portland

GOldie kirjoitti:

Me käytiin sitten siellä lapsettomuuslääkärillä tänään. Jännitti hirveästi mennä sinne, nyt on helpottunut olo. Ristiriitainen kuitenkin, surullinenkin. Hyvä uutinen on, että mahdollisuus raskauteen on. Ultrassa silmämääräisesti kaikki kunnossa. Mahdollisuudet ei kuitenkaan ole enää hyvät, vain keskinkertaiset. Lisäksi vihdoinkin lääkäri, joka sanoo ihan suoraan, että joku häiriö on kyseessä, kun mulla on tiputtelua ennen menkkoja. Vihdoinkin! Meinaa alkaa suututtaa, että kukaan ei ole ottanut sitä vakavasti aiemmin, vaikka raskaustoive on avoimesti kerrottu ja apua tiputteluun yritetty hakea. No, sitten näytin kilppariarvot ja, vaikka ne ei kilpirauhasen vajaatoimintaan viittaakaan, on ne kuitenkin epänormaalit ja niitä lääkäri pitää näillä näkymin suurimpana vaikuttavana tekijänä. Tämäkin pulma on ihan ekan kerran antanut itsestään merkkejä jo kaksi vuotta sitten. Suosittelen lämpimästi kaikille avoimuutta raskaustoiveesta jo mieluummin liian varhain ja myös, että vaatikaa vakavasti ottamista, jos on kilpparin tai kuukautiskierron kanssa jotain häikkää. Väkisinkin nimittäin mietin, että enkö ole osannut pitää puoliani tarpeeksi, kun näin pitkälle on tultu ennen kuin joku ottaa vakavasti. Ja se joku jo lapsettomuuslääkäri. Alan nyt myös jollain tasolla valmistautua siihen, että vauvaa meille ei välttämättä enää tule.

No, mulla tais käyntiä kohtaan olla liian suuret odotukset. Kun tiputtelu niin selvä ja pitkäaikainen ja terot jo kokeiltu, olin ajatellut voivani saada jo jotkut lääkkeet. En saanut. Sain lähetteen labroihin, mikä hyvä, ja sitten ensi kierrossa jo pitäisikin tehdä munatorvien aukiolotutkimus ja mennä kuulemaan tuloksia. Mies tekee omat testinsä. Nyt seuraa siis odottelua, edelleen. 😬 Oli mielenkiintoista, että koska johtofolli nyt 8mm meidän kannattaakin kuulemma jo tänä viikonloppuna aloittaa yritys ja joka toinen päivä. Jos olisin mennyt sovelluksen ja monitorin mukaan, oltais vasta ens viikolla, viikon keskivaiheilla, aloitettu. 😯 Jäin sitten miettimään onko meidän ajoituksessakin kuitenkin jotain häikkää. Ilmeisesti lyhyempi kierto taas tulossa, jos lääkärin ennuste pitää kutinsa. Tikuttelun aloitan jo la. Nyt on kp4. 😯

Miehen suhteen uutta tietoa oli, että flunssa ja kuumekin voi huonontaa siittiöiden laatua. Mitäs muuta.. no, älkää hyvät naiset lykätkö lapsen tekoa, jos vaan mitenkään mahdollista. 😅

Ps. Arvatkaa ostinko mäkin ekan kerran greippimehua. 😆 Parapähkinöitä ostin seleenin saantia turvaamaan ja raskausvitamiineihin sain lääkäriltä vahvan suosituksen. Ne onkin nyt ostoslistalla sitten.

Tsemppiä ja voimia meille kaikille! 😅

Kiitos raportoinnista GOldie <3. Vaikkei itsellä olisi täysin sama tilanne niin se, et toiset kertovat mitä heille on sanottu ja ehdotettu ym. niin antaa itselle aina jotain osviittaa tai vinkkejä. Minun gyne tosiaan myös puhui kilpparista (ja hän on myös hormonaalisiin toimintoihin erikoistunut gyne), että vaikka arvot olisivatkin ok, mutta ovat joskus heitelleet, niin taustalla voi olla subkliininen vajaatoiminta, josta taas on vahvoja viitteitä siitä, että tämä vaikuttaa raskautumiseen. Minulla on pari kertaa ollut TSH hiukan rajojen yläpuolella viimeisen kymmenen vuoden aikana ja jo tämä riitti siihen, että minulta otetaan huomenna kilpparin vasta-aineet. Jos niitä on veressä (vaikka muut arvot olisivatkin rajojen sisäpuolella) niin herkästi tulee tyroksiini-lääkitys mikäli lasta yritetään.

