Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Heti aamusta sateli vettä, mutta se ei minua haitannut.

Kello 7 aloitin siivoamaan kylppäriä.  Ensin tein inventaarion ja järjestelyn kaapissa, paljon sieltä jouti pois, tuli tilaa.

Siivous lattiasta kattoon ja samanaikaisesti pesin koneellisen pyykkiä. Kyllä siivous kävi eräänlaisesta jumpasta, sain ainakin hien pintaan.

Palkitsin "ahkeruuteni" päiväkahvilla, mustikkapiirakalla ja minttujäätelöllä.

Nyt odottelen, että postinjakaja tuo lukemista, laiskottelen lopun päivää.

Laitanpa minäkin tähän loppuun yhden helpon lohiruokaohjeen:

Lohifileen päälle hiukan sitruunapippuria, kuutioitua maustekurkkua, hunajaa,  päälle ruokakermaa ja sitten uuniin.

 

Kiitos myös tästä lohivinkistä <3 Otin tämänkin talteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, pelkkää hyvää vaan! Suoli on toiminut ihan reippaasti. jalkakipu on hellittänyt, joten pystyn taas kävelemään. Uhkaavat sadepilvet painuvat itään ja juhannushelteetkin ovat kohta takana päin syksyn tullessa. 20.  päivänä saan taas eläkkeen ja handelikin on vielä silloin auki. Voiko ihanampaa elämää olla kuin on tää!

Mikä on handeli?

Handeli on Alko. Siitä on muuten aika hiton kauan, kun olen viimeksi kuullut kenenkään käyttävän Alkosta sanaa handeli.

Nro 112: "Minusta yhteisöllisyys nimenomaan ei ole apua lainausmerkeillä tai ilman. Apu tarkoittaa sitä että joku ottaa passiivisesti tarjotun avun vastaan ja joku päättää miten auttaa tai mihin muut voivat osallistua. Esimerkiksi retket ei välttämättä tarkoita sitä että se oli joku ottaisi sen suhteen vastaan apua vaikka voi järjestelyjen suhteen olla passiivinen. Pikemminkin mä puhuisin yhteisestä tekemisestä johon kaikki osallistuu suunnittelusta ja päätöksen teosta lähtien. Tälläistä yhteisöllisyyttä edelleen on olemassa mutta se pitää tavallaan itse löytää. Kukaan ei tule todennäköisesti vetämään hihasta että Hei tuleppa tähän mukaan."

Mä taas ajattelen hieman tosin. Osittain kyllä olen samaa mieltä kansssi. Siis siinä, että yhteisöllisyys on yhdessä tekemistä. Mutta yhteisöllisyys ei ole sitä, että joku tekee ja muut vaan nauttii sen yhden tekemisistä. Koska jos niin on ja sse yksi ei enää voi, jaksa tai halua, niin ne muut "yhteisön jäsenet" valittaa, kun yhteisöllisyyttä ei enää ole. Olen samaa mieltä siitä, että yhteisöllisyys on yhdessä tekemistä. Mutta nimenomaan tekemistä. Ei sitä, että odottaa muiden tekevän. Yhteisöllisyydessä ihan jokainen osallistuu. Kukin kykyjensä mukaan. 2-vuotiaan tai 80-vuotiaan ei tarvitse osallistua järjestelyihin samalla tavalla kuin 20-60-vuotiaiden. Mutta se 2-vuotias osallistuu sitten, kun ikää tulee tarpeeksi. ja se 80-vuotias on osallistunut jo nuorempana. 

Vierailija kirjoitti:

Vähemmästäkin kun sinua vaaditaan aina auttamaan muita mutta et koskaan itse saa apua muilta vaikka apua pyydät. Meilläkin on taloyhtiössä kasi yh mammat lapsineen ja molemmat äidit on työttömiä niin he ovat päivittäin vaatimassa apua, palveluksia, kyytejä ja rahaa lainaan meiltä muilta mutta kumpikaan näistä äideistä ei ole koskaan suostunut auttamaan muita mitenkään kun aina ne vetoaa että minulla on lapsia en minä voi/kerkiä sinua auttamaan

Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat, ja tuolla aiemmin jo sivusinkin tätä asiaa. Yhteisöllisyyttä tuntuu haluavan eniten ne, jotka saavat yhteisöstä jotain, kuin ne , jotka olisivat halukkaita antamaan yhteisölle jotain. Mikäli vastavuoroisuus puuttuu, ei ole kyse yhteisöllisyydestä vaan hyväksikäytöstä. Toki yhteisössäkin voi olla niin, että joku ei oikeasti edes tarvitse muilta mitään, mutta silti antaa yhteisölleen sen, mitä ne muut tarvitsevat. Tämä kuitenkin edellyttää muunlaista yhteisöä (esim perhe) kuin naapurustoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli yhteisöllisyys tarkoittaakin avuttomaksi ja muiden kannateltavaksi heittäytymistä.

Joo. Ei haittaa ollenkaan, jos on kadonnut. Kuka tuollaista jaksaisi?

Entisajan yhteisöllisyyshän oli tietyssä mielessä avuttomuutta tehdä jotkut työt yksin. Perunat oli helpompi laittaa maahan porukalla tai joku remontti tehdä yhdessä. Nyt tuota yhteisöllistä apua on korvaamassa koneet ja myös se että elintaso on noussut voi tarvittaessa ostaa palveluita.

Yhteisöllisyyden puuttumisesta merkkinä on yksityisyrittäjyyden jyrkkä nouseminen viimeisen 20 vuoden aikana

Totta. Osuuskuntien määrä on vähentynyt aivan merkittävästi muutamassa vuosikymmenessä. Jos haluaa pistää firman pystyyn, se on melkein pistettävä pystyyn yksin. Jos hyvin käy, voi olla joku kaveri, jonka kanssa tekee niin. Mutta että laajemmin eli perustaisi osuuskunnan, niin ei toimi kovin hyvin enää.