pussieläin

Voisiko joku päivittää mut siihen maalismasujen listalle, kiitos!



La on siis 25.3. ja synnäri PHKS.





Kiitti!



Pussieläin

Mulla on myös molemmissa raskauksissa sf mitta ollut viikkoihin nähden pieni, esikoista oottaessa (-97) jouduin käymään äitipolilla kontrolleissa em. asian vuoksi ja vielä 1,5 vkoa ennen pojan syntymää arvioitiin syntymäpainoksi alle 2500 g. Poika painoi sitten syntyessään 3940g. Että ihan ei mennyt kohdalleen :-). Synnytys meni kyllä arviointivirheestä huolimatta ihan hyvin, lantiossa riitti tilaa. Kätilökin oli vaan hieman ihmeissään vauvaa katsellessaan/punnitessaan, totesikin " mistäs tämä putkahti" ...Siihen oli hyvä vastata että " kyllä mä tiedän MISTÄ se tuli" :-)



Nyt tässä raskaudessa viimeksi mittailtiin rv 30+4 sf mitaksi 25 ja käyrä on hieman laskeva, mutta en osaa siitä vielä hirveästi huolestua kun on toi aikaisempi kokemus. Ja ultrassa rv 28+3 saatiin painoarvioksi 1350g. Esikoista odottaessa meni kyllä asian takia yöunet, nyt ne yöunet on mennyt sitten ihan muiden mietteiden vuoksi niinku eilen kirjottelinkin...Eli taitaa mulla olla tää murehtimisen määrä vakio :-)



Mutta meilläkin nlassa th sanoi että jos ens kerralla mittaukset on edelleen laskevaan suuntaan niin ois ehkä tarvis käydä äitipolilla kontrollissa. Oon ennen raskautta ollut suht hoikka, 170cm/58 kg ja mahan koko on kyllä melko suuri noin silmämääräisesti katottuna, kommenttiakin siitä tulee vähän joka suunnasta :-)



Pussieläin 31+2

Kiitos paljon vastauksista, tosi huojentavaa kuulla että en oo ainoa joka tälläisestä " kärsii" . Vaikka sitä on lukenut kirjoista et tällästä voi olla, alkaa kuitenkin epäillä omaa mielenterveyttään kun tuntuu että ajatukset jää kiertämään kehää tällästen öiden jälkeen...

Oon jopa ajoittain epäillyt omaa muistiani ja alkanut pelätä että ehkä mä olen oikeasti tehnyt jotain niistä asioista joita unissa on ollut, mm. pettänyt miestäni. Vaikka järjellä ajateltuna tiedän että asia ei todellakaan niin ole, tunne siitä on ollut niin vahva että olen jopa kelannut useaan kertaan kaikki menemiseni ennen raskautta ja ahdistunut kun en ymmärrettävästi voi kaikkea tarkalleen muistaa, tyyliin koska kävin kavereiden kanssa ulkona yms. Kuulostaa järjettömältä mut kaikkea sitä väsynyt mieli teettää. Miehelle olen puhunut jonkin verran näistä unista ja etenkin synnytykseen ja vauvan vointiin liittyvistä huolista mutta eipä tee mieli alkaa mihen kanssa juttelemaan " näinpä taas unta että petin sua ennen raskautta, synnytin ihan eri näköisen vauvan" ...

Tuntuu vaan tosi pahalta että ilo vauvan syntymän odotuksesta jää välillä taka-alalle kun pohtii kaikkia outoja... Ehkä sekin että viimeinen vuosi on ollut täynnä muutoksia omassa elämässä ja tulin raskaaksi heti ekasta kierrosta keskenmenon jälkeen vaikuttaa osaltaan siihen että tuntuu ettei mieli aina pysy perässä. Tiedä häntä.

Mutta kiitos vielä lohduttavista sanoista ja oikein hyvää odotusta teille!



Pussieläin

Kirjottelenpa pitkästä aikaa minäkin... Oon nyt jäänyt sairaslomalle äitiyslomaan asti, se alkaa vasta 19.2. Supistelut ollu riesana, eipä ollu edellisessä raskaudessa (-97) tälläsiä mut on tää ollu muutenkin aivan erilaista... ja niinhän ne kai usein onkin. Muuten kaikki ok, hissukseen täytyy vaan oleilla kotosalla.

Yksi erikoinen " juttu" tässä on viime aikoina ilmenny ja alottelinkin siitä uutta ketjua. Eli siis oudot unet/pelot. Nyt oon viime öinä valvonu mm. tästä johtuen, toki suonenvedot yms. on myös pitäny hereillä mutta noi pelottavat unet ja ajatukset on niin häiritseviä että eipä kohta tee enää mieli yrittäkkään nukkua... Lukaiskaa se mun alotus jos tuntuu yhtään tutulta.



Kirpeää pakkaspäivän jatkoa kaikille meille!!



Pussieläin 31+1

Ilmoittaudun nyt vasta joukkoonne, lueskellut olen minäkin mut peruslaiskuus vaivannut niin on " jäänyt" rekisteröitymättä...

Kerron itsestäni näin alkuun sen verran, että toista lasta odotellaan, esikoispoika on 9 v. Meillä on uusperhe, ollaan molemmat kolmekymppisiä ja poika on siis mun aiemmasta suhteesta. Pikkuisen la on 25.3. Vaikka tää onkin mulle toinen odotus, toi " luova tauko" tossa välissä on tehnyt tehtävänsä ja moni asia on tullut nyt vastaan ihan " uutena" . Tosin tää on kyllä ollut kaikinpuolin erilainen raskauskin, mutta niin kai ne tuppaa usein olemaan... Ensimmäisestä ei ollut juuri mitään vaivaa, nyt oli alkuun melko rajua pahoinvointia rv 13 saakka, veriarvot on ollu aikas huonot ja mielikin maassa... Se on kumma juttu kun raskaus on tosi toivottu ja ihana asia mutta silti itkettää, pelottaa ja ahdistaa aikas usein. Eikä oikein mitään järjellistä syytä noilla tunteille löydy, mutta ei kai sitä aina naisen elämässä muutenkaan järki sanele näitä juttuja ;-) Miesparka, säälittää välillä kun kyllähän se aika koville joutuu kun ei koskaan tiedä minkälainen itkuraivohuutomyräkkä osuu kohdalle... No, onneksi on kuitenkin paljon hyviäkin päiviä. Nyt ollu vaan viikon veraan aikamoista matalalentoa, nähty miehen töiden/muiden menojen takia tosi vähän (pikkujouluristeily, luokkakokous- jotka ollu tiedossa jo viime keväänä) ja ne vähätkin yhteiset hetken on menny siihen että riita tulee kun mua suututtaa vähän joka asia. Ennen raskautta ei noi tollaset reissut yms. pitkät työpäivät juuri hetkauttanu... Saa nähdä mitkä on fiilikset sitten kun ite on äitiyslomalla ja miehen ois kuitenkin kai töissäkin käytävä... ;-)

No, tulipa nyt alkuun pitkä vuodatus heti kun palstalle " tunkeuduin" , pahoittelen :-)



Niin, ja sairaala ois sitten PHKS jos joku tuota listaa päivittelee...



Vähemmän ahdistunein fiiliksin,

Pussieläin ja pikkuinen 23+1