portland

Hei "pitkästä aikaa". Olen kyllä käynyt välillä vähän lukemassa ja kovasti ollut henkisesti mukana niin positiivissa kuin negatiivissa tilanteissa, mutta itse ei ole oikein tässä kierrossa jaksanut olla jotenkin aktiivisesti läsnä koko vauva-asian kanssa. Kiitos Villahuivi ja Kaneli kuulumisten kysymisestä <3.

Tryout kysyi AMH:sta. Minulla se on 2.1, joka on hyvin normaali ainakin 36-vuotiaalle eikä itsessään aiheuta mitään kiirettä lapsettomuushoitojen suhteen. Löysin tällaisia raja-arvoja:

Naiset 25-29v 0.9 - 9.9µg/l

Naiset 30-34v 0.6 - 8.1µg/l

Naiset 35-39v 0.1 - 7.5µg/l

Naiset 40-44v 0.03 - 5.5µg/l

Ilmeisesti tuo yläpuoliskolla oleminen ei ole kovinkaan tavallista, vaikka raja-arvo sinne asti meneekin.

Yksi teistä uusista (tervetuloa minunkin puolesta kaikille!) kyseli yrityksen aloittamisesta ja peloista liittyen siihen. Se on kovinkin tuttua minullekin. Ehkä se voi olla hiukan eri asia sellaiselle, joka on aina halunnut äidiksi, mutta itse kuulun heihin, jotka edelleen empii koko asiaa. Ei niin, etten haluaisi lasta sinänsä, vaan enemmänkin pohdin sitä, miten elämä muuttuu ja mitenköhän sitä itse sitten jaksaa. Joku mainitsi olevansa introvertti ja nauttivansa siitä kun saa lapsiperhekyläilyn jälkeen mennä omaan rauhalliseen kotiinsa. Minulla on aivan sama tilanne. Kun käyn sisareni perheen luona kylässä pari päivää niin palautuminen kestää viikon, heh. Se syö kaiken energiani ja vaikka rakastankin heitä niin olen aina myös onnellinen kun pääsen kotiin, sulkemaan ovet maailmalta ja ladata rauhassa akkujani.

Mutta sitten totean aina myös sen, että tuo ei ole minun arkeani ja siksihän se tuntuu rankalta, ei ole minun omia rutiinejani. Jos se lapsi jonain päivänä tulisikin niin siihen kasvaa pikkuhiljaa siihen omanlaiseen arkeen, omine rutiineineen jne. Ja jotenkin ajattelen myös, että koska sekä mieheni, että minä ollaan rauhallisia ja introverttejä tyyppejä, niin on hyvin mahdollista, että lapsemmekin on edes hiukan samanlainen. Ei mene päivät pitkät päin seiniä jne. Ja toisekseen, aina kun käyn lapsiperheessä kylässä niin sekään tilanne ei ole heidän oikeaa arkea. Tiedän esim. että veljenlapset pistävät aina shown pystyyn kun tulen kylään, menevät kierroksilla.

Täällä nyt vissiin meneillään yk15 ja kp23/28-31. En tikuttanut ovulaatiota, joten en tarkalleen tiedä koska se oli, nyt ehkä dpo 7-9. En tosiaan jaksanut yhtään miettiä mitään tärppiäpäiviä ja seksikertoja tässä kierrossa ja olemmekin tässä kierrossa harrastaneet seksiä vain kaksi kertaa yhteensä. Kerran lähellä mahdollista ovulaatiota. Joten en usko, että tässäkään kierrossa oli tärppi käynyt. Nännit ovat todella kipeät eilisestä lähtien ja parin päivän ajan jo ollut todella ahdistunut olo ja sellainen kykenemättömyys keskittyä, eli perus PMS minulle. Paha henkinen PMS tekee useimmiten sen, etten osaa edes iloita ajatuksesta mahdollisesta plussasta, vaan tuntuu, että sitä silloin epäilee kaikkea ja kaikkia. Haluaisi vaan paeta maailmaa ja miestäkin ja olla ihan omissa oloissa jossain bunkkerissa. Vauva? EI KIITOS. Ehkä se voi jopa olla ihan hyvä asia, koska menkkojen alkaminen on tämän takia usein jopa helpotus, :).

Onnea plussanneille! Ainakin wannabe mami ja Doshika, teitä oli ehkä muitakin. Tässä menee kuukaudet ja nimet ja plussat aivan sekaisin...

