Pikku Orvokki
Seuratut keskustelut
Kommentit
1989käyttäjä, otan osaa... kyynel kohosi silmäkulmaani... samalla myös omaa vatsaa väänti ja sydäntä ahdisti. Oma ultra huomenna ja ei osaa yhtään sanoa mitä sieltä näkyy...
tosissaan tällä palstalla ollut rauhallista, mutta tulen tänne kyllä päivittämään omia kuulumisia. En tosissaan sinne naamakirjaan kuulu. On ollut nyt vain kiirettä. Töissä saa tehdä pitkää päivää... en tiedä miten jaksan... herään aamuöisin pahoinvointiin enkä saa enää nukuttua, päivät menee töissä ja iltaisin pitää huolta pikku taapero ettei tarvitse nukkua. Jotkut aamut ovat olleet tuskaa kun pahoinvointi iskee voimakkaasti. Lapsikin kyselee että miksi äidillä on huono olo... Ei nyt vielä hänelle kerrota tulevaa.
Onko joku jäänyt pois töistä? Tuntuu hölmöltä ettei ite kehtaa, kun yksi on jo pitkällä saikulla, mutta mä olen ihan tööt siis lähinnä noi yöt tekee sen.
EEMSKI onnittelut plussasta! varmasti aivan mieletön tunne monen pettymyksen jälkeen!
mutta tosissaan huomenna näkee onko siellä mitään ja onko oikeassa paikassa... jännittää ihan pirusti...
WHITEDRAGON: soitat vaan sinne neuvolaan. Esittelet itsesi ja kerrot että teit tossa vähän aikaa sitten positiivisen raskaustestin. Voit vielä mainita että kyseessä on ensimmäinen niin olet vähän pihalla näistä käytännön asioista :) Ne kyllä alkaa kyselee siitä eteenpäin. Yhtä jännää se soittaminen oli mulla toisenkin kohdalla, mutta ne kyllä vie sitä keskustelua eteenpäin. Tahtovat mm. tietää milloin on ollut viimeiset menkat ja mahdollisen kierron pituuden ja milloin on plussa tehty. Mie myös jännitän soittamista tuntemattomille ihmisille :)
Tänään on ollut hyvä aamu. Ei aamuöistä pahoinvointia. Olen jaksanut tehdäkin asioita. Tietenkin taas huolettaa että miksi ei olekaan pahoinvointia, onko nyt kaikki hyvin mahassa? Yritän kuitenkin elää hetkessä. Kaikki on nyt hyvin, jos tulee KM niin en voi sille mitään :( Jos siellä on tuulimuna tai kohdunulkoinen niin en voi sillekään mitään. Nyt on tämä hetki. Tulisipa pian jo perjantai niin saa tietää!
Onko teillä muilla turvotusta? tai että mahapöhöttää jo? En tiedä johtuuko tämä siitä että on toinen lapsi, niin alkoi toi maha pömpöttää jo ajoissa vai mistä, mutta en mä ekan kanssa joutunut näin alussa siirtymään "löysiin housuihin". Joudunko jo nyt kaivaa mammafarkut esiin? Samalal toi pömpötys herättää mielikuvituksen juoksua jos siellä onkin kaksi...
Heipä hei!
Kristina82 kyynel silmässä luin tekstisi. Voimia sinulle!
1989käyttäjä Konsultoiko lääkäri sinua mitenkään? Mä olisin varmaan tentannut tuhansilla kysymyksillä! Mitä jos on toinen mennyt kesken niin onko toisella mahdollisuus jatkaa? Entä onko mahdollista että toisen syke vielä tulee esiin...? Jännittävää! Pidän sinulle peukkuja ja toivon tuplaonnea vaikka se voikin olla aika shokki uutinen
Kaimaani Olen useana yönä herännyt aamuyöstä pahoinvointiin (viikon verran?). Saatan palloilla jo viiden aikaan ylhäällä, koska etovaolo ei anna unen tulla. Voit vaan kuvitella miten väsynyt olen töissä :(
Tosissaan viikkoja nyt 6+7 , neuvolassa käyty ja siellä oli kaikki ok eli pissanäyte ja verenpaineet. Sain neuvolakortinkin. Ihanaa vertailla tietoja esikoisen neuvolakorttiin. Lääkäri ensi viikolla ja jännittää! Toivon vain että siellä on yksi vahva sydän sykkimässä oikeassa paikassa, jos ei ole niin koittaa hetkeksi suruaika... olen myös miettinyt ajatuksissani, entä jos siellä on kaksi. Olisi varmaan sekin shokki. Mies varmaan pyörtyisi!
Oloistani: voin huonosti. Etenkin aamulla mutta tulee se pahoinvoinit myös päivällä ja illalla. Jouduin kertomaan töissä kun oli tossa yksi hirveä aamu kun yritin laatata töissäni roskikseen :( itkin myös oloani... kukaan ei nähnyt, mutta olin ihan varma että joudun poistumaan töistä. Olo meni ohi ja pystyin tekemään työpäivän. Lähinnä mietin että miten pitkään jaksan sinnitellä. Olen hyvin hyvin harvoin sairaslomalla, ehkä 1-3 kertaa vuoteen! Neuvolantäti kyllä sanoi, että katso oman jaksamisen mukaan. On ihan ok levätä.
Tissit on kipeät, turvottaa ja toisinaan väsyttää (voi johtua noista valvomisista). Ruokaa ei tee mieli ja tekee. Ruuat mistä olen ennen pitänyt saattaa etoa mua ja toistepäin. Liikunta ei tunnu hyvältä ja sekin ahdistaa, koska syön nyt paljon pahaan olooni, enkä välttämättä niitä terveellisiä ruokia... Voih tulevat kilot...
Yksi kaverini tietää raskaudesta sekä esimieheni. Erän tuttu näki minut neuvolassa mutta en tiedä arvasiko. Sitten kerroin yhdelle hyvän päivän tutulleni koska hänkin on raskaana. Voidaan vaihtaa ajatuksia eikä pelkoa että kertoo tutuilleni :) porukoille kerrotaan, joko varhaisultran tai niskapoimu ultran jälkeen. Pitää tuosta sopia miehen kanssa miten edetään.
Kunnallinen varhaisultra takana, viikkoja nyt 7+5. Siellä oli yksi pikku kaveri joka vastasi viikkoja ja syke löytyi... jotenkin kaikesta tuli nyt paljon konkreettisempaa... Tajusin yht´äkkiä että meille tulee toinen