Reipas ja tunnollinen lammas

Mä vielä mietin, että meillä on käytössä vähän kummallista terminologiaa. Esimerkiksi just kotihoito. Mitä kotihoito sisältää? Kodin hoitamista (siivous, kaupassakäynnit yms)? Ei vaan sitä, että potilasta/asiakasta hoidetaan kotona. Ei hänen ympäristöään vaan ihmistä. Vielä kasarilla oli erikseen kotisairaanhoitajat ja erikseen kodinhoitajat. Kotisairaanhoitajat olivat kunnan terveysviraston työntekijäitä ja kodinhoitajat taas sosiaaliviraston työntekijöitä. Ensimmäiset hoitivat säärihaavat, jakoivat lääkkeet, huolehtivat vanhuksen hygieniasta  jne ja jälkimmäiset siivosivat, laittoivat ruokaa, kävivät kaupassa jne. Nämä kodinhoitajien palvelut kuitenkin on lakkautettu ja ne pitää hankkia yksityiseltä. Julkiselta voi saada toki ateriapalvelunkin, jos ei enää itse kykene hankkimaan muulla tavoin elintarvikkeita tai lämmittämään edes mikrossa einesruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuulkaa nyt ihan vi tun sama teidän määkymiset. Mulla on elämä täyttä paskaa ja paskaa tuli lisää täältä. Painukaa hel vettiin pätemästä ja olettamasta. Täältä paskanpalstalta mitään apua koskaan saa. 

Ap

Saatat olla hyvinkin oikeassa siinä, että sulla on masennus. Mitä pelkäät siinä, että masennustasi alettaisiin hoitamaan? Sitäkö, että se diagnoosi olisi sitten sulla ikuisesti? Mutta entä, jos saisitkin avun ja kun mielialasi paranisi, jaksaisitkin taas alkaa kiinnittää huomiota ruokavalioosi? Ylipainosi taitaa olla nyt ongelmistasi pienin, joten kannattaa ensin lähteä ratkomaan ja hakemaan apua niihin suurempiin ongelmiin ja unohtaa toistaiseksi ajatus laihduttamisesta. Laihduttamisen aika tulee sitten myöhemmin. 

Juttu tosiaan maksumuurin takana eikä siten pääse lukemaan, millaista apua kotihoidolta tämä yli 80v pariskunta tarvitsisi. Pelkkä ikähän ei riitä palveluiden saamiseen. Isäni täyttää nyt 96v, liikkuu huonosti, ei oikeastaan kodin ulkopuolella enää ollenkaan, mutta ei hänkään ole vielä siinä kunnossa, että saisi mitään palveluita hyvinvointialueelta. 2 kertaa kuukaudessa käy yksityiseltä hoivapalveluyritykseltä tyypit siivoamassa, mutta muuten isä elelee itsekseen. 

Mä ymmärrän motivaation puutteen, jos elämäntilanne on syystä tai toisesta vaikea. Jos voimat menee johonkin muuhun, ei vaan kertakaikkiaan jaksa keskittyä vielä ruokavalioonsakin. Kamala sanoa, mutta mun voimani palautuivat, kun muistisairas lähes 100-vuotias äitini vihdoin pääsi haudan lepoon. Sen jälkeen oli taas aikaa  ja voimia alkaa hoitaa omaa terveyttäni. Varasin ajan lääkäriin ja pistettiin kaikki asiat kuntoon. Aloitettiin taas reumalääkityskin uudelleen. Lääkäri ei sanonut mitään mun painostani, mutta lääkäri oli vaan jotenkin niin innokas, että se oli potku mun persuksille. En alkanut varsinaisesti laihduttaa vaan aloin syömään vain sen verran,  mitä sitten tavoitepainossanikin voin syödä lihomatta ja enempää laihtumatta. En ole luopunut mistään, syön vain pienempia annoskokoja. Ensimmäinen kuukausi oli haastavin, mutta kun vaihdoin lautaskoon pienempään, niin ei näyttänyt annoskootkaan enää miltään kituannoksilta. Viime syyskuussa siis aloitin ja nyt olen jo normaalipainossani. Painonpudotus tietenkin hidastuu, mitä lähemmäksi tavoitetta tulen, mutta asetin itselleni tavoitteeksi olla tavoitepainossani elokuussa 2026, kun jään eläkkeelle. Punnitsen itseni kuukauden tai kahden välein ja ihan riittää, että suunta on oikea. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Minutkin on jätetty jostain syystä aivan yksin. Kukaan ei soita. Ei kutsuta rientoihin.

Tuohon voi olla syynä se, että et ole ollut vastavuoroinen. Et ole itse oma-aloitteisesti soitellut etkä itse järjestänyt muille rientoja. Olet vain osallistunut muiden järjestämiin rientoihin näkemättä itse lainkaan vaivaa rientojen järjestämisessä. Silloin on ihan loogista, ettei soittoja ja kutsuja enää tule.