Kiitos teille, jotka puhuitte bakteerivaginoosista. Minulla on se kerran todettu papan yhteydessä 31-vuotiaana, enkä sen jälkeen ole edes muistanut koko asiaa. Nyt googlattuani oireita ym niin minulla on satavarmasti juuri tuota joka ikisessä kierrossa. Aina menkkojen jälkeen ja aina yhdynnän jälkeen on selviä oireita. Olen kuvitellut, että haju ym on täysin normaalia ja kuuluu asiaan. Nyt voi tietty spekuloida olisiko tämä se syy, miksei meillä tärppää. Täytyy ottaa maitohappokapselit ym käyttöön nyt sitten heti.

Oletteko te muu, jotka olette yrittäneet pitkään huomanneet epäilevänne koko lapsitoivetta? Minulla on nyt sellainen fiilis, että tekisi mieli luopua kokonaan koko lapsiasiasta. Sitä ehtii miettimään ja pohtimaan liikaa kun joutuu odottamaan sitä tärppiä. Varsinkin kun on tällainen tietyllä tavalla neuroottinen ja analysoiva ihminen, sitä kääntelee ja väntelee ja epäilee kaikkea. Onko tämä suhde nyt oikeasti hyvä, pitkällä tähtäimellä? Haluanko oikeasti olla äiti? Jne. Tällaisten ajatusten kierre on todella raskasta.

Ehkä tämä on nyt sitten ainakin jonkinlainen välikierto. Miehen kanssa työvuorot ovat menneet täysin ristiin nyt lähes kaksi viikkoa ja nukumme samassa sängyssä ehkä ensi viikon keskitienoilla seuraavan kerran. Edellinen kerta oli viikonloppuna. Ovulaatio olisikin juuri silloin joskus (nyt yk14, kp8).

Mutta nyt epäilen siis kaikkea ja olen aika ahdistunut. Onhan siinä hyviäkin puolia, että ehtii miettiä ja pohtia asioita tarkkaan ennen kuin raskautuu, mutta minulle sellainen ei vaan sovi ja limbo-tila sekä epätietoisuus on omiaan ruokkimaan ahdistusta.

Piti vaan saada tämä sanottua nyt. Toivottavasti teillä muilla on parempi viikkon meneillään, ja kovasti tsemppiä piinailijoille <3.

 

kiiko kirjoitti:

Raskauden suunnittelun aloitus? Arvon vauvakuume-raati, mitä kaikkea tässä nyt pitäkään ottaa huomioon, ennenkuin aloittaa yrittämisen?

Itselläni on takana pitkäaikainen parisuhde ja molemmilla vauvakuume on alkanut näyttää merkkejään. Mies on sanonut, että voidaan aloittaa yritys heti kun minä olen valmis. Itselläni on opiskeluiden lopputyön kirjoitus vielä kesken, ja haluaisin saada sen palautettua ennen yrityksen aloittamista. Sen lisäksi mulla vetelee aknekuuri viimeisiään. Toivon mukaan voisin lopettaa lääkityksen tuossa huhtikuun aikana, jonka jälkeen raskauden suhteen on vielä kuukauden karenssi. Sikäli on varmasti typerää, että tässä on popsinut lähes vuoden aknelääkkeitä hormonaalisen aknen poistamiseksi, ja jos nyt raskauden yritys tärppäisikin, niin eiköhän tuo hormonitoiminta sekoontuisi aivan täysin, jolloin pahimmillaan koko kuuri on mennyt "hukkaan". 

Itselläni on tällä hetkellä minipillerit+kondomi käytössä (lääkityksen takia suositellaan tuplaehkäisyä). Hormonaalinen ehkäisy on ollut käytössä jo yli vuosikymmenen. Parasta on, kun teininä mun kierto vaihteli aivan miten sattui, ollen välillä 25 päivää ja välillä 60 päivää. Muistan kun gyne määräsi e-pillerit, ja kehoitti silloista 17-vuotiasta minua, että muistathan että jos raskaus ei kohdallani ala nopeasti, niin pikaisesti sitten vaan gynelle hakemaan apua, että vuosikausiksi asiaa ei tarvitse jäädä itse vatvomaan. Mieleeni on jäänyt, että hän olisi puhunut monirakkulaisista munasarjoista (ilmeisesti PCOS), mutta silloin aihe ei liiemmin kiinnostanut. Nyt mietityttääkin, että jos lopetan ehkäisyn niin olisiko hyvä käydä gynellä jo etukäteen, vai vasta pillereiden lopettamisen jälkeen, jos näyttää siltä että kuukautiskierto ei säännöllisty? 

