portland

mustelidae kirjoitti:

plääh, kp 20/30. en nyt tässä tai edellisessä kierrossa ole pongannut ovulaatiota niin tarkasti, mitä nyt yrittänyt limoja seurailla, mutta samanlaista vatsannippailua ei ole ollut kuin parissa ekassa luomukierrossa. Hieman huolestuttaa että ovuloinko normaalisti. Nyt tosin maha on vähän kipeä, mutta tuntuu lähinnä lihasjumitukselta ahkeran makuuhuoneen puolella tapahtuneen "treenauksen" jäljiltä :D

Nemille paljon tsemppiä että vahvistuisi!  Ja Villahuiville jaksamista ja hyviä tuntemuksia uuteen kiertoon.

Tsempit ja plussatuulet ja tarrasukat ja kaikki maailman onni muillekin. Tunnustan myös lukevani päivittäin, vaikka yritän olla ajattelematta asiaa. Yritin myös olla mainitsematta miehelle tämän kierron ovulaation tarkempaa ajankohtaa, mutta se perhana on itsekin seurannut tiiviisti kalenteria :D yritä tässä nyt sitten olla vaan neutraali ja ajattelematta liikoja asiaa.

Meillä tosiaan nyt yk5  menossa, mietin että missä vaiheessa kannattaa sitten yrittää saada aikaa tutkimuksiin? Ei olla hoitoihin tähtäämässä (ainakaan näillä näkymin), mutta haluttaisiin kuitenkin tutkimukset mikäli ei ala kohta tapahtua jotain. Tosiaan ollaan 36/35v pariskunta joka yrittää ensimmäistä.

Ollaan samanikäisiä. Minä kävin yksityisellä gynellä ultraamassa ja peruskokeissa kun oli mennyt 10kk ilman minkäänlaista tärppiä. Ja kun vuosi tuli täyteen niin hakemaan lähetettä julkiselle. Julkisella se vuosi on siis iästä riippumatta se maaginen raja, ellei ole jotain erityistä valmiiksi tiedossa.

MUTTA, esim. Felicitas Mehiläisen sivuilla suositellaan, että mikäli on yli 35v niin olisi hyvä jo 6kk:n jälkeen ryhtyä tutkimuksiin, koska aika on kortilla.

Halpaa huvia se ei ole, laskin, että olen nyt käynyt kahdesti lapsettomuuteen erikoistuneen gynen luona, yksi ultra tehty ja kahdet verikokeet. Mies toimittanut siemennesteanalyysin. Minulla vielä ensi kuussa aukiolotutkimus. Kaikki tämä on yhteensä noin tuhat euroa. Mutta silti parempi näin kuin että olisin odottanut vielä n 6kk että oltaisiin saatu se eka aika julkiselle (jono on nyt siellä pitkä). Tarvitsen tietoa ja faktaa, jotta voin rauhoittua asian edessä.

Joten minun neuvoni yli 35-vuotiaalle on, että jos yhtään kokee, että kaipaa tietoa niin 6kk:n jälkeen vaan aika yksityiselle gynelle. Ei niitä kaikkia tutkimuksia kuitenkaan tuolloin tarvitse tehdä.

Villahuivi, harvoin sitä kunnolla iloitsee toisten menkoista, mutta nyt kyllä olen vilpittömästi onnellinen puolestasi! 😊

Villahuivi kirjoitti:

Portland, ehkä se on juuri se, että yrittää lasta alulle. Tiedätkö, mitä ajattelen? Tätä oon omallakin kohdalla miettinyt että onko meilläkin siinä syy, koska takana on kuitenkin vuodelle 2018 4 alkanutta ja varhain keskenmennyttä raskautta. Onko alitajuisesti niin yritysorientoitunut, että kroppa vastustaa?

Olen yrittänyt harjaannuttaa mieltäni, etten laske päiviä ennen enkä jälkeen ovulaation, siis nimenomaa ovulaation suhteen. Kierron pituuden suhteen kylläkin. Tai sovellus laskee 😆

Kuitenkin aina tahtoo mieli kääntyä, ja huomaa miettivänsä joko ovis on... tänään? Huomenna? Onko talletteluja riittävästi takana, pitäisikö vieläkin...

No, tämä kierto on mennyt häneksi jo alusta alkaen, vaikka toiveet olivat korkealla. Ovulaatiosta suklaakystaksi. Valemenkoista pitkäksi kierroksi. Ilosta raivoon kun kroppa ensin toimii ja sitten ei. Nt vaan kauhulla odoytamaan, alkaako kroppa toimia edes teroluteilla.

