portland

Tryout kirjoitti:

Missä päin Suomea on 6kk jono lapsettomuustutkimuksiin? Sain just tänään lähetteen. Saa nähdä kauan kestää.. Varaisin kyllä jo ajan yksityisellekin :D

Ei tosiaan olla ostettu, edes katseltu mitään vauvakamaa. Huonoa onnea jos etukäteen katsoo, ainakin näin uskon.. :) pessimisti täälläkin.. Terveisin "ei meille ikinä tuu vauvaa".

Tyksissä 🤘. Aikaisempi lääkäri puhui pari kk sitten neljän kk:n jonosta. Tiedä sitten. Ehkä tämä minua hoitanut lääkäri halusi pitää meidät yksityisellä rahan takia, heh. Nääh, luotettava fiilis oli hänen luona käydessään kyllä.

Kiiltotähti kirjoitti:

Portland

Osaatko sanoa mitä tuhon - 50% käyntiin kuuluu?

Kiitos vinkistä :)

En valitettavasti yhtään osaa sanoa. Minua hoitanut lääkäri tekee sielläkin virkaa, ja koska ajallisesti minun tutkimus olisi muutenkin helmikuun tienoilla niin vinkkasi asiasta. Et tämä mun tutkimus voitaisiin tehdä heti ensikäynnillä.

Oletan, että Felicitas Mehiläinen laittaa tästä tietoa julkisuuteen tämän kuun aikana, koska ihmistenhän pitää voida varata niitä aikoja, joten tiukka seuranta heidän sivuille, 😊.

No, tulen minäkin nyt sit tänne, vaikka vielä olisi kolmisen kk mahdollista saada vauva vuodelle 2020 ja vanhan ketjun alla, 😁.

Eli, minä 36, mies 38. Ensimmäistä yritetään, nyt yk13 ja tasan vuosi pillereiden poisjättämisestä. Ei minkäänlaista plussaa vuoden aikana. Kävin ekan kerran gynellä lokakuussa ja perusultrassa ei mitään ongelmia, ovuloin ja kierto säännöllinen 27-32 päivää. Olen luovuttanut munasoluja 3-kymppisenä kun luulin, ettei minulle ikinä tule parisuhdetta ja siten lasta. Eli ne tarkat laatutestit on käyty läpi.

Eilen kävin sit uudestaan gynellä, tarkoituksena saada lähete julkiselle lapsettomuushoitoihin. Lopputulos on se, että julkisella tällä hetkellä lähes 6kk:n jono, minkä seurauksena lääkäri ehdotti tiettyjen kokeiden tekemistä jo nyt yksityisellä (ottaen huomioon myös ikäni). Nyt on miehellä lähete siemennesteanalyysiin ja minä käyn vielä labrassa ottamassa makro-prolaktiinin sekä sen hormonitasohomman, josta selviää miten kiire meillä on lapsenteon suhteen (arvo yli 2= ei kiire, arvo alle 1=koeputkea tyyliin heti). Seuraava askel on sit munanjohtimien aukiolotutkimus, joka, riippuen vähän siemennesteen tuloksista, tehdään helmikuussa.

Vinkkinä samalla kaikille, et Felicitas Mehiläisellä on lapsettomuuskuukausi helmikuussa, jolloin ensikäynnit ovat puoleen hintaan 👌. Ymmärsin, että kaikissa Felicitaksen toimipisteissä (?), mikäli ajatus on mennä lääkäriin niin heads uppina tällainen.

Kiitos onnitteluista! 😊 (enkä yhtään irvistä samalla, heh)

Minä juuri äsken itkin miehelle tätä epätietoisuuden tuskaa. Outo päivä, perus-hormonimyrskyfiilis, mutta tässä kohtaa kiertoa ei tällaista yleensä ole, ovulaatioonkin pitäisi olla useampi päivä vielä.



Noh, nyyhkyttelin ja ahdistelin ja yritin selittää ihmiselle, joka itse vain toteaa, että minkäs tälle nyt voi, ei me voida tehdä muuta jne. Sanoi myös, että auttaisiko minua jos menisin jonnekin ryhmään, josta saisi vertaistukea, että enhän minä varmasti ole ainoa, joka kokee asiat näin. Siihen minä sitten: OLEN OLLUT JO HUHTIKUUSTA ASTI! 😁

Lapsettomuus ei varsinaisesti ole mörkö minullekaan, uskon, että tulen sinuiksi sen asian kanssa tarvittaessa, mutta tämä limboilu tässä epätietoisuudessa on hyvin kuluttavaa.