Haaveissa aloittaa yritys touko/kesäkuun aikana. Aloin juuri syömään foolihappoa ja D-vitamiinia. Pitäiskö sen lisäksi aloittaa tuo gelee royale? Jo ennen yritystä, vai vasta lähempänä ajankohtaa? Myo-inositoliaakin googlailin, mutta ilmeisesti sen saatavuus Suomessa on olematon, joten taidan jättää saksalaisten verkkokauppojen tuotteet saksalaisille. Sen lisäksi suunnittelin ostavani noita clear bluen hymynaama-ovistestejä. Vähänhän nuo lähes viiden euron testit kirpaisee, mutta jotenkin ajattelen, että jos sen yrityksen aloittaa, niin sen haluaisi tehdä "kunnolla". Jos pamahtaisin paksuksi juuri nyt, niin olisin iältäni suomalaisen keskivertosynnyttäjän ikäinen. Eli ihan hirveästi ei hotsittaisi odotella. Mikäköhän on pillereiden lopetuksen jälkeen oletettavin aika ovuloida? Eli pitääkö alkaa tikuttamaan ovista heti pillereiden lopetuksen jälkeen, vai olisiko fiksuinta odottaa ekat menkat pois, ja vasta sen jälkeen alkaa tikuttelemaan? Kierrosta ja ovuloinnista kun ei ole mitään käryä.

Huoooh, miten tästä voikin tehdä näin ison numeron jo tässä vaihessa, eli ennenkuin on alkanut edes yrittää! Mutta kun ei tosiaan haluaisi "hukata aikaa". Kiitos kaikille vastauksista ja plussatuulia teille kaikille! 

Tervetuloa tälle polulle! Jokainen tekee sen omalla tavallaan, mutta suosittelisin, että annat ensin kehon hakea omaa kiertoa ennen kuin aloitat tikuttelun ym. Foolihappo on ainoa "pakollinen" lisäravinne, unohtaisin ens alkuun muut (D toki muutenkin tärkeä).

Ottaen huomioon sen, että sinulla on mahdollisesti hankaloittavia asioita taustalla niin voisithan käydä gynellä jo nyt ennen yrityksen varsinaista aloittamista ja sopia sotasuunnitelmasta. Mutta tämän palstan PCOS-naiset osaavat paremmin opastaa miten kannattaa edetä sen suhteen.

Fakta on se, että taustasi huomioonottaen raskautuminen voi kestää, joten voi olla hyvä lähteä mahdollisimman rennosti liikkeelle näin yleisesti ottaen, toki ottaen mukaan gynen ja mahdolliset kiertoa tasaavat lääkkeet mikäli niitä sitten tarvitaan. Toivotaan toki, että asiat lutvaantuvat luonnollisesti ja nopeasti, ☺️.

Katti76 kirjoitti:

portland kirjoitti:

Heräsin keskipäivällä yövuoronukkumisesta koviin menkkakipuihin ja sieltähän kp1 tulikin rytinällä, kp32:na. Yk15, tässä sitä ollaan.

Päätettiin juuri miehen kanssa, että annetaan nyt tutkimusten ja hoitojen olla ainakin syksyyn asti. Minä en vaan halua juuri nyt enää sorkittavaksi ja mies taas on koko ajan ollut sitä mieltä, että antaa luonnon tehdä tehtävänsä. En enää edes jaksa stressata edes ikääni, vaikka täytänkin loppuvuodesta 37. Seuraava askel olisi ollut aukiolotutkimus, mutta todennäköisyys sille, että röörit olisivat tukossa on vissiin melko pieni. Ei ole ollut sukupuolitauteja (kävin nuorena testeissä), eikä muutenkaan mitään tiedossa olevaa, joka altistaisi tukoksille. Tutkimus maksaisi n 500€ ja se vaan tuntuu liian isolle summalle juuri nyt.

Hormonitasoja kierron eri kohdissa ei olla mitattu, joten se voisi olla yksi "helppo" lisäkeino vielä.

En tiedä. Haluan nyt vaan taukoa tästä projektimaisesta ajattelusta. Haluan keskittyä elämään ja hyvinvointiin, laihtua, syödä paremmin, liikkua enemmän ym. Perusjuttuja. Tottakai kierto on koko ajan ajatuksissa ja tiedossa, että ei lapsitoivoa unohtaa voi, mutta jos tämä pieni schifti ja keskittymisen pieni siirtymä auttaisi tarvittavan määrän.

Koen myös, että minun pitää miettiä mahdollista elämää ilman lasta, minkälaista se olisi, mitä elämältä haluan ja myös että kohtaako mieheni ja minun toiveeni sillä saralla. Meillä on tapaamisesta asti ollut niin selvää, että perhe on tavoite ja otettu se itsestäänselvyytenä että sellainen meillä kohta on. Entä jos sitä perhettä ei tulekaan? Isoja juttuja.

Paljon jaksamista ja energiaa kiertoihinne naiset ❤️.

Minullekin gyne sanoi että on hyvin harvinaista että munatorvet tukkeutuisivat kun ei ole ollut klamydiaa eikä leikkauksia sukupuolielinten alueella sen jälkeen kun viimeksi synnytin. Eli ei varmaan heti kannata siihen tutkimukseen mennä.

Te haluatte kumpikin yhdessä perheen ja se on tärkeää molemmille. Ootko käynyt ultrassa tarkistuttamassa tilanteen? Siitä jo näkee paljon. Se ainakin antaa paljon osviittaa miten sun lisääntymisterveys on nyt. Ja kun näkee itse että kaikki on ok sitä putoaa iso kysymysmerkki harteilta. Mulle tehtiin ultra ja se helpotti oloani kun olen yli 40 niin huoletti tilanne.

Mutta uskon että saatte lapsen vielä. Ehkä just toi mitä sanoit, että keskittyy hyvinvointiin olis hyvä. Ja ettei stressaa. Mä oon huono siinä ite kun stressi meinaa aina jyllätä.

Joo, kaikki perusjutut on tutkittu. Ultrassa ei mitään, AMH hyvä, kilppari ja prolaktiini ok (vaikkakin rajojen tuntumassa), ovuloin joka kuukausi tikutuksen mukaan, kierto säännöllinen, miehen siemenneste osittain jopa erittäin hyvää, minun munasolut hedelmöittyy (olen luovuttanut nuorempana). Mutta jokin palikka ei vaan ole kohdillaan kun ei haamun haamua raskaustestiin ole 14:ään kiertoon tullut.

Jotenkin arvelen itse, että keho tarvitsee tasapainoa ja että herkkyyden takia sen tasapainon saavuttaminen voi olla hankalaa. Voisi jopa vaatia vuorotyön lopettamista (mikä ei pariin vuoteen ole minulle vaihtoehto). Siitäkin on tutkimuksia, että vuorotyö voi hankaloittaa hedelmöittymistä kun sirkadiaanirytmi menee sekaisin ja siten tietyt hormonitkin.

Olkoon tämä toka yritysvuosi nyt sit hyvinvoinnin ja tasapainon vuosi.

Kaneli78, olen kuullut tuotakin, että röörien rassaaminen voisi auttaa vaikkei ongelmaa niissä sinänsä ole, mutta katsotaan. Jospa vähän myöhemmin keväällä jos inspis käy, 🙂.

Heräsin keskipäivällä yövuoronukkumisesta koviin menkkakipuihin ja sieltähän kp1 tulikin rytinällä, kp32:na. Yk15, tässä sitä ollaan.

Päätettiin juuri miehen kanssa, että annetaan nyt tutkimusten ja hoitojen olla ainakin syksyyn asti. Minä en vaan halua juuri nyt enää sorkittavaksi ja mies taas on koko ajan ollut sitä mieltä, että antaa luonnon tehdä tehtävänsä. En enää edes jaksa stressata edes ikääni, vaikka täytänkin loppuvuodesta 37. Seuraava askel olisi ollut aukiolotutkimus, mutta todennäköisyys sille, että röörit olisivat tukossa on vissiin melko pieni. Ei ole ollut sukupuolitauteja (kävin nuorena testeissä), eikä muutenkaan mitään tiedossa olevaa, joka altistaisi tukoksille. Tutkimus maksaisi n 500€ ja se vaan tuntuu liian isolle summalle juuri nyt.

Hormonitasoja kierron eri kohdissa ei olla mitattu, joten se voisi olla yksi "helppo" lisäkeino vielä.

En tiedä. Haluan nyt vaan taukoa tästä projektimaisesta ajattelusta. Haluan keskittyä elämään ja hyvinvointiin, laihtua, syödä paremmin, liikkua enemmän ym. Perusjuttuja. Tottakai kierto on koko ajan ajatuksissa ja tiedossa, että ei lapsitoivoa unohtaa voi, mutta jos tämä pieni schifti ja keskittymisen pieni siirtymä auttaisi tarvittavan määrän.

Koen myös, että minun pitää miettiä mahdollista elämää ilman lasta, minkälaista se olisi, mitä elämältä haluan ja myös että kohtaako mieheni ja minun toiveeni sillä saralla. Meillä on tapaamisesta asti ollut niin selvää, että perhe on tavoite ja otettu se itsestäänselvyytenä että sellainen meillä kohta on. Entä jos sitä perhettä ei tulekaan? Isoja juttuja.

Paljon jaksamista ja energiaa kiertoihinne naiset ❤️.