pussieläin

Meidän perheeseen syntyi pieni prinsessa 29.3. klo 5.18. Rv 40+4, synnytys kesti 5 tuntia. Pikkuneidin mitat 3790 g, 52,5 cm, py 36. Kaikki meni hienosti ja nyt opetellaan kotona elämää vauvan kanssa, isoveikka (9v.) innolla mukana.



Onnea kaikille muille vauvansa jo kotiin saaneille ja tsemppiä viimeisille masukeille!



Pussieläin

Heippa!

Kirjoittelen nyt minäkin taas pitkästä aikaa kuulumisia. Vähät samat fiilikset kuin Jouhilla, yritän tässä ottaa rauhallisesti ja keskittyä muuhunkin kuin oireiden kyttäämiseen... Su iltana nimittäin tuli veristä limaa ja sen jälkeen yöllä alkoi kovat alavatsakivut, menkkakipujen tyyppiset, ma päivän suppaili jo niin että en uskaltanut lähteä kotoa mihinkään. Ajattelin jo että nyt VARMAAN alkaa jotain tapahtua mutta ei... Supistelut loppu illan mittaan ja nyt niitä on ollut päivittäin parin-kolmen tunnin ajan mut siihen se sit jääkin. Joten eipä tää taida vielä mihinkään edistyä. Yritän nyt sitten ajatella niin, että se kolme viikkoa tässä vielä varmaan vierähtää tän masun kanssa. Kyllästyttää, mut minkäs tälle voi...





+miehellä alko just 2 vkon loma

+vauva liikkuu hyvin

+kevät jo MELKEIN alkoi





Pussieläin 38+6

Ensimmäisenä onnentoivotukset Ainuliille ja perheelle pojan syntymän johdosta!



Sitten niitä päivän plussia:

+koti siivottu eilen ja pyykit pesty

+6 tuntia yhtenäistä unta viime yönä

+ei näkynyt painajaisia tällä kertaa



Ja sitten ne hiukan heikommat jutut... Poika sai kaverilta alkuviikosta yökyläilytuliaisena vatsataudin näin hiihtoloman kunniaksi. Ajattelin jo säästyneeni siltä raivoisan käsienpesun yms. varotoimien ansiosta mutta eipä ei. Aamukuudesta asti olen nyt viettänyt 80% ajasta vessan kaakeleita tuijottaen, joko pöntöllä tai sitä halaillen. Että näin täällä. Lohdullista on tietysti se, ettei vauva tod.näk. vielä päätä syntyä, ei nimittäin oo mikään kovin energinen fiilis noin synnytystä ajatellen... Että jotain hyötyä tässä kohtaa viikkojen " vähyydestä" . On vaan aika ikävä fiilis kun koko vatsa on kuin tulessa ja kipeä ja sitten toinen pieni myllää aivan tavalliseen tapaan... Kiva tietysti että liikkuu ja kaikki siltä osin ok. No, onneks nää vatsataudit YLEENSÄ hellittää aika nopsaan.



Jaksamisia ja hyviä viikonloppuja kaikille sekä supisteluja niitä toivoville :-)



pussis 36+5

Heippa!

Piti nyt tulla tänne " purkautumaan" eilisestä nlalääkärikäynnistä, niin paljon jäi harmittamaan...



Rv nyt siis 35+5 ja eilen oli viimeinen lääkärikäynti. Olin ajatellut että mahd. lääkäri voisi arvioida kokoa edes jotenkin suuntaa-antavasti käsituntumalla, ultraa ei meidän nlassa ole. Lääkärinä kuitenkin noin 40 v. ammatissa toiminut nainen, joten ei mikään " keltanokka" .

Esikoisen painoarvioihan meni silloin 9 v. sitten ultrattunakin melko paljon pieleen, alle 2,5 kg vauvaa veikkailtiin ja painoa pojalla oli sitten 3960g...



Tietysti oletin myös, että lääkäri tarkistaa tarjonnan ja kohdunsuun tilanteen. No, kokoarviota kysyessäni lääkäri totesi vain " täällä ei sellaisia tehdä, olet varmaan huomannut tuon sf-mittakäyrän, siitä voidaan päätellä vauvan kokoa" . Ja lisäsi vielä perään " sitäpaitsi kun on jo yhden synnyttänyt sillä ei ole MITÄÄN merkitystä minkäkokoinen vauva sieltä on tulossa" . No, mulle sillä vaan sattuis olemaan hieman merkitystä... Paha mieli tuli jo tosta eikä käynti paremmin jatkunut. Kysyin vauvan asennosta, olen toki itse melko varma siitä että on rt liikkeistä päätellen. Lääkäri kokeili vatsan päältä " puolihuolimattomasti" , totesi " täällä tuntuu jotain pieniä osia" ja se oli sitten siinä. Tiukkasin vielä pään sijaintia, kysyin onko mahd. kiinnittynyt. Lääkäri vastasi " ei ne vielä näillä viikoilla kiinnity, sitähän ei ikinä tiedä mitä elämässä tapahtuu, voihan se olla vaikka poikittain kun synnytyksen aika tulee. Sairaalassa on sitten sitä varten ammattitaitoista henkilökuntaa" . Että näin. Kohdunsuun tilannekin jäi aika epäselväksi, ehkä noin sormenkärjelle auki... tai istten ei. Mun mielestä ei edes kokeillut kohdunsuuta kunnolla, sitä on aiemmin tutkittu moneen kertaan ja aina tuntunut ihan erilaiselta ko. tutkimus.



Kysyin vielä uimisesta, aattelin et hiihtolomalla vois harkita uimahallireissua esikoisen kanssa nyt kun suppareita ei tarvi varsinaisesti enää vältellä. Lääkäri vastasi " onko siitä tullut muka jotain uusia suosituksia? silloin kun minä opiskelin (huom. 40 v. sitten) oli suositus ettei viimeisen raskauskuukauden aikana ole syytä olla seisovassa vedessä, ei edes kotona kylpyammeessa, ja edelleen on tätä hyvä noudattaa." Just joo.



Sydänääniä kuunneltiin vielä lopuksi, noin 8 sekuntia ehti kuulua kun vauva kääntyi toiselle kyljelle ja äänet hävisivät. Lääkäri totesi, " no, ihan hyvät ne oli" . Ei puhettakaan että olisi ääniä uudelleen etsinyt.



Varasin just äsken ajan yksityiselle, ihan vaan oman mielenrauhan vuoksi. Annoin em. lääkäristä terkalle palautetta ja aioin antaa " virallisestikin" , tiedän et en oo ainoa jolla vastaavia kokemuksia. Kiva nostaa hyvää palkkaa ja hoitaa työnsä tohon tyyliin... Toki tiedän, että elämässä voi sattua mitä vaan ja myös synnytyksessä mutta ton lääkärin asenteessa ois aika lailla korjaamisen varaa...



No, tässä päällimmäiset tunnelmat...





Pussieläin rv 35+5

Moi,



lisäisitkö mut listalle:

oma ikä 29, mies 30. Toinen lapsi tuloillaan, esikoinen on 9 v. La 25.3. ja synnäri PHKS.



Kiitos!



Pussieläin rv 33+2