portland

Tähtityttö kirjoitti:

Tulen kysymään nyt sellaisen tyhmän kysymyksen. Anatomia on ihan ok hallussa (kai😂), mutta mistä voisi johtua, että ennen ovista ja oviksen aikaan sperma ei valu pupuilun jälkeen pois niin äkkiä? Siis oikeasti olen alkanut miettimään tälläisiä juttuja. 😂 Voiko isompi osa lastista jotenkin muka päästä kohdunsuusta jotenkin sisälle kohtuun vai mitä hittoa? 😂 Älkää nyt jättäkö mua yksin tän ajatuksen kanssa! 😅

Olen myös jostain lukenut, että se valkoinen töhnä on ns. kuljetusalusta itse tavaralle, eli se paljonko tulee ulos ei esim. kerro sitä, paljonko uimareita on päätynyt sisälle, ne jatkaa matkaa kun töhnä jää uloimmille tasoille. Et voihan olla niin, et jos ejakulointeja on tiiviimmin niin sitä töhnää on vähemmän verrattuna vähän harvaisempaan harrasteluun, jolloin se näyttäytyy siinä, ettei sitä tule uloskaan niin paljon.

On ollut paljon plussia viime aikoina, onnittelut kaikille niistä ❤.

Itselle kävi niin, et tänään alkoi kp1 ja yk10. Itku tuli.

Mutta yritän valaa promillen verran toivoa vielä ja varaan nyt ajan gynelle tähän kiertoon. Vuodenvaihteessa kävin perustutkimuksissa, mut jospa olisi mahdollista tehdä jokin laajempi?

Ajattelin, et olisi parasta varata aika lähelle oletettua ovulaatiota, jolloin voi myös nähdä onko kaikki tarvittava aktiivisena? Onko kenelläkään tästä ihan tietoakin, et mikä olisi paras ajankohta gynetutkimuksille?

Ja miten nämä lapsettomuustutkimusjutut yleensä lähtee liikkeelle ja toimii? Onko olemassa mitään perusmallia, joka ensin aina käydään läpi?

Hoitoja sun muita en halua edes miettiä, se tuntuu liialliselta ja ikävältä, mut tutkimuspuoli on polku, jonka silti haluan käydä läpi.

Villahuivi kirjoitti:

Olenko ainut, joka antaa luonnon tehä tehtävänsä, jos on tehäkseen? Vai onko kaikki turvautunu teroluteihin ja letroihin? 🤔 missä vaiheesa ootta ne ottanu käyttöön? Miksi? (Eli onko taustalla joku syy, kuyen endo/pcos tms) oliko päätös yhteinen vai teidän oma? Oliko puoliso eri mieltä jossain vaiheessa / olisko halunnut pidempään jatkaa "luomuna"? Miten teidän puolisot on ajatellu raskauden alkavan ennen ehkäsyn poisjättöä; heti vai vasta pitkällisen yrittämisen jälkeen?

Meillä mies on suht fatalisti, eli ei ole innokas hoitoihin. Itseäni taas ajatus kehoni sorkkimisesta ja kaikenlaisesta piikittelystä ym. ei tunnu kivalle. Voi siis olla, että todetaan, että ellei luomusti tule niin sit ei lasta vaan tule. Mitään ideologiaa taustalla ei kuitenkaan ole, ehkä lapsihaave ei itselläni ole niin mieletön/pakollinen.

Lääketieteelliset keinot ovat mielestäni tässä asiassa aivan yhtä luonnollisia kuin insuliini diabeeteksen hoidossa tai antibiootit tai sydänlääkkeet tai mitkä tahansa muut lääketieteen aikaansaannokset. Monella meistä tulee elämän aikana jotain ongelmaa kehon mekanismien kanssa ja raskautumisen vaikeus on vain yksi muiden joukossa.

