Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Yhteisöllisyys syntyy sekä tarpeesta että luottamuksesta. Maija auttaa Kaisaa, jos voi olla varma, että Kaisa sitten taas tarvittaessa auttaa Maijaa. Mutta eihän Maija ja Kaisa ole välttämättä edes vuoden päästä samassa työpaikassa, asu samalla paikkakunnalla jne. Sitäpaitsi Kaisan elämässä voi tapahtua jotain sellaista, että Kaisan pitääkin auttaa Pirkkoa eikä Maijan auttamiseen ole enää aikaa eikä jaksamista. 

Sitten kun paikalla on yksikin mies niin Maija, Kaisa ja Pirkko kaikki alkavat vaatimaan mieheltä auttamista mutta kukaan ei suostu miestä auttamaan

Tämäkin varmaan aika totta. Yks tuttu eronnut mies just sanoi, että onneksi ex-vaimonsa löysi uuden miesystävän ja tän tuttuni ei tarvitse enää laukata exänsä luona tekemässä milloin mitäkin "miesten hommia". Tekee enää vain sellaisia asioita, jotka liittyvät heidän yhteisiin lapsiinsa. 

Yhteisöllisyys syntyy sekä tarpeesta että luottamuksesta. Maija auttaa Kaisaa, jos voi olla varma, että Kaisa sitten taas tarvittaessa auttaa Maijaa. Mutta eihän Maija ja Kaisa ole välttämättä edes vuoden päästä samassa työpaikassa, asu samalla paikkakunnalla jne. Sitäpaitsi Kaisan elämässä voi tapahtua jotain sellaista, että Kaisan pitääkin auttaa Pirkkoa eikä Maijan auttamiseen ole enää aikaa eikä jaksamista. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Viime syyskuussa aloin syödä sen verran kuin mitä ihannepainossani sitten voin syödä lihomatta ja laihtumatta. Paino on tippunut hitaasti, mutta olen jo normaalipainossa. Vielä jokunen kilo ja olen ihannepainossani. Syön ja juon siis edelleen kaikkea samaa kuin ennenkin, mutta vain pienempiä määriä. Mulle ei näytä toimivan se, että kieltäytyisin kokonaan jostain (paitsi silakkalaatikosta), mutta annoskokojen pienentäminen toimii. Ja kun olen ihannepainossani, voin jatkaa tätä edelleen koko loppuelämäni.

Ensimmäinen kuukausi oli vähän vaikea, mutta sitten aina, kun teki mieli mennä jääkaapille, teinkn jotain muuta. Ihan sama juttu kuin aikoinaan tupakoinnin lopettamisessa. Röökin polton tilalle piti keksiä jokin muu toiminto. 

Ja lisään tähän vielä, että vaihdoin lautasen pienempään. Isolla lautasella annos olisi näyttänyt surkean pieneltä, mutta pienellä lautasella taas näytti isolta. 

Viime syyskuussa aloin syödä sen verran kuin mitä ihannepainossani sitten voin syödä lihomatta ja laihtumatta. Paino on tippunut hitaasti, mutta olen jo normaalipainossa. Vielä jokunen kilo ja olen ihannepainossani. Syön ja juon siis edelleen kaikkea samaa kuin ennenkin, mutta vain pienempiä määriä. Mulle ei näytä toimivan se, että kieltäytyisin kokonaan jostain (paitsi silakkalaatikosta), mutta annoskokojen pienentäminen toimii. Ja kun olen ihannepainossani, voin jatkaa tätä edelleen koko loppuelämäni.

Ensimmäinen kuukausi oli vähän vaikea, mutta sitten aina, kun teki mieli mennä jääkaapille, teinkn jotain muuta. Ihan sama juttu kuin aikoinaan tupakoinnin lopettamisessa. Röökin polton tilalle piti keksiä jokin muu toiminto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että puhun, ihan heti en ajatellut kuolla kun vuoden päästä pääsen eläkkeelle.

64v

Olen samanikäinen ja ajattelin lähteä eläkkeelle vasta 5 vuoden kuluttua.

Mä täytän lokakuussa 64 ja olen jo irtisanonut itseni töistä. Jään oloneuvokseksi jo 1.9. Kuolinsiivoukseni alkaa olla kohta loppuun taputeltu. Tosin mun mielestä tuo kuolinsiivous on vähän tyhmä sanamuoto vaan mielestäni jokaisen pitäisi tehdä 10 vuoden välein jokin perusteellinen siivous ja heittää pois kaikki sellainen, mille ei ole enää käyttöä. Ja se "käyttö" voi tottakai olla sekin, että on kiva katsella jotain esinettä kirjahyllyssä, mutta mihinkään kaapin perukoille ei kannata hillota ylimääräistä tavaraa. Ja tosiaan "paperiasiat" on syytä hoitaa hyvissä ajoin kuntoon. Hoitotahdot, edunvalvontavaltuutukset, testamentit (jos sellaisen haluaa tehdä), hautaustoivomus jne. Myös luettelo pankkitileistä tilinumeroineen sekä erilaiset sijoitukset niihin liittyvine tunnistenumeroineenyms. Kaikki tärkeät paperit samaan paikkaan ja perillisille tieto siitä, mistä paperipinkka löytyy, kun jonain päivänä sitä tarvitsevat.