Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdeasiaa:

Joustavuus ja kompromissit on tuttua juttua. Usein ollaan ihan samaa mieltä asioista. Jos ollaan eri mieltä, tehdään nyt toisen tahdon mukaan, ensi kerralla toisen. On helppo joustaakin rakkaan ihmisen vuoksi, kun se on satunnaista. Tylsäksihän se elämä kävisi, jos aina oltais yksimielisiä kaikesta...

Puoliso tietää, mistä pitsasta, jäätelöstä, ravintolasta... tykkään, minä tiedän hänen tykkäykset. On helppo ilahduttaa toista.

Ymmärrän kyllä hyvin tämän. Ja silloin pitäisikin löytää sellainen puoliso, jonka kanssa suurimmaksi osaksi on samaa mieltä. On tosiaan helppo joustaa, jos se on satunnaista. Moni ei kuitenkaan sellaista ihmistä löydä, joten silloin on mukavampaa elää sinkkuna. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua kun reilut  kuuskymppiset samaistuvat jo vanhuksiin.   Kun ajattelen itseäni alle 70v, terve, nivelet alkoivat oireimemaan kyllä.  Nyt 80 v on jo päiviä kun tunnen itseni vanhukseksi ja kaikki ei enää onnistu. Esim ikkunanpesu, keittiötikkaimle kiipeäminen, sängyn alta kurotteleminen.  ( no on poimintapihdit, rollaattori, kepit)

Samaa mietin. Muutaman vuoden päästä kukaan 67v ei ole vielä edes vanhuuseläkkeellä. Mulla (olen syntynyt 1961) alin eläkeikä tulee täyteen jo 64v 9kk, mutta muutaman vuoden mua nuoremmilla vasta silloin 67 veenä ja omilla lapsillani vasta aikaisintaan 69 veenä. Eihän silloin mitään apua vielä tarvitsekaan, jos on työelämässäkin vielä. 

Mä olen ollut eläkkeellä v:sta 1991. Laskepa siitä!

N67

Joo, mutta et vanhuuseläkkeellä. Ja voin kertoa sulle yhden jutun. Ennenkuin mun vanhemmillani alkoi käydä siivoojat, niin siellä haisi ummehtuneelta. Sellaiselta vanhuksen asunnolta. Ja syynä oli pöly. Kun siivoojat alkoi käydä, se haju lähti. Huomaan saman omassa kodissani, että jos olen pitkään siivoamatta, meilläkin alkaa haista "mummolalta". Tottakai käy niin, että hajuihin myös tottuu. Jos oma kämppä haisee kissankuselle, ei sitä se asukas itse edes huomaa. Muut kyllä huomaavat. Mä en ole mikään siivousfriikki, päinvastoin, mutta kyllä mä nyt kuitenkin haluan jonkun puhtaustason pitää kotonani. 

N67: Vaan kun sillä sua 20-30 vuotta vanhemmalla ei vaan nyt tavarat pysy käsissä yhtä hyvin kuin sulla. Siitä olen samaa mieltä sun kanssa, että ikä ei ole yksin määräävä asia. Mäkin sairastuin niveklreumaan jo 34-vuotiaana ja kyllähän niitä maitotölkkejä tipahti lattialle ihan mun omista sormistanikin, kun puristusvoima oli olematon. Mutta mä kuitenkin kykenin silloin vielä itse siivoamaan sotkuni sieltä lattialta. Ja kykenen edelleen, nyt kohta 64-vuotiaana, mutta kuinka kauan, sitä en voi tietää. Jos mun isälläni tipahtaa jotain lattialle, hän edelleen saa lakaistua pahimmat rikkalapion ja pitkävartisen harjan kanssa, mutta ei hän pysty mattoa tai edes lattiaa itse pesemään. Vaan alkaa se maito tai sillipurkin liemi aika pian haista, jos kukaan ei käy siivoamassa. 

Vierailija kirjoitti:

Hassua kun reilut  kuuskymppiset samaistuvat jo vanhuksiin.   Kun ajattelen itseäni alle 70v, terve, nivelet alkoivat oireimemaan kyllä.  Nyt 80 v on jo päiviä kun tunnen itseni vanhukseksi ja kaikki ei enää onnistu. Esim ikkunanpesu, keittiötikkaimle kiipeäminen, sängyn alta kurotteleminen.  ( no on poimintapihdit, rollaattori, kepit)

Samaa mietin. Muutaman vuoden päästä kukaan 67v ei ole vielä edes vanhuuseläkkeellä. Mulla (olen syntynyt 1961) alin eläkeikä tulee täyteen jo 64v 9kk, mutta muutaman vuoden mua nuoremmilla vasta silloin 67 veenä ja omilla lapsillani vasta aikaisintaan 69 veenä. Eihän silloin mitään apua vielä tarvitsekaan, jos on työelämässäkin vielä. 

Nro 55: Oikei, sulla on siis varsin minimalistisesti sisustettu asunto, kun sinne ei edes 20:ssä vuodessa kerry pölyä. Koskaan ei myöskään mitään tipahda lattialle tms. Kylppärin kaakeleiden saumoihin ei kerry kalkkia tms.