Mitä tulee tutkimuksiin niin olen kyllä miettinyt, että kävisi katsomassa perusjutut, koska jos onkin joku juttu, joka on helposti korjattavissa niin tuntuisi tyhmältä olla käyttämättä sellaista oljenkortta. Tosin lisänä tähän, et olen luovuttanut munasoluja n 5v sitten, jolloin on todettu ultralla ja verikokeilla, ettei ole ongelmia munarakkuloissa eikä mitään perinnöllistä, tms. Lisäksi olen saanut tikutettua ovulaation, joten tämä viittaa siihen, että vika on miehessä tai sitten jossain syvemmällä, eli ei välttämättä mikään pikkujuttu. Mikä taas omalla tavalla lannistaa. Ikää kun on yli 35v niin kai sitä voisi nyt jo yk9:n jälkeen käydä lääkärissä. Katsotaan.

Onnea VivaLaDiva ❤

Täällä alkoi tänään kp1 ja siten yk9. Luovututtaa melko kovasti enkä jaksa uskoa, että meille koskaan tulee vauvaa. Ehkä näin nyt on vaan tarkoitettu sitten. Koko tämä kierto on ollut kuin steroideilla hormonien suhteen, mieli ollut ahdistunut lähes alusta asti ja tänään heräsin aamuyöllä järkyttäviin alavatsakipuihin, mitä minulla on ollut viimeksi joskus nuorempana, alle 25-vuotiaana. Mietin jopa varhaisen keskenmenon mahdollisuutta, kun tänään on tullut myös sellaista vaaleammman punaista/harmaata hyytymää. Sekin olisi omanlainen voitto, että tapahtuisi edes jotain muuta kuin samaa tyhjää rundia kuukaudesta toiseen. Ainoa hyvä puoli menkkojen alkamisessa on se, et mieliala muuttui taas normaaliksi ja henkinen olo on 1000 kiloa kevyempi.

Mut joo, tsemppiä kaikille yrityksiinne, toivon hartaasti, että saatte plussat piirtymään, niin pian kuin mahdollista ❤ . Itse taidan siirtyä takavasemmalle ja keskittyä aivan muihin hommiin, tehdä elämästäni kauniin ilman raskautta ja ilman lasta.

Onnea uusille plussanneille täältäkin :)

Minä olen yksi niitä kolmekymppisiä, 35v ja ekaa toivova. Yk8 meneillään, kp23/28-31 ja dpo8. Tämä kierto on mennyt miettiessä aivan muita kuin lapsijuttuja, on ollut oikeastaan todella ihanaa, sovelluskin jäänyt täyttämättä.

Seksiä oli juuri oletetun ovulaation aikana (lopetin tikuttelun), joten mahiksia on. Minulle tuli tosin saatanalliset ovulaatiohormoonimyrskyt, jotka aiheuttivat viikon mittaisen ahdistuksen, jonka aikana olin sekuntia vaille lopettamassa parisuhteeni ja kuoppaamassa kaikki lapsiajatukset. Tuli melkein paniikki kun mietin, et olisi nyt voinut tärpätä. Ja sit hormonihana käänsi asentoa ja kaikki olikin parin tunnin siirtymäajalla taas normaalia ja hyvää ja kivaa ja mies aivan ihana.

Äärimmäisen raskasta tämä vuoristorata, se on pahentunut kolmekymppisenä koko ajan. Onneksi PMDD-tasoiset megaoireilut ovat läsnä "vain" joka kolmas kierto, perus angstimasennusta on kyl sit joka kierrossa, heh. Toivon hartaasti, et jos tärppää niin kuulun heihin, joilla hormonirata tasoittuu raskauden ajaksi... Lisäksi vähän pelottaa se, et tutkimusten mukaan PMDD:tä kokevalla on huomattavasti suurempi riski sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Mutta toisaalta kun sen tiedostaa niin voi olla valppaana asian suhteen.

Nyt siis parin päivän ajan enimmäkseen oireetonta, normi ajoittaista menkkapainetta/-vihlontaa/-pistoa alavatsalla. Enkä stressaa yhtään kierron tulostakaan, mikä on aivan ihanaa. Tulee jos on tullakseen.