portland

Ailahtelija täällä taas hei. Kerroin viimeksi vajaa kuukausi (?) sitten, että me miehen kanssa keskustelimme yrityksestä ja päätettiin lopettaa se. Sanoin myös, että meille ei siis tule vauvaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ottaisimme ehkäisyn käyttöön, vaan että enää ei laiteta paukkuja ja stressiä ovulaatioon jne.

Ottaen huomioon meidän, ilman aikataulua, harvat seksikerrat ja että yritys on kestänyt 16kk, ilman löydettyjä vikoja, niin oletan, ettei meille tule jälkeläistä. Ihmeitähän voi sattua, mutta... Jotenkin vaan "tiedän", ettei lasta tule.

Yksi tuttava totesi aikaisemmin kun puhuttiin, että he olivat päättäneet oikeasti lopettaa pitkän ajan jälkeen toisen lapsen yrittämisen ja ottaneet ehkäisyn käyttöön. Tämä rauhoitti tilanteen ja poisti sellaisen alitajuntaisen stressin kierrosta ja yhdynnöistä ym. Pohdin ensin samaa meille, se voisi helpottaa, mutta en vaan osaa päästää irti lapsitoiveesta. Että jos se ihme tapahtuisikin. Mutta en halua elää vuosikausia epätietoisuudessakaan, odottavalla kannalla. Sitä hajoaa siihen fiilikseen. Tosin, täytän tänä vuonna 37, että ei tässä kovin montaa vuotta tarvitsisi kärvistellä, hehheh...

Joka tapauksessa niin huomaan nyt, että kaipaan edelleen jonkinlaista vertaistukea ja ajattelinkin kysyä, että tietääkö joku teistä jotain lapsettomuuteen liittyvää palstaa, jossa olisi jonkinlaista keskustelua? Olen yrittänyt googlailla, mutta melko hiljaista näyttää olevan, varsinkin verrattuna tähän palstaan. Olen kiitollinen siitä, että tämä palsta on olemassa ja että se on ollut minulle henkireikä yli vuoden, mutta suurin osa käy täällä ikään kuin vain kääntymässä ja keskustelut pyörivät samaa rataa parin kuukauden sykleissä. Ja se on luonnollista ja hienoakin, sehän tarkoittaa, että ihmiset raskautuvat suht nopeasti.

Mutta kaipaan nyt omassa tilanteessani olevia, jos sellainen palsta tms. löytyisi.

Mukavaa erilaista tulevaa vappuviikkoa teille kaikille ❤️

Valitsin hyvän päivän tulla vähän kurkkaamaan. Kovasti, kovasti onnea teille kaikille ja varsinkin Villahuiville ❤️✨.

(Itku tuli, sekä ilosta, että itsekkäistä syistä. Me päätettiin viime viikolla lopettaa yrittäminen, eli meille ei tule vauvaa.)

Pingu, Viuhkelis ja Nemi, onnea ❤️.

Minäkin heräsin aamuyöstä painajaiseen, ihan niin että huudollani herätin miehenkin. Samalla tunsin menkkojen alkaneen. Kp1 ja yk16.

Olen ollut aktiivisesti näillä palstoilla nyt lähes tasan vuoden ja koen, että on aika sanoa heipat. Tämä yhteisö on ollut mitä mahtavin ja erittäin tärkeä tällä tunteiden vuoristoradalla, iso iso kiitos siitä. Nyt tuntuu, ettei minulla enää ole annettavaa ja toisaalta kierrot ja tuntemuksetkin alkaneet toistaa itseään niin paljon, ettei enää viitsi kertoillakaan mitään. Jotenkin myös kypsynyt ajatus siitä, etten halua hoitoihin, pää ei vaan kestä sitä rumbaa, eikä ajatustakaan siitä tällä hetkellä. Toisaalta koronan takia julkinen jono kasvaakin sellaiseksi, että mennee lähes vuosi ennen ensimmäisen ajan saamista (tyksissä kun oli ennen tätä tilannetta reilu puolen vuoden jono).

Joten teen vauvatoiveen suhteen luopumistöitä. Meille ehkä ei nyt vaan ikinä tule vauvaa ja se nyt vaan on niin. Pitää virittäytyä tulevaisuuden suhteen eri tavalla. Joustavampaa elämää, vapaampaa matkustelua ja menoja? Ironista on se, että ollaan molemmat kotihiiriä eikä mitään tarvetta mennä ja tulla, heh. Social distancing on meidän normiarkea ✌️. Mutta kyllä se varmaan tästä, pikkuhiljaa. Elämä löytää uomansa.

Jaksamista kaikille, jotka asian kanssa puurtavat, erityisesti te kanssapitkämatkalaiset, osa jaksaneet paljon pidempään kuin minä! Paljon onnea kaikille jatkoon, on se lopputulos sitten mikä tahansa, olkaa armollisia itsellenne ja yrittäkää nauttia arjen pienistä asioista ❤️.