Mielenkiintoinen tieto myös tuosta tiputtelusta... Minulla on ollut sitä parisen vuotta, yleensä noin kolme päivää ennen kuin menkat alkavat kunnolla. Netistä luin jossain vaiheessa ja suurin osa sivustoista meinasi, että täysin normaalia, mutta sitten taas, jos se lapsettomuuslääkärin mukaan voi viitata ongelmaan niin...

Vähän turhauttavaa se, ettei itse välttämättä edes tajua kertoa kaikkea olennaista lääkärille, jos jokin asia on itselle ns. normaalia, vaikkei se oikeasti ole sitä, ja jos ei lääkäri kysy suoraan, niin sehän voi jäädä kokonaan kertomatta. Huoh.

Mihin lääkärin kertomus keskinkertaisesta raskausmahdollisuudesta perustuu, jos saa kysyä? Liittyikö se follikkelimääriin vai?

Näin muuten niin itseäni ihmetyttää se, että minulla on selvät ovulaation oireet, on turvotusta ja tänään tyypillistä ärtyneisyyttä ja itkuisuutta, mikä yleensä aina tulee juuri ovulaation aikana. Kp15 tänään eli päiviin nähden täsmää myös, MUTTA follikkeli oli vain 12mm:n maanantaina, eli ei mitenkään voi olla kypsä vielä. Mietinkin sitä, ja olen yrittänyt googlatakin ilman selvää vastausta, että voiko olla niin, että kroppa ikään kuin oireilee ovulaatiota vaikkei se tapahdukaan kun se follikkeli on liian pieni? Eli voisiko olla niin, että minulla on useammassa kierrossa käynyt näin, että follikkeli ei kasva tarpeeksi eikä siten irtoa, mutta kroppa käytännössä silti yrittää käynnistää sen ovulaation ja siksi oireilee kuin ovulaatio tapahtuisi...? Koska eikö se mene niin, että jos on ovuloimaton kierto niin se myös tarkoittaa sitä, että menkkojen aloitus viivästyy? Sitä minulle ei nyt yritysaikana ole ollut (paitsi eka kierto kun olin jättänyt pillerit). On tämä yksi viidakko...

Noniin, nyt on käyty gynekologilla ja heitetty faktat tiskiin, eli 10 kiertoa yritystä takana ja ikä vielä tämän vuoden aikana 36.

Gyne otti heti perustiedot ylös, taustat, miehen myös. Sit tutkittiin rinnat, sisätutkimus ja ultra päälle. Kaikki oli hyvin normaalia, oikeassa munasarjassa n 10 follikkelia ja vasemmassa 5. Ongelmallista oli se, että johtofollikkeli oikealla oli vain 12mm kokoinen. Nyt on kp13 ja ovulaatio yleensä kp15-16, joten gynen mukaan ei kyllä näyttänyt olevan ovulaatio käsillä ja että kierto luultavasti on ovuloimaton. Tämä harmitti kyllä kovasti, ja ihmetytti, koska minulla on pitkästä aikaa oikein kunnon ovulaatioon viittaavia oireita, mm. seksihaluja kovasti, valkovuotoakin ja on pitkästä aikaa ollut myös sellainen hyvä fiilis kaiken suhteen, et nyt keho on jotenkin tasapainossa. Mut ei mahdollisesti sittenkään.

Pitää ehkä tässä kierrossa ottaa tikuttaminen käyttöön, jospa se ovulaatio olisikin hiukan myöhemmin ja follikkeli ehtisi siten kasvamaan sinne n 20mm:iin.

Mutta toimintasuunnitelma on nyt se, että käyn labrassa mittaamassa kilpirauhasarvot (TSH ja vasta-aineet) sekä prolaktiinin. Kilppari siksi, että minulla on joskus TSH ollut hiukan koholla, ei kuitenkaan niin paljon, että olisi lääkitystä tarvinnut. Vasta-aineita ei ole koskaan otettu. Gynen mukaan on viitteitä siitä, että pienikin nousu tai epätasapaino voi vaikeuttaa raskaaksi tuloa (jos on hormoniherkkyyttä), joten vaikka TSH-tasoni olisi ok, mutta verestä löytyy vasta-aineita niin tulee luultavasti thyroxiini-lääkitys. Jos näin, niin seurataan 3kk lääkityksen kanssa, tämän jälkeen ellei tulosta niin tutkitaan siemenneste ja muutoin niin kun/jos tulee se vuosi yritystä täyteen parin kk:n päästä niin lähete yleiselle puolelle lapsettomuushoitoihin. Siinä gynen mukaan menee n 2-3kk että saa ensimmäisen ajan.

