pulu
Kommentit
Olen hyvilläni siitä, että olen pitkä, vähän kömpelö ja ns. "amatsonimainen" nainen, sillä se luo turvaa ja kirjaimellisesti katu-uskottavuutta, joskus nuorempana kaipasin siroutta, lyhyyttä ja hoikkuutta, mutta nyt päälle parikymppisenä olen täysin tyytyväinen siihen minkä kokoinen olen. En ole lihava enkä miehekäs, mutta sellainen... komea nainen. Joskus olisin ottanut tuon kuvailun suurimpana loukkauksena maan päällä. Pidän siitä, että olen kookkaampi kuin mieheni, voimakas ja kuitenkin naisellinen.
Tuntuu että Nätyssä ja Teakissa painotetaan vähän vääriä asioita, koska tämä artikulaatiotaso on laskenut täysin niiltä ajoilta, kun kyseisiä opinahjoja ei vielä ollut ja näyttelemään pääsivät ne lahjakkuudet, jotka todella osasivat tehdä työnsä kunnolla, eivätkä saaneet töitä paperilappusen ja tittelin puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Voiisko joku kertoa, mitä toi sanoitus tarkoittaa? Kun mulle kalkkikselle näistä sanoista tulee mieleen vain täysin asiayhteyteen sopmattomia asioita.
http://nyt.fi/a1455676519716 Siinä selitys, tai no, selittely.
Erosin työstä, jota vihasin mutta jossa ei ollut pelkoa potkuista, otin riskin ja hain erikoishaussa unelma-opiskelupaikkaani jonka en vielä tiennyt olevan unelmani, täysin ex-tempore. Olin siis viime heinäkuussa saanut kuulla viittomakielen opiskelumahdollisuuksista Turussa, itse olen aina asunut Tampereella enkä ole yksinäni asunut koskaan, kiinnostuin tästä valtavasti ja kysyin, onko mahdollista hakea sinne vaikka yhteishaku on jo takana ja minulla on jo ammattikin opiskeltuna, vastaus oli että valitettavasti ette voi hakea.
Pettymys toki oli kova mutta seuraavana päivänä jatkoin töitä taas normaalisti. Sitten kuukauden päästä minulle soitettiin ja sanottiin, että mikäli olen vielä kiinnostunut, niin voin sittenkin hakea erikoishaussa joka järjestetään vain tänä vuonna, mutta että ensimmäinen koe pidettäisiin jo viikon päästä, toinen olisi siitä 3 päivän päästä ja jos minut valitaan sisälle, koulu alkaa siitä viikon päästä, eli minulla olisi vain vähän päälle 2 viikkoa aikaa ensin valmistautua kokeisiin, sitten matkustaa Turkuun kaksi kertaa ja lopulta muuttaa sinne, jos pääseen valituksi.
Menin kokeisiin, sain huippupisteet ja pääsin sisälle. Jätin työni lopullisesti ja muutin tulosten ilmoituksen jälkeen viikon varoitusajalla kihlattuni luota Turkuun missä en tunne ketään, täysin vieraan kämppiksen kanssa asuntolaan, opiskelemaan alaa minkä alkeitakaan en osannut ennalta. Onneksi kuuntelin vaistojani ja uskalsin ottaa tämän tosi ison askeleen elämässäni, joka olisi voinut riskeerata kaiken, parisuhteen, ystävyyssuhteet, harrastukset ja työni, siis pahimmillaan, mutta sen sijaan rakastan tätä alaa, se on minulle luotu ja minut on luotu sille, eivätkä ihmissuhteeni tai mikään mitä elämässäni tarvitsen (rahaa lukuun ottamatta) kokenut kolausta.
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei ole. Aivot ja keho ovat todella monimutkaisia eivätkä aina tiedosta, mikä ihmiselle on hyväksi. Ihminen pystyy haluamattaankin kääntämään päänsä sellaisen asian puoleen, minkä hän tietää pahentavan tilaansa (esim. tupakka, herkut, alkoholi, huumeet) ja selittämään ns. alitajunnassa, miksi kannattaakin luovuttaa ja hakea kaupasta sitä kiellettyä asiaa. Alitajunta ymmärtää vain sen, että nyt on huono olo, tärisyttää, heikottaa, ärsyttää, mutta se huono olo lähtisi sillä, että hakee kaupasta sen asian, joka helpottaa, kuten on aina helpottanut. Sen sijaan ns. älyllinen ja hallittavissa oleva tietoisuus ymmärtää, että vaikka olo helpottuu hetkeksi, pian tilanne tulisi olemaan taas sama, kyse on siis riippuvainen kohdalla siitä, kumpi näistä voittaa, alitajunta joka luottaa kehon viesteihin, vai älyllinen tietoisuus.