Tiedän mitä tarkoitat ja olen itsekin miettinyt samaa, varsinkin kun tosiaan olen sekä mieleltäni, että fysiikaltani herkkis, että voihan olla, että jokin minussa jännittyy ja menee lukkoon jotenkin.

Viime vuosi olo kokonaisuutena myös stressiä täynnä, niin työ-, opiskelu- kuin kotirintamalla, mikään ei mennyt rutiinilla, kaikki yhtä sekasortoa jotenkin. Varmaan sekin on yksi osatekijä.

Meillä haasteena se seksin vähyys, et jos ei pidä kiertoa silmällä niin varmasti moni kierto jää hyödyntämättä, varsinkin koska normiväli tällä hetkellä n 2vkoa.

Sitten voi toki spekuloida, et mikä johtuu mistäkin, onko tämä lapsiprojekti esim. syy siihen, ettei seksi enää oikein innosta? Eli olisiko lääke kaikkeen näennäisesti lopettaa lapsihaaveet ja ehkä seksielämä vilkastuisi uudestaan sen myötä, jonka seurauksena se tärppi voisi tulla ilman aikatauluttamista? Ei voi tietää.

Toivottavasti Villahuivi menkat kohta tulisivat, kystät olisivat menneisyyttä ja kaikkiin ihmetyksiin tulisi edes suht selkeitä vastauksia ❤.

En näköjään kovin paljon enää kirjoittele...

Käyn kyllä säännöllisesti lukemassa ja myötäelämässä teidän kaikkien kanssa ❤.

Täällä on alkanut yk14 ja mies on saanut siemennesteanalyysin tulokset. Normikamasta on kyse, ei huolia siellä.

Se oli sekä huojentava, että ikävä tieto. Huojentava toki siten, ettei ole haasteita, mutta ikävää siten, ettei tullut mitään selkeää syytä tärppittömyydelle.

Aukiolotutkimus tehdään vielä helmikuun lopulla, mutta muuten tutkimukset taitavat sitten olla siinä? Hormonitasoja minulta tosin ei ole mitattu, poislukien AMH, et teoriassa niissä voisi vissiin olla jotain ratkaisevia heittoja? Ovuloin kyllä ja menkat ovat säännölliset.

Tosin, tiedän, että kehoni on herkkä ja ehkä pienikin arjen epätasapaino voi horjuttaa jotain oleellista. Kun on mm. raju PMS ja on voimakas reaktio esim. nälkään, niin voisi olettaa, että hormonitason pienetkin vaihtelut voivat raskauden alkaessakin olla tärkeässä roolissa? En tiedä.

Pitäisi ensinnäkin varmaan lopettaa vuorotyö, jotta saisi elämään rutiinia. Ja pudottaa 10kg painoa. Liikkua enemmän, syödä paremmin.

Olisi jotenkin paljon helpompaa mikäli löytyisi jokin selvä syy, olisi se sitten ovuloimattomuus tai siemennesteen heikkous. Mutta, ei kai tässä muu auta kun keskittyä parhain keinoin omaan hyvinvointiin ja yrittää nyt unohtaa koko yritys. Herran haltuun, tulee jos on tullakseen jne.

On tietty helppoa aina ajatella, että se jokin muu polku olisi kevyempi kulkea, mutta kuten tämäkin palsta opettaa niin jokainen polku on omanlaisia murheita täynnä. Ja tietty ilojakin. Tämä on nyt meidän tämä epätietoisuuden polku eikä tässä auta muu kuin olla kiitollinen siitä, ettei ole selvää vikaa ja toivoa, että se jokin yhtymäkohta, joka ei vielä ole natsannut yhtäkkiä jonain päivänä vaan klikahtaa paikoilleen.

Kaikille paljon jaksamista, energiaa ja kepeyttä kiertoihinne ❤

Kaneli78 kirjoitti:

Virtuaalihalaus, Villahuivi ja Tryout, ja kaikille muillekin, joille elämä on epäreilu. 😢 Toivottavasti Terolutista on apua. Mä luovuin taannoin kokonaan miksi-kysymyksistä, koska vastauksia ei ole tulossa. Usein, kun kannattaa vain päästää irti ja surra. 😢