Harmittaa vähän, ettei sitä tajunnut kysyä tarkemmin kaikkea siinä vastaanotolla ollessaan, vasta nyt kotona alkaa pyöritellä niitä juttuja pienessä päässään. Mutta google auttaa vähän, heh. Muuten niin on ihan hyvä fiilis, ei se sorkkiminen ollut niin vaarallista ja tuntuu vähän siltä, että käynti poisti stressiä ja huolia. Nyt ei ole niin yksin näiden asioiden kanssa enää, vaan ammattilaiset mukana ja kantamassa vastuuta.

Minä olen viimeksi testannut joskus keväällä, tyyliin yk4:n aikoihin. Sen jälkeen ei enää vaan ole viitsinyt ja aina ne menkat ovat tulleet.

Ehkä se on ihan luonnollistakin, ei ihminen jaksa kuukausitolkulla olla täysillä mukana tällaisessa prosessissa, siinä hajoaisi pää. Sen olen toki jaksanut tehdä et varmistan et seksiä tulee harrastettua edes kerran otolliseen aikaan, mut muuten alkaa olemaan aika hiljaista lapsimietintöjen ympärillä.

Huomenna on gyne, joten ehkä sieltä tulee jotain tietoa tms. Itse epäilen, et hormoniherkkänä ihmisenä kroppa on vaan sekaisin. On aikaisemmin epäilty kilpparia ja joskus arvot olleetkin vähän koholla, on koko elämän kestänyt kolmivuorotyö, joka takaa, ettei elämässä ole rytmiä. Ym.

En minä suoranaisesti ole luovuttanut, mut pyrin olemaan miettimättä koko asiaa, en laita enää henkisiä paukkuja siihen.

Meillä mies ei juurikaan ole henkisesti mukana koko hommassa. Tai siis hänen asenteensa on, et tulee jos on tullakseen ja siinä se. Tänään ilmoitin hänelle varovaisesti, et nyt sit loppuviikko-alkuviikko olisi otollista aikaa kun olisi ovulaatio. Häntä enemmän stressaa tuollainen tieto, mutta yritän pitää häntä vähän uptodate kuitenkin, ettei se kiertotieto lepää vain ainoastaan minun harteillani.

Meillä ekat yk:t olivat enemmän yhteistä jännittämistä, puhuttiin jo nimistä ja hän oli välillä varma, et nyt vatsassani kasvaa vauva ja silitteli. Tämä jäi jossain vaiheessa pois. Aivan kun ei enää jaksaisi toivoa jotenkin, tai laittaa paukkuja siihen, että uskoisi koko asiaan. Yk10 meillä siis menossa.

En ole kertonut tästä ryhmästä, hän huolistuisi siitä, että se saa minut jotenkin ajattelemaan liikaa ja stressaamaan.

Introvertikaali kirjoitti:

Täällä menossa kp 34 eikä menkkoja kuulu. Tein viime viikolla noin kp30 kohdalla clearbluen varhaisen testin josta laitoin kuvaakin tänne. Koska olin näkevinäni jotain väriä viivan kohdalla, tein perjantaina vielä toisen, tavallisen testin joka näytti negatiivista. 

Minulla on kuitenkin viime viikon keskiviikosta asti ollut pahoinvointia ja vatsan nipistelyä/kramppailua, yhtenä aamuna jouduin ihan oksennusta pidättelemään. Lauantaina iski ihan järkyttävä vatsakipu, joka kesti useita tunteja. Olo ei ole millään tavalla normaali... Mitähän ihmettä nyt? Voiko PMS oireissa olla noin rajua pahoinvointia? Muita oireita ei ole nyt ollut. 

Olen omalla kohdalla todennut, et yritysaikana sitä on oppinut paljon uusia asioita kehostaan kun on aivan eri tavalla tietoinen oireista ja vivahteista.

Minullakin on parissa kierrossa ollut kummallista pahoinvointia, nytkin oli. Olen päätellyt niin, et on sitä ennenkin PMS-aikana ollut, mutta sitä ei ole jäänyt sen "pahoinvoinnin vangiksi", eli ryhdistäytynyt ja sit vaan unohtanut. Nyt on ollut helpompi tulkita se raskausoireeksi ja vähän niin kuin antautua sille oireelle, ja jopa antaa sen vahvistua. En luota mihinkään tuntemuksiin enää, heh.