Pikku Orvokki

Olen niin kiitollinen ja onnellinen tällä hetkellä

Np-ultrassa näkyi yksi vikkelä kaveri joka vastasi viikkoja ja kaikki näytti olevan hyvin. Tuijotin vain haltioissani kuvaa mikä tuli monitorista. Siitä lähtien olen leijunut pää pilvissä. Ultraaja oli vielä mielettömän mukava!!

Vielä emme ole meidän juniorille kertoneet, mutta pian :) Pitää päästä jakamaan tämä onni vielä mieheni vanhemmille.

ps. öisin herään 1-3krt pissalle plus juniori herättää toisinaan öisin (milloin painajaisia, milloin peitto "hävinnyt" jne.) Olen ajottain aika väsynyt töissä. pahoinvointia on edelleen, pakko syödä noin 2h välein. Kiloja tullut varmasti jo liikaa :( ja olo on valtavan turvonnut. Aamulla vatsa tuntuu vielä litteältä mutta illalla se on ilmapallo.

Tänään np-ultra ja