Pieni_mutta_pippurinen kirjoitti:

Viuhkelis, yhdistelmäpillerit oli käytössä. Joo voihan se ovis tulla vielä, mutta kärsivällisyys ei kuulu mun luonteeseen 🙈haluisin kaiken tänne heti, ja nyt en voikaan kontrolloida, mitä kropassa tapahtuu. Mutta elättelen toivoa, ettei luomukierron käynnistymistä tarviis montaa kuukautta odotella, kun pillereitä käytin niin vähän aikaa. Onkohan sillä edes merkitystä 😅

Luulen, et merkitystä on enemmänkin sillä omalla kropalla ja sen hormonitoiminnalla, miten herkkä/vankka se on. Oma kroppa on herkkä eikä se sietänyt minipillereitä ollenkaan, joten lopetin 3kk:n jälkeen ja kesti 2kk, et kierto palautui suht normiksi. Tosin kun katson tilastoja omasta kierrosta ennen minipillereitä ja jälkeen niin näyttää siltä, et kierron pituus palautui ennalleen vasta n 6kk:n jälkeen (eli 26-28 muuttui normiksi 29-31).

Hyvin yksilöllistä kaikinpuolin.

Ja vaikka on niin helppo sanoa uudelle yrittäjälle, et jäitä hattuun, tee näin tai noin tai älä tee sitä sun tätä, niin jokaisen pitää tehdä juuri niin kuin itse kokee parhaaksi. Mielellään sitä neuvoo kun ei halua, et toinen käy läpi samoja stressinaiheita ja pettymyksiä ym, mut toisaalta niin kaikki tämä on prosessia ja kaikki olemme yksilöitä. Jonkun prosessi on pidempi ja toisen lyhyempi ja jokainen on vähän omannäköinen omine aaltoineen.

Kuriositeettinä, tässä nyt 15. kierron ajan kun on haukkana seurannut omaa kehoaan niin on käytännössä löytänyt lähes kaikki mahdolliset raskausoireet eri kierroissa, eikä silti plussan plussaa. Tästä huolimatta huomasin tänään pienen pettymyksen kun ihmeellisen voimakkaat oireet, joita ollut pari päivää, ovat nyt yhtäkkiä poissa (kp26/n 30). Vain mieliala edelleen synkkää PMS:ää synkempi. Et vaikka sitä on muka välittämättä, niin kyllä tämä kaikki silti tuolla takaraivossa on koko ajan mukana. Tällä kertaa siis normia kipeämmät nännit, jännä semipahoinvointi ja ihmeellinen hengästyminen sai minut pieneen hälytystilaan. Mutta, näitä on ennenkin ollut.

Jatkuu...

Joku puhui myös vuorotyön aiheuttamista ongelmista ja sitähän meillä myös on. Tämän kierron harvat seksikerrat liittyvät osittain juuri tähän, meillä menee vuorot täysin ristiin. Kun toinen on vapailla, toinen on töissä ja 12-tunnin vuorot tekevät sen, ettei kotiin tullessa oikein jaksa yhtään mitään. Pahimmat ovat ne 1.5 viikon jaksot kun ensin toinen on yövuoroissa ja kun tämä toinen pääsee vapaille on toisen vuoro tehdä samanlainen putki. Yövuoroputkissa ei tee seksiä mieli YHTÄÄN. Sitä on kokoajan krapulaisissa fiiliksissä ja pää aivan sumussa.

Mutta, juuri nyt pidän jotenkin henkisellä tasolla taukoa kaikesta tästä vauvahaaveilusta. Se ei tunnu edes enää konkreettiselle asialle omassa elämässä. Sellainen todellinen "tulee jos on tullakseen"-meininki. Täytyy sitten syksyllä miettiä palikoita uudestaan, ellei siihen mennessä ole tapahtunut mitään edistystä. Täytän kuitenkin 37 loppuvuodesta, joten sit ehkä pitää vaan jaksaa mennä lisä-kopeloitavaksi mikäli haluaa lapsen. Toivon, ettei se menisi siihen.

Kovasti tsemppiä ja onnea ja jaksamista ja mahdollisimman kepeää mieltä ihan kaikille teille. Tämä prosessi on kaikinpuolin aaltoilevaa ja olen huomannut, että pitää vaan nauttia niistä hetkistä kun se meno tuntuu kepeälle ja hyvälle. Aina se synkkä hetkikin saapuu, mutta sekin väistyy aina loppujen lopuksi. Itse olen alkanut jopa löytämään hyviä puolia siinä, että tärppi on viivästynyt, sitä on jotenkin eri tavalla saanut pohtia asioita ja myös lopettaa tiettyjen asioiden pohdinnan. On kuin olisi enemmän "valmis" jollain tasolla, enemmän "go with the flow"-asenteella liikkeellä ja uskon ja toivon, että tämä siirtyisi myös sitten siihen mahdolliseen vauva-arkeenkin. Tai ehkä siinä kävisi päinvastoin... Hahaa.