teki eikä kenelläkään ollut mitään valittamista. Sitten siirryttiin merkkipohjaiseen tietojärjestelmään. Näkökykyä tarvittiin siihen, missä kohtaa näytöllä kursori oli. Myöskin piti pystyä valitsemaan pudotusvalikoista oikea vaihtoehto. Mun tehtäväni oli yhdessä Näkövammaliiton asiantuntijan kanssa perehtyä Jaws -nimiseen ohjelmaan, joka oli tarkoitettu nimenomaan näkövammaisille tietokonetta käyttäville. Se toimi kyllä aika hyvin jossain alkuaikojen Windowsissa, mutta ei todellakaan "DOS-pohjaisessa" softassa. HYKS:illä ei ollut tarjota tälle noin viiskymppiselle työntekijälle muutakaan paikkaa, joten irtisanominenhan siitä tuli. Käsittääkseni sai jonkinlaisen korvauksen siitä, mutta tuskin mitään kovin suurta. Näitä sokeita oli aika paljon myös röntgenkuvien kehittäjinä, mutta tietääkseni kaikki - ainakin Meilahden röntgenistä - ehtivät eläköityä ennenkuin röntgenkuvat siirtyivät filmimuodosta digimuotoon.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/