Portland, nuo päivät on tosiaan minimi ja maksimi eli liian vanhaakaan siemennestettä ei tutkittavaksi kannata viedä. Tuli surullinen olo miehesi puolesta miten suhtautuu itsetyydytykseen. Olisiko miehellesi helpompi,

jos tekisitte rinnakkain ja samaan aikaan sitä, niin huomio ei kohdistuisi vain häneen? En tiedä, toivottavasti saatte asian lopulta suht vaivatta hoitumaan. Tsemppiä. 💚

Mulla tänään huippupäivä. Eilen ja toissa päivänä talleteltiin ja kaiketi tänäänkin olis järjestelyjen paikka. 😬 Huomenna kp16 ja tk-lääkärin ohjeen mukaan pitäis aloittaa Primolut nor, enkä tajua miten jos ovis vasta kohtapuoliin. 🙄 Nyt siis kp15. Kokeilen siis varmuuden vuoksi tota tuotetta, on ilmeisesti vahvempi kuin Terolut. Katsotaan loppuuko senkään avulla tiputtelu vai onko sekin vain hyväksyttävä. Tässä kuussa piti soitella lapsettomuuslääkärille hoidoista, jos niihin päädytään, ei nyt olla soittamassa. En ole enää ottanut miehen kanssa asiaa edes puheeksi, koska mä en halua hoitoja. Ainakaan just nyt. Luojan kiitos luin jostain, että useampi seksikerta vois ilmeisesti jollain ilveellä auttaa vähentämään siemennesteen vasta-aineita ja toivon, että viime viikonlopun aktiivisuus teki sen näille tämän viikon kerroille. 😬

Mahdollisimman rentoa sunnuntaita kaikille. 🌅

Tähti, toivotaan vahvistumista! :)

Nämä seksiasiat ovat kyllä herkkiä asioita, ja tuntuu jopa vähän ikävälle kertoa näistä haasteita anonyymistikin, kun on niin henkilökohtaisista asioista kyse ja arvostan ja kunnioitan miestäni niin paljon. Mutta samalla seksi on avainasemassa näissä lapsentekohommissa, joten miten sitä ei voisi puhua mahdollisista ongelmista...?

Mieheni ei tosiaan koe tarpeelliseksi keskustella seksistä tai siihen liittyvistä asioista, seksi on hänen mielestään intohimon asia, joka menee pilalle, jos siitä puhuu tai jos sitä järkeistää tms. Itselleni seksi ei oikeastaan koskaan ole ollut sillä tavalla intohimon asia, vaan olen aina ryhtynyt siihen ajatuksella, että nyt sytytetään se intohimo ja nyt lähdetään rentouttamaan itseäni. En ole ikinä tuntenut sellaista himoa, joka saisi minut haluamaan seksiä tuosta noin vain, vaan sen himon syttyminen vaatii aina tietoista toimintaa. Eli ollaan ihan erilaisia tällä saralla. Minä haluaisin, että hän kertoisi minulle sanoin mistä hän pitää, mitä hän toivoo jne, mutta hän kokee, että ääneen puhuminen pilaa jonkin sortin magian asian ympärillä.

Nyt kun joudumme aikatauluttamaan ja olen joutunut vetämään hänet aktiivisesti mukaan hänen näytteenannon seurauksena niin se on kova pala hänelle. Luulen myös, ettei itsetyydytys sinänsä ole se ongelma, vaan se, että hän kokee, että se oli osa hänen aikaisempaa elämää, johon hän ei halua palata. Että nyt ollaan parisuhteessa ja seksi on yhteistä jne.

Kyllä minä uskon, että tämä tästä ja että asia hoituu, hänen tarvitsee nyt vain saada olla rauhassa ja tulla sinuiksi tämän aikataulun kanssa. Olisin toki voinut olla sanomatta mitään tyhjentämistarpeesta ennen näytteenottoa ja vain luottaa siihen, että saan houkuteltua hänet seksiin tiettynä päivänä. Mutta samalla niin alan olemaan kyllästynyt siihen, että ohjailen näitä asioita yksin. Hänenkin pitää tietää faktat ja ymmärtää ne ja oppia elämään niiden kanssa, halusi hän tai ei. Tai jos ei halua niin meidän pitää keskustella vakavasti koko vauvatoiveesta.

Jotenkin sääli, että mieheni heikkous tulee esiin tässä projektissa ja tuon sen seurauksena sitä esiin täällä, koska rakastan häntä ja hän on ihana ja mahtava ja niin hyvä kumppani ja on niin hyvä ja fiksu niin monessa asiassa missä minä en ole. Yritän parhaani mukaan olla ymmärtäväinen ja hellä ja kannustaa, mutta vuoden yrittämisen jälkeen oma kärsivällisyys ei ole enää ihan paras, eikä sen toisaalta tarvitsekaan olla.

