Reipas ja tunnollinen lammas

Miksei vaan tehtäisi niin, että lopetetaan palkanmaksu kaikilta ja aletaan maksaa kaikille vain peruspäivärahaa? Eli kaikki jatkavat nykyisissä omissa töissään, mutta ilman palkkaa. Tämähän voisi jopa saada ulkomaalaisia yrityksiä investoimaan Suomeen, kun valtio maksaisi ne pienet korvaukset työntekijöille ja sijoittajat saisivat kääriä koko potin omiin taskuihinsa. 

Jos tällä koko idealla nyt haetaan jotain sellaista, että työttömillä  olisi jotain mielekästä tekemistä, niin sallittaisiin nyt edes työttömille vapaaehtoistyön tekeminen. Silloin nämä ihmiset ihan mielellään tekisivät sellaisia asioita, jotka nyt - jostain käsittämättömästä syystä - on heiltä kielletty. 

Vanha ketju, johon jo vastailinkin pari vuotta sitten. Tosiasia kuitenkin on, että hullummaksihan tuo on vain mennyt. Varsinkin just vanhusten hoidossa. Työvuorossa saattaa olla vain hoitajia,  joiden kielitaito ei riitä edes lääkärille soittamiseen vaan joutuvat odottamaan siihen asti, että paikalle tulee joku riittävän hyvää suomea puhuva. Hoivakodeistahan ei läheskään aina edes  toimiteta vanhusta minnekään sairaalaan vaan konsultoidaan vain puhelimitse lääkäriä. Vanhuksella saattaa olla kovia kipuja, mutta jos listalla ei ole muuta kuin Buranaa, niin vanhus joutuu kärsimään kivuissaan, kunnes paikalle tulee joku, jolla on riittävän hyvä kielitaito. 

Sijaisten ja varsinkin keikkalaisten käyttö vaihtelee eri paikoissa. Oli aika mukavaa olla sairaanhoitajana 40 vuotta sitten. Olin äitiyslomalla, mutta koska vanhempani asuivat ihan lähellä ja ottivat aina mielellään mun tytärtäni hoitoon, niin Meilahden sairaalan yhdellä kirurgisella vuodeosastolla oli mun nimeni ja puhelinnumeroni sijaislistalla ensimmäisenä. Ja se lista oli siis kanslian ilmoitustaululla. Kun mullle soitettiin, niin jouduin vain sanomaan, että soitan kohta takaisin, kun vaan ensin varmistan, että voin viedä lapseni mun vanhemmilleni hoitoon. Kertaakaan mun vanhempani eivät kieltäytyneet, joten soitin aina osastolle takaisin ja sanoin, että mäpä lähden tästä tulemaan. Isä vielä tuli aina hakemaan mun lapsen ja samalla heitti mut autolla Meilahteen. En siis ollut tuon osaston vakituista henkilökuntaa vaan ihan vain keikkalainen. Tein siellä keikkaa jo opiskeluaikana. Olivat siellä tosi pahoillaan, kun mun hoitovapaani päättyi ja palasin työelämään enkä ollut enää käytettävissä. Tein niitä keikkoja aina tälle samalle osastolle, joten osaston tavat ja rutiinit sekä henkilökunta oli tuttua. He myös tiesivät, että mä ilmestyn paikalle, jos kerran olen niin luvannut. Ja hoitajapulasta puhuttiin silloin kasarillakin, mutta ei voi mitenkään verrata nykypäivään. Tosin nykyisin yksi suurimmista syistä on se, ettei säästösyistä sijaisia edes saa palkata. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siinä hoitajan hommassa "hajoaa pää"? Siis ihan konkreettisesti? Ja millaiset henkilöt sinne soveltuu? Ja millaiset ei? Siis kysyn ihan mielenkiinnosta, en epäilläkseni asiaa todeksi.

