pulu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyttää tällaisten (yleensä vanhempien) ihmisten vajaus.. tai siis, jos joku haluaa lapsia niin kai se sitten hankkii niitä (poislukien ne, jotka ei pysty). Jos joku taas ei halua lapsia, niin sitten se ei hanki niitä. Hyvin yksinkertaista! Mitähän tällaiset ihmiset kuvittelee että tapahtuu, jos he sanoo että "missäs ne lapset viipyy?!?!" - Aa joo, hyvä kun muistutit, ihan pääsi unohtumaan että piti ne tekaista tossa aikani kuluksi, kiitos muistutuksesta!

----------------

Ja sitten sivuhuomautuksena myös sekin, että kun pelotellaan "yksinäisellä vanhuudella" niin eikö näillä lapsellisilla ihmisillä ole mitään muuta elämää kuin ne lapset, jos kerran ne on ainoa piristys vanhuudessa? Eikö niillä ole ystäviä ja tuttavia tai muita sukulaisia? Eikö niillä ole harrastuksia tai omia mielenkiinnonkohteita? Odottaako ne joka kuukausi kuin kuuta nousevaa että joku heidän lapsistaan tulee kylään muutamaksi tunniksi? Onko tämä kyläilyhetki heidän kuukautensa kohokohta? Minusta tuo kuulostaa ihan kamalan surulliselta..

Tosiasia on vaan se että 80 vuotiaiden ylivoimaisesti suurimman osan lähipiiri koostuu sukulaisista. Ei tuon iäiset juoksentele missään kavereillaan.

Johtuisikohan se kenties siitä, että nämä lapsille elämänsä omistaneiden vanhusten elämässä ei koskaan lasten hankkimisen jälkeen ollut muita läheisiä ihmisiä perheen lisäksi, siksi koska "lapset ne sinua hoitavat kun olet vanha!"

Minun sukupolveni tulevat vanhukset sen sijaan varmasti juoksentelevat kavereillaan.

Enpä olekaan vähään aikaan tuntenut näin syvää myötähäpeää kuin mitä tunnen tuon kirjoittajan kohdalla. Siinähän tuli oikein koko bingo-arsenaali lueteltua, todellinen jättipotti lisänumeroineen.



Oma sukuni sammuu minuun, itselläni ei ole sisaruksia, eikä setäni koskaan hankkinut lapsia, kumpikaan serkuistani ei myöskään lisäänny, niin että tässä sitä ollaan, tämän suvun päätepysäkki. Äitini oli päätöksestämme hieman haikeana mutta ymmärsi sen kyllä hyvin, mummuni taas on niitä jotka eivät koskaan olisi hankkineet lapsia jos aikoinaan ei olisi ollut pakko, joten hän antoi täyden tukensa minulle, ukkia ei moinen kiinnosta. Siinä se suku sitten olikin.

Teen töitä lasten kanssa ja voi pojat, jos tuo kirjoittaja pääsisi edes viikoksi asemaani, hän ei koskaan kehtaisi väittää, että lapset ovat aina vanhemmille iloksi. Niin järkyttävän paljon löytyy tavallisia, suomalaisia perheitä, joissa hakataan pientä lasta tai tämä on raiskattu isän toimesta tai äiti vaatii hoikkaa tytärtä laihduttamaan, ja niin paljon on alkoholismia, väkivaltaa, uhkailua, pelottelua, ulos ajamista, hylkäämistä, heitteille jättöä, halveksuntaa ja häpäisemistä, että kukaan ei voi sitä ymmärtää, miten yleistä se ahdinko perheissä on. Ja näille vanhemmille se lapsi ei ole aurinko, eikä ilo, eikä valo.

Minä kohtelisin lastani hyvin, olen etevä nuorten ja lasten kanssa. Mutta minä keskityn hoitamaan näitä em. lapsien olosuhteita, enkä millään tavalla ole kiinnostunut omista jälkeläisistä. Minulle elämä suunnitteli aivan erilaiset syyt elää.

Annatko vähän esimerkkikuvia tällaisista silmistä? Ainoat mitä minulle tulee mieleen tuosta kuvailusta on einimäiset silmät mutta ne nyt eivät muodoltaan mitenkään kauniit ole joten varmaan meinaat jotain toisenlaista

http://static.iltalehti.fi/viihde/einivanhakuva2ek2901_vi.jpg



http://static.iltalehti.fi/viihde/jessicakuva1ek2901_vi.jpg

😂 tätä ylikäytetään liikaa, se on jo korvannut perusnauruhymiöt/-emojit

🙈🙉🙊 ärsyttäviä ihan muuten vain

😜 sama tässä

Korea ja Vietnam, Unkari ja Ukraina