Ja ehkä minun pitää vaan ottaa se asenne, että ollaan nyt sovittu, että käydään tutkimukset läpi, mieskin on samalla linjalla. Se, että osa tästä polusta aiheuttaa epämukavuutta miehelle on faktaa, mutta myös asia, jonka hänen itse pitää käydä läpi itsensä kanssa. Minä olen tottakai tukena ja vieressä, mutta ehkä minun ei kannata ottaa niin kovasti hänen tuskaa omille harteilleni, vaan luottaa siihen, että kyllä hän pärjää ja osaa. Minun ei tarvitse paapoa vaan ainoastaan kertoa faktat silloin kun niitä on kerrottavana.

Äh, pitkä päpätys taas, mutta tässä tulee kyllä kaikenlaista esiin ja käsiteltäväksi parisuhteessa tällaisessa tilanteessa. Ja on niin sääli, että asia, joka ei muuten arkena olisi kovinkaan iso ongelma suhteessamme (seksi), on yhtäkkiä päänäyttämöllä tässä tilanteessa. Toisaalta, ehkä se voi olla lahjakin, että joudutaan penkomaan näitä asioita. Ehkä se voi avata jotain lukkoja tai viedä meitä yhdessä eteenpäin ja lähemmäksi, tavalla, mitä ilman tätä prosessia ei välttämättä olisi tapahtunut.

Toivottavasti huomenna alkava uusi viikko on mahdollisimman rento ja mukava kaikille, :).

Ilona Eloisa kirjoitti:

portland kirjoitti:

Minä käytin minipillereitä vain kolmisen kuukautta ennen kuin oli pakko lopettaa sivuvaikutusten takia, mm. jatkuvaa tiputtelua ja äärimmäistä ahdistuneisuutta. Kierto palautui ainakin näennäisesti lähes heti, tosin kierto oli pari päivää normaalia lyhyempi pari-kolme kiertoa.

Tietääkö muuten joku siemennesteanalyysin hienouksista? Ohjeissa lukee, että edellisestä siemensyöksystä pitää olla 2-5 päivää. Tarkoittaako tämä myös sitä, että saa olla max viisi päivää edellisestä? Olettaisin näin, mutta vain koska olen mm. täältä lukenut, että siemenneste menee huonoksi x-ajan jälkeen. Täytyy soittaa klinikalle maanantaina ja selvittää, mutta maanantaihin on juuri nyt pitkä aika, heh.

Mikäli on noin, että saa olla max viisi päivää edellisestä, niin miehelläni on yksi ainoa päivä tässä kuussa, jolloin hän voi toimittaa näytteen... (koska yövuoroja ensin miehellä ja sitten minulla ja yövuorojen aikana ei todellakaan harrasteta seksiä eikä itse asiassa juurikaan nähdä toisiamme). Kertonee hiukan tästä kahden vuorotyöläisen elämän yhteensovittamisen hankaluudesta ja miten veemäistä seksin, ovulaation ja työvuorojen aikatauluttaminen oikeasti on. Ja kuinka siihen on nyt niin kyllästynyt vuoden yrityksen jälkeen, että seksi ei todellakaan ole vapaaehtoisesti mielessä. Nyt saa levätä kaikesta tuosta kierto-pari, kunnes tutkimukset on tehty ja tulokset saatu. Sitten katsotaan miten jatketaan.

Sain eilen AMH-tulokset ja ne olivat huojentavat. Arvo oli 2.1, mikä on ikäiselleni ihan hyvä, ei tietenkään enää priimaa, muttei myöskään yhtään huono. Ei siis heti-paniikkia hoitojen yms suhteen.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Mä oon ymmärtänyt, että tuo 5 päivää on nimenomaan maksimiväli. Mut vaikka ette pystyisi harrastamaan seksiä niin voihan mies tulla yksinään ennen näytteen antoa, että saa vanhat pois?

Joo niin voisi, mikäli hän haluaisi/pystyisi... Tämä näytteenantokin on aikamoinen psykologinen taistelutanner, jostain syystä hän ei halua harrastaa itsetyydytystä (on tehnyt sitä sinkkuna). Hän ei halua keskustella asiasta ja vaikka minä ehdotin, et autan häntä näytteenannossa niin hän suorastaan kauhistui, et hän ei todellakaan tee sitä kun minä olen kotona.

Et onhan tässä erinäisiä haasteita.