Onneksi tämä ryhmä on olemassa, varsinkin kun mies ei ihan ymmärrä minun ajatuksia asian tiimoilta. Siitäkin vuodatin, että koen, että olen yksin kantanut nyt vuoden tätä hommaa, pitänyt huolen siitä, että on seksiä oikeaan aikaan, tikuttanut, ollut kartalla ovulaatiosta. Koska meillä tosiaan on niin harvoin seksiä, että muuten olisi vain tuuria mikäli sattuisi yhdyntä oikeaan aikaan.

Mutta ehkä minä nyt osaan ja saan hellittää ja luovuttaa kontrollia, nyt kun lähdetään tutkimuksiin ym. Eka aika on sit joskus huhtikuun liepeillä vasta, mut ehkä olisi fiksua jos siihen asti luopuisin kaikesta kontrollista. On meillä sitten seksiä oikeaan aikaan vai ei. Ottaisin sen vähän niin kuin lomana vuoden mittaisen projektin jälkeen. Joo, näin minä teen.

(N36, M38, yk13, 1.lapsi toiveissa)

Nonni, joulu on ohi ja sitä miettii mitä seuraavaksi, no lapsiasia nostaa taas tietty päätänsä, 😁✌.

Hei tosiaan taas. Yk13 alkoi juuri ennen joulua, seksiä on ollut joulukuussa kaksi kertaa ja 12.kierto menikin käytännössä ohi. Ei jaksettu vaan yhtään tsempata sänkypuuhien suhteen. Joulu on mennyt töissä ja täytin tässä myös 36v.

Piti heti tänään soittaa gynelle ja selvittää miten sen lähetteen saa lapsettomuushoitoihin, mutta koska klinikka aukeaa vasta 30.12 niin menee uuden vuoden puolelle. Tässä kohtaa viikolla ei nyt niin suurta väliä ole.

Uusi vuosi on tuloillaan ja nyt kun on tullut myös vuosi yritystä täyteen niin huomaan olevani samoissa fiiliksissä kuin silloin vuosi sitten kun jätettiin ehkäisy pois. Silloin olin tosin pelokkaan innostunut, oletin, että vauva olisi sylissä ehkä jo syyskuussa 2019. Nyt en ole innostunut, vaan enemmänkin pelokkaan toiveikas, tai toivoen sitä toiveikkuutta. Jospa ammattilaisten avun kanssa vuosi 2020 olisi meidän. Olen kyllästynyt aikatauluttamaan seksiä ja muutenkin harrastamaan sitä monta kertaa viikossa ovulaation aikana. Toivon, että löytyisi jokin selkeä syy tähän pitkittyneeseen yritykseen ja saataisiin rentoutua ja lopettaa ähkiminen.

Synttärit toivat myös kivasti pientä ikäkriisiä mukaan tähän soppaan, heh.

Tällainen väliraportti näin lähes kuukauden hiljaiselon jälkeen.

Paljon on tullut plussia, onnea niistä ❤. Paljon on myös ollut kaikenlaisia ajatuksia ja ahdistusta ym. Iso kasa tsemppihiiltä kaikille uuteen vuoteen, taas uuteen kiertoon ja jaksamista kaikessa tässä mylleryksessä. Itse olen jotenkin tunnetasolla etäännyttänyt itseni lapsiasiasta, menkkojen alkaminen on esim. on ollut jo puoli vuotta se oletus eivätkä ne ole siten herättänyt edes suoranaista pettymystä. Se, että ne ei alkaisi olisi ihme, enkä kyllä tiedä miten silloin reagoisin, saatikka jos päätyisi tekemään raskaustestin ja vielä jos siihen tulisi pientä väriä.

Enemmän minua nykyään vain harmittaa se epätietoisuus, se limbossa oleminen ja eläminen.

Lisäksi koen hankalaksi sen, että haluaisin puhua ihmisille niin livenä kuin facessa ym että lasta ei näy ja ikää tulee ja harmittaa, mutta samalla niin en halua kertoa sitä. Osittain miehen takia, mutta koko tämä "projekti" on muuttunut jotenkin henkilökohtaisemmaksi mitä pidempään se on kestänyt. Oletin, että kävisi toisinpäin.

(N36, M38. Yk13, kp7. Ensimmäinen toiveissa.)