portland

Sieltähän me menkat tulivat tännekin, kp3 ja yk8.



Olen nyt tullut siihen tulokseen, et lopetan tikuttelun, lopetan ovulaation seuraamista, lopetan kaiken vauva-ajattelun. Joo, meillä menee siten luultavasti kiertoja sujuvasti täysin ohi kun seksiä ei luontaisesti ole aukotonta tahtia, mutta tässä kohtaa alkaa olemaan aivan sama. Sekään kun ei ole kivaa kun stressaa jollain tasolla siitä, et pitää saada yhteensovitettua kahden vuorotyöläisen kotonaoloaika ja ovulaatio. Tämän kierron h-hetken aikana on taas anoppi kylässä kaksiossamme.

Äh. Tulkoon sit joskus jos tulee, en jaksa enää edes miettiä sitä. Ikä tulee kovasti vastaan, mut tulkoon.

Tsemppiä kaikille, toivottavasti jaksatte niin positiivisten kuin negatiivisten hetkien pyörteessä ❤

Täällä kp26, dpo11. Perus PMS jyllää niin henkisten kuin fyysistenkin oireiden osalta, et eiköhän ne menkat sieltä tule joskus ma-ti aikana. Vähän luulen, et yk7 oli tässä...

Oviksen tikuttaminen on ilmeisesti myös tyydyttänyt testitarvetta, joten ei edes tee mieli tuhlata ennenaikaiseen raskaustestiin. Ehkä tässä myös alkaa vähän kyllästymään koko prosessiin, ei jaksa enää vauhkota ja ladata tunnepaukkuja niin paljon. "Ei se tärppi kuitenkaan tapahdu."

Miten muuten teillä mies suhtautuu mahdollisiin tutkimuksiin mikäli yritysaika venyy? Meillä mies on vähän nihkeä ajatukseen, ainakin tässä kohtaa vielä, hän on vähän sitä mieltä, et nämä ovat "herran haltuun"-asioita (ei ole kuitenkaan siis uskovainen). Mutta ken tietää kuinka mieli muuttuu jos vuosi yritystä menee rikki, ehkä sit on valmis käymään ainakin perustutkimukset läpi. En itsekään pidä siitä ajatuksesta, että joutuu hoitoihin, törkättäväksi ja piikiteltäväksi, mutta... taas, voi olla et mieli muuttuu jos luomu ei tuota tulosta. Tai sit todetaan vaan, et sit eletään mukavasti kahdestaan ja rakennetaan elämä sen ympärille.

Onnea plussanneille ❤

Täällä kp23 ja dpo8. On aika huvittavaa katsoa äppiä, johon merkkaa oireita, siitä näkee suoraan onko ollut kotona vai reissussa tms. Kotona ollessa jokaisen päivän kohdalla on merkintöjä, poissa ollessa kaikki on tyhjää. Juuri olen ollutkin poissa kotoa lähes viikon, enkä ole seurannut kehoa ollenkaan, muut asiat olleet mielessä, sukulaiset, perhe, mökki ym. Hyvä niin.

Asia, joka kuitenkin on ollut mielessä on tämän yrityksen vaikutus niin moneen asiaan elämässä, ja varsinkin se tietämättömyys, tärppääkö koskaan? Mietitään matkoja, erinäisiä hankintoja jne, mut kaikkea ei vaan voi lyödä lukkoon tai hankkia kun "entäs jos onkin vauva tulossa/jo maailmassa". Mietin esim. uutta pyörää, mutta jos lapsi olisi varma niin ottaisin toisenlaisen mallin kuin muuten (koska pyörän pitäisi taipua kuskaamiseen, kärryyn tms, meillä ei ole autoa). Nyt on sit se asia jäissä kunnes tietää miten käy. Matkoja ei viitsi varata. Kämppääkin olisimme ehkä vaihtamassa, mut taas: ne tarvittavat specsit riippuu siitä onko lapsi vai ei.

Tämä vähän rassaa. Mikään ei tietenkään maailmaa kaada, vanha pyörä kulkee ja matkoille nyt ehtii myöhemminkin joskus, mutta se tietämättömyys, se tietynlainen limbo. Vihaan sitä.

Meillä sitä lasta ei olla oikeastaan missään vaiheessa tekemällä tehty, et ei ole oikein edes mahdollista ottaa ns. iisimpi kierto, 😅. Lähinnä olen pitänyt ovulaatiota suurinpiirteisesti silmällä ja "pitänyt huolen", ettei juuri siihen kohtaan tule viikon seksitaukoa. Mutta et päivittäin tai edes joka toinen päivä harrastettaisiin ovulaation aikana ja nimenomaan vain sen takia? Harvoin.

Et siinä mielessä ei tosiaan sellaista konkreettista stressiä. Luulen, et mieskin on pikkuhiljaa tajuamassa ovulaatiosta ja sen ajankohdan tärkeyden, on esim. tässä kierrossa (yk7) ekaa kertaa omatoimisesti kysynyt et missä mennään ja mitä tikut näyttävät. Ehkä se tikutus nimenomaan tekee asiasta jotenkin konkreettisemman hänelle, saa ns. suoraa dataa eikä vain "naisellista mututuntumaa".

Meillä tämä lapsiasia oli mukana kuvioissa heti parin viikon seurustelun jälkeen, omanlainen itsestäänselvyys ja ymmärrys, et se on tähtäin, joten ehkä tämä ei siksikään ole mikään hirveä mullistus, uusi askel tms. Näin sen nyt kuuluikin mennä, kuuluu pakettiin jne. Puhutaan luontevasti tulevaisuudesta lapsen kanssa, lisäten useimmiten "sitten jos meillä on...".

Se, mitä mies ei välttämättä ymmärrä on iän tuoma lisäriski. Hänen läheisiään ovat saaneet lapsia vielä 40+, ja koska minä olen vasta 35 niin eihän se ole mitään. On muuten jännä miten se, ettei toinen stressaa, saa minut välillä stressaamaan vielä enemmän, heh.

Tikuttamisestani. Kyllähän se sit yhtäkkiä tummui. Kp 13 täysin blanko, kp 14 sit lähes yhtä tumma viiva kuin tarkastusvastine! Oletan, et eilen kp15 oli huippu, koska tänä aamuna viiva oli suht samanlainen kuin toissapäivänä. Eilen en tikuttanut kun oli maailmanloppu ja hirmuriita, eli sekin kertoo sitä, et luultavasti oli hormonihuippu juuri silloin.... Tänään taas normiseesteinen olo. Talletus tehtiin toissayönä, joten alles gut.

Mutta siis, blankosta tummaksi hetkessä kun edellisessä kierrossa meni useampi päivä vahvistuessa. Mielenkiintoista.

Onnea Babywish, toivotaan parasta ❤🙌

Ja kiitos Tähtityttö rohkaisevista sanoista. Eilinen oli ikävä päivä ja sain taas todeta, et on hyvä että tällainen foorumi on olemassa. Yritin miehelle puhua turhautumisestani, mutta ei hän oikein ymmärtänyt. Hänen asenteensa on et tulee jos on tullakseen ja jos ei tule niin sit elämä jatkuu toisenlaisena ja toisine mahdollisuuksineen. Onhan se hienoa, että osaa ottaa asian noin, mutta itseäni se epätietoisuus on se joka kalvaa aina välillä. Et tuleeko tärppäämään vai ei? Jos ei niin olisi hienoa tietää se ja vaihtaa tulevaisuuden näkymiä päässään ja vaan jatkaa elämää. Nyt tämä on tätä kuukausittain toistuvaa samaa seesteisyyttä-jännitystä-toivoa-uskoa-pettymystä.

Mutta tänään jo taas normaali päivä, tunteet tasaisemmat eikä tule enää mietittyä sen enempää.