Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa kun lapsestani tuli vanha aikamiespoika, täyttää 40 vuotta eikä mitään parisuhdetta ollut koskaan.

Olethan sellainen vanhempi,  jolle uskaltaa kertoa, ettei tykkääkään naisista vaan miehistä. Oisko syynä tämä ja se että tarjontaa on vähän pikkupaikkakunnilla. Tärkeintähän on se, että lapsesi on onnellinen. Joko sitten yksin tai kaksin. Mutta onnellinen. Hyväksy hänen valintansa.  Omani oli vuosia naisen kanssa, mutta nyt on onnellisempi yksin. 

Eikä  kaikki ole edes luonteeltaan mitään parisuhdeihmisiä. Mä inhoan kompromisseja. Inhoan sitä, että toinen haluaa asiaa A, toinen asiaa B ja sitten kompromissin vuoksi tehdäänkin asia C, jota kumpikaan ei halunnut, mutta joka kuitenkin on molempien mielestä edes jotenkin siedettävä. Mä olen joko-tai -ihminen. Jos ei tehdä mun haluamaani asiaa A, niin sitten ei mun puolesta tehdä yhtään mitään tai mä teen yksin sen asian A ja toinen saa tyytyä siihen. Lasteni vuoksi tietysti oli pakko tehdä kompromisseja, mutta se olikin eri juttu. Noin muuten on paljon parempi kaikkien osapuolten kannalta, että en edes yritä mitään parisuhdepelejä. 

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää tuo usein esiin tuleva siivouksen tarve.

Asun yksin, ei lemmikkejä, en siivoa oikeastaan koskaan. Roskapussin vien pois, tiskaan astiat, pesen koneella pyykit. Minulla on robotti-imuri, mutta sen säiliöön ei mahdu kuin kertaimurointi, ja tyhjentäminen/putsaus on työlästä, joten annan olla.

Kumpuaako siivoustarve jostain menneen ajan 'säännöistä', samoin kuin esim. verhojen vaihto vuodenajan mukaan? Ja mattojen tamppaus! Joillekin vanhemmille henkilöille nämä ovat kuin pyhä riitti, josta ei voi luopua.

Ja sanon vielä, että kotini ei ole mikään sikolätti. Taktiikkani on elää siivosti, jolloin erityistä siivoamista ei tarvita.

N67

No mun isäni on sua melkein 30 vuotta vanhempi eikä pysty enää kävelemään ulkona rollaattorinkaan kanssa muuten kuin autettuna. Ei siis pysty viemään edes roskiaan itse ulos. Mä käyn isän luona kerran viikossa ja haen sekä isän postit että vien myös sillä hetkellä olevat roskat pois. 2 kertaa kuukaudessa tosiaan käy yksityiset siivoojat ja pyyhkivät pölyt, imuroivat, pesevät tarvittaessa lattiat sekä pesevät kylpyhuoneet ja keittiön. 

Mä olen sua 3 vuotta nuorempi ja tottakai mä siivoan itse kaiken sen, mitä sotkenkin. Ei mullakaan ole tampattavia mattoja eikä tartte olla vaihtamassa ikunaverhoja, mutta kyllä mun pitää välillä kylppärit pestä samoin kuin imuroida ja pestä lattiatkin. Ja pyyhkiä pölyt, pestä pyykkiä jne. Mutta mä olen ollut myös kaksi kertaa polvileikkauksissa ja kun silloin olen liikkunut kyynärsauvojen kanssa, niin eipä olekaan ihan niin helppoa tehdä kaikkia kotihommia itse. Onneksi silloin ei tarvinnutkana, kun niistä leikkauksistaan kuntoutui ja sai heittää sauvat nurkkaan, mutta jonain päivänä ehkä joudun ottamaan sauvat uudelleen käyttöön enkä koskaan enää voi heittää niitä nurkkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska he ovat omatoimisia vielä eli wc käynnit ja peseytyminen onnistuu ilman apuja.

Ei pidä paikkaansa. Minulla on kaksi naapuria ja molempien luona käydään monta kertaa päivässä. Kaikki kykenee syömään, käymään wcssä ja suihkussa, siivoamaan, liikkumaan ulkona jne eikä muistissakaan näytä olevan mitään vikaa.

Onko ne kaiki varmasti julkisen sektorin kotihoidon hoitajia, jotka siellä käyvät? Kyllähän kotihoito voi käydä monestikin esim hoitamassa jotain säärihaavoja tms, mutta jos henkilö pystyy käymään hoidattamassa ne terveyskeskuksessa sairaanhoitajalla, harvemmin saa sen palvelun kotiin. Yksityisiltä tietty saa hoitajan käymään vaikka 10 kertaa vuorokaudessa, mutta julkiselta ei. 

Pitkis: Just tänään, kun kävin koiran kanssa päivälenkillä, juttelin naapurin rouvan kanssa kesästä. Ja pohdittiin, tuleekohan kesää ollenkaan. Mulla ihan sama fiilis, että kesää nyt vielä odotellaan. Tai no olihan viime viikolla yksi aurinkoinen ja helteinen päivä, mutta oliko kesä muka siinä? En kaipaa mitään tappohelteitä, mutta olisihan se  ihan kiva, jos ei aina sataisi ja olisi viileää. 

Juteltiin hänen kanssaan muustakin. Hän, miehensä ja äitinsä kuuluu niihin inkerinsuomalaisiin, jotka 1990-luvulla saivat luvan palata Suomeen. Muu sukunsa, jota vielä on elossa, asuu Odessassa. Nämä viime vuodet ovat olleet hänelle todella raskaita ja sen huomaa ihan ulkonäöstäkin. On vanhentunut kolmessa vuodessa ainakin 20 vuotta. Vetää sanattomaksi, kun hänen kertomansa kaltaiset asiat eivät ole itselle muuta kuin läheisten kertomaa historiaa, mutta hänen läheisilleen ne ovat nyt totta joka ikinen päivä. Jokaisella meistä on omat ongelmamme ja kykymme kestää niitä ongelmia, mutta napaurin kanssa juteltuani tuli taas mieleen, että mun elämässäni ei tällä hetkellä ole mitään muuta ongemaa kuin jatkuvat nivelkivut. Jos vertaan naapurin tai hänen Odessassa asuvien lähistensä elämään, mun elämäni on aika ruusuilla tanssimista. Vaikken tanssimaan pystykään. 

En mennytkään eilen katsomaan ystävääni ja ex-anoppia sairaalaan. Menen vasta huomenna. Kaikenlaista kotihommaa olen taas tehnyt ja istuttiin viikonloppuna myös yhden naapuripariskunnan kanssa iltaa pihalla. Ensin mun pihalla ja sitten heidän. Kohta pitäisi lähteä kauppaan, mutta sää on vähän kurja. Kissalta vaan alkaa olla ruuat vähissä, joten pakko mennä. Ja jotain kai pitäisi kokkailla itsellenikin. Toivottavasti lähikaupasta löytyy niitä pieniä lohipaloja. Paistettu lohi, uudet perunat ja kermaviilikastike voisi olla ihan jees. 

Keskiviikkona tulee eläinlääkäri kotikäynnille. Ihan vaan terveystarkastus tolle koiravanhukselle. Vielä se vaikuttaa enemmän kuin tyytyväiseltä elämäänsä, vaikka pitkille lenkeille lähteekin enää vain harvoin. Veikkaan kuitenkin, että tämä on koirani viimeinen kesä. Sitten pitää miettiä, ottaisko toisen kissan vai saako mun kissani hepulin, jos tänne tulee joku uusi katti.