Riippuu ihan siitä, millaisessa paikassa on hoitajana. Ensihoidossa tai päivystyksessä on ihan erilaista kuin vaikkapa vanhustenhuollossa. Mutta koska tässä "pakkotyössä" on nyt ajateltu nimenomaan vanhustenhuoltoa, niin siinä pitää olla ihan älyttömän kärsivällinen. Varsinkin muistisairaiden kohdalla.  Joudut selittämään saman asian uudestaan ja uudestaan. Pitää olla myös sellaisia taitoja, että saa vastaanhangoittelevan vanhuksen tekemään sitä, mitä hänen pitää tehdä. Vaikka syödä, ottaa lääkkeensä tai tulemaan pesulle. Lisäksi pitää pystyä orientoitumaan siihen, että seuraava vanhus jo odottaa, mutta edelleen nyt hoidettavanasi olleva vanhus köpöttelee vaan hitaasti

Lisään vielä tähän, että mä olin kasarin lopussa kotisairaanhoitajana Vantaalla. Mulla oli 7-8 asiakasta per päivä. Nykyisin on yhdellä kotihoidon työntekijällä parikymmentä ja ylikin. Vielä, jos joku hoitajista sattuu olemaan sairaana, niin muiden kesken jaetaan hänenkin asiakkaansa. Kasarilla oli myös huomattavasti parempikuntoisia vanhuksia asiakkaina. Nykyisen kaltaiset kotihoidon asiakkaat olisi siihen aikaan olleet jo laitoshoidossa. Lisäksi siihen aikaan oli huomattavasti vähemmän kirjaamista eli "paperihommiin" meni varsin vähän aikaa. Ei mulla silloin "pää hajonnut". Tykkäsin siitä työstä. Se oli palkitsevaa, kun tunsi tehneensä työnsä hyvin ja vanhus oli iloinen ja  tyytyväinen. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi siinä hoitajan hommassa "hajoaa pää"? Siis ihan konkreettisesti? Ja millaiset henkilöt sinne soveltuu? Ja millaiset ei? Siis kysyn ihan mielenkiinnosta, en epäilläkseni asiaa todeksi.

Riippuu ihan siitä, millaisessa paikassa on hoitajana. Ensihoidossa tai päivystyksessä on ihan erilaista kuin vaikkapa vanhustenhuollossa. Mutta koska tässä "pakkotyössä" on nyt ajateltu nimenomaan vanhustenhuoltoa, niin siinä pitää olla ihan älyttömän kärsivällinen. Varsinkin muistisairaiden kohdalla.  Joudut selittämään saman asian uudestaan ja uudestaan. Pitää olla myös sellaisia taitoja, että saa vastaanhangoittelevan vanhuksen tekemään sitä, mitä hänen pitää tehdä. Vaikka syödä, ottaa lääkkeensä tai tulemaan pesulle. Lisäksi pitää pystyä orientoitumaan siihen, että seuraava vanhus jo odottaa, mutta edelleen nyt hoidettavanasi olleva vanhus köpöttelee vaan hitaasti ja haluaa välillä istahtaa. Et saa hermostua, et korottaa ääntäsi etkä muutakaan vaan edelleen on säilytettävä lempeys ja hellät otteet. Ei pää hajoakaan, jos sulla on tarpeeksi aikaa hoitaa yhden vanhuksen kohdalla se, mitä hän tarvitsee ja vasta sitten siirtyä seuraavan vanhuksen luokse. Just oli haastateltu helsinkiläistä kotihoidon hoitajaa ja hän kertoi, että joskus on sydäntäsärkevää jättää pelokas ja  takertuva vanhus yksin kotiin, mutta pakko tehdä niin, koska on riennettävä jo seuraavan luokse. Aika usein muuten omaiset hermostuu, kun omalla vanhemmalla alkaa muistisairaus. Ei saisi hermostua, vaikka se vanhus vänkäisi vastaan joka asiassa ja kieltäytyisi kaikesta ulkopuolisesta avusta, vaikkei ilman apuakaan pärjää. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua ainakin vanhuksena pelottaisi, jos kotona ramppaisi tuntemattomia ihmisiä juttelemassa.

Ja mistä vanhus edes tietäisi ovikellon soidessa, että oven takana oleva henkilö on just tällainen työtön, joka tulee vähän juttelemaan, eikä joku random, joka käyttää tilannetta hyväkseen ja varastaa vanhuksen omaisuutta? Kotihoidolla on yleensä vanhuksen avaimet, mutta ei niitä avaimia voisi kenelle tahansa antaa. Eikä varsinkaan sellaiselle, joka ei ole edes työsuhteessa minnekään eikä siten myöskään vastuussa mistään.