pulu
Kommentit
Erosin työstä, jota vihasin mutta jossa ei ollut pelkoa potkuista, otin riskin ja hain erikoishaussa unelma-opiskelupaikkaani jonka en vielä tiennyt olevan unelmani, täysin ex-tempore. Olin siis viime heinäkuussa saanut kuulla viittomakielen opiskelumahdollisuuksista Turussa, itse olen aina asunut Tampereella enkä ole yksinäni asunut koskaan, kiinnostuin tästä valtavasti ja kysyin, onko mahdollista hakea sinne vaikka yhteishaku on jo takana ja minulla on jo ammattikin opiskeltuna, vastaus oli että valitettavasti ette voi hakea.
Pettymys toki oli kova mutta seuraavana päivänä jatkoin töitä taas normaalisti. Sitten kuukauden päästä minulle soitettiin ja sanottiin, että mikäli olen vielä kiinnostunut, niin voin sittenkin hakea erikoishaussa joka järjestetään vain tänä vuonna, mutta että ensimmäinen koe pidettäisiin jo viikon päästä, toinen olisi siitä 3 päivän päästä ja jos minut valitaan sisälle, koulu alkaa siitä viikon päästä, eli minulla olisi vain vähän päälle 2 viikkoa aikaa ensin valmistautua kokeisiin, sitten matkustaa Turkuun kaksi kertaa ja lopulta muuttaa sinne, jos pääseen valituksi.
Menin kokeisiin, sain huippupisteet ja pääsin sisälle. Jätin työni lopullisesti ja muutin tulosten ilmoituksen jälkeen viikon varoitusajalla kihlattuni luota Turkuun missä en tunne ketään, täysin vieraan kämppiksen kanssa asuntolaan, opiskelemaan alaa minkä alkeitakaan en osannut ennalta. Onneksi kuuntelin vaistojani ja uskalsin ottaa tämän tosi ison askeleen elämässäni, joka olisi voinut riskeerata kaiken, parisuhteen, ystävyyssuhteet, harrastukset ja työni, siis pahimmillaan, mutta sen sijaan rakastan tätä alaa, se on minulle luotu ja minut on luotu sille, eivätkä ihmissuhteeni tai mikään mitä elämässäni tarvitsen (rahaa lukuun ottamatta) kokenut kolausta.
http://nyt.fi/a1455676519716 Siinä selitys, tai no, selittely.