Reipas ja tunnollinen lammas

Aamupäivällä tein pari työhommaa, joita en ole vielä delegoinut muille. Sen jällkeen aloin "siivota työpöytääni" eli kävin tietokoneeltani läpi, onko mulla jotain sellaisia tiedostoja omalla koneellani, joita ei ole vielä firman palvelimella. Löytyi muutamia, mutta ne on sellaisia, että niissä oleva tieto on jo olemassa muissa dokumenteissa. Tänään tuli myös yhdestä työhommasta sähköpostia ihmiseltä, jonka kanssa olen vuosia asioinut, ja kertoi, että jää viikon päästä eläkkeelle ja hänen tilalleen tulee uusi henkilö, joka ottaa yhteyttä elokuussa. Joten mun pitää nyt sitä ennen siirtää se yksi viimeisistä hommista työkaverille, jotta tämä uusi tyyppi ottaa sitten mun sijasta yhteyttä työkaveriini. 

Huomiselle luvassa epävakaista säätä. Katsotaan nyt, huvittaako grillata. Oli tarkoituys mennä vapaapäivinä katsomaan ystävääni, mutta nyt siellä on samassa huoneessa yhdellä potilaalla noro ja toisella keuhkokuume. Joten en nyt sitten menekään. Kun mun äitini reilu vuosi sitten oli tuossa samassa paikassa "kuntoutettavana", niin ne soitti mulle, että voiko äidin lähettää nyt suunnilleen heti kotiin, kun siellä osastolla riehuu noro eikä äitiin ollut vielä ilmeisesti ehtinyt tarttua. Sanoin, että voi, vaikka oikeasti ei olisi voinutkaan, koska ulkopuolista apua ei isä ollut ehtinyt vielä järjestää. Taas yksi niitä hetkiä, kun mun poikani joutui käymään viemässä mummiaan vessaan yms. Mutta ainakaan äidin ei tarvinnut kuolla sinne laitokseen.

Mulla on vähän ihmeellinen olo. Sellainen "kaikki on ohi", mutta ei negatiivisella tavalla vaan helpottuneena. Reilun 2 kuukauden päästä alkaa vihdoin mun  ikioma elämäni. Pessimisti ei kuitenkaan pety koskaan ja uskon vahvasti Murphyn lakiin, joten 2 kk päästä saatankin sitten jo asua isän luona isän omaishoitajana. Ja se siitä ikiomasta elämästä :D :D Poika on onneksi valmis ottamaan huolehtiakseen mun kissasta ja koirasta, jos niin käy. 

Missä päin Suomea kauppakeskukset on kiinni juhannuksena? Mutta siis otsikkosi kysymykseen, niin kotona olen. Satoi tai paistoi. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kyllä niin banaalia provoamista että ennätykset paukkuvat. Vai että härkäpihviä ja samppanjaa aamusta iltaan. Mitä te ihmiset haette näillä jutuillanne?

Puutun nyt vain tuohon härkäpihviin ja shamppanjaan. Kun mun tuloni nousivat ihan merkittävästi alanvaihdoksen jälkeen (hoitoalalta it-alalle), niin kyllä me syötiin sisäfilepihvejä ja ruuan kanssa join hyvää punaviiniä lähes joka päivä. Sampanjasta en tykkää, mutta jos olisin tykännyt, niin sitä sitten. Silti rahaa jäi hyvin vielä säästöönkin. Muutama kuukausi meni ensin näin ja sitten pitikin keksiä jotain juhlavampaa ruokaa, kun pääsiäinen oli tulossa. Enkä keksinyt yhtään mitään. Silloin sain oivalluksen, että ei ehkä sittenkään kannata elää yltäkylläisyydessä joka päivä, koska sitten pitäisi keksiä jotain vieläkin överimpää, jotta juhla tuntuisi juhlalta eikä maanantailta. Pointtini tässä on, että ylettömään kuluttamiseenkin voi hurahtaa ja mitä enemmän kuluttaa, sitä vähemmän mikään tuntuu miltään, joten pitää taas kuluttaa lisää. 

Miksei vaan tehtäisi niin, että lopetetaan palkanmaksu kaikilta ja aletaan maksaa kaikille vain peruspäivärahaa? Eli kaikki jatkavat nykyisissä omissa töissään, mutta ilman palkkaa. Tämähän voisi jopa saada ulkomaalaisia yrityksiä investoimaan Suomeen, kun valtio maksaisi ne pienet korvaukset työntekijöille ja sijoittajat saisivat kääriä koko potin omiin taskuihinsa. 

Jos tällä koko idealla nyt haetaan jotain sellaista, että työttömillä  olisi jotain mielekästä tekemistä, niin sallittaisiin nyt edes työttömille vapaaehtoistyön tekeminen. Silloin nämä ihmiset ihan mielellään tekisivät sellaisia asioita, jotka nyt - jostain käsittämättömästä syystä - on heiltä kielletty. 

Vanha ketju, johon jo vastailinkin pari vuotta sitten. Tosiasia kuitenkin on, että hullummaksihan tuo on vain mennyt. Varsinkin just vanhusten hoidossa. Työvuorossa saattaa olla vain hoitajia,  joiden kielitaito ei riitä edes lääkärille soittamiseen vaan joutuvat odottamaan siihen asti, että paikalle tulee joku riittävän hyvää suomea puhuva. Hoivakodeistahan ei läheskään aina edes  toimiteta vanhusta minnekään sairaalaan vaan konsultoidaan vain puhelimitse lääkäriä. Vanhuksella saattaa olla kovia kipuja, mutta jos listalla ei ole muuta kuin Buranaa, niin vanhus joutuu kärsimään kivuissaan, kunnes paikalle tulee joku, jolla on riittävän hyvä kielitaito. 

Sijaisten ja varsinkin keikkalaisten käyttö vaihtelee eri paikoissa. Oli aika mukavaa olla sairaanhoitajana 40 vuotta sitten. Olin äitiyslomalla, mutta koska vanhempani asuivat ihan lähellä ja ottivat aina mielellään mun tytärtäni hoitoon, niin Meilahden sairaalan yhdellä kirurgisella vuodeosastolla oli mun nimeni ja puhelinnumeroni sijaislistalla ensimmäisenä. Ja se lista oli siis kanslian ilmoitustaululla. Kun mullle soitettiin, niin jouduin vain sanomaan, että soitan kohta takaisin, kun vaan ensin varmistan, että voin viedä lapseni mun vanhemmilleni hoitoon. Kertaakaan mun vanhempani eivät kieltäytyneet, joten soitin aina osastolle takaisin ja sanoin, että mäpä lähden tästä tulemaan. Isä vielä tuli aina hakemaan mun lapsen ja samalla heitti mut autolla Meilahteen. En siis ollut tuon osaston vakituista henkilökuntaa vaan ihan vain keikkalainen. Tein siellä keikkaa jo opiskeluaikana. Olivat siellä tosi pahoillaan, kun mun hoitovapaani päättyi ja palasin työelämään enkä ollut enää käytettävissä. Tein niitä keikkoja aina tälle samalle osastolle, joten osaston tavat ja rutiinit sekä henkilökunta oli tuttua. He myös tiesivät, että mä ilmestyn paikalle, jos kerran olen niin luvannut. Ja hoitajapulasta puhuttiin silloin kasarillakin, mutta ei voi mitenkään verrata nykypäivään. Tosin nykyisin yksi suurimmista syistä on se, ettei säästösyistä sijaisia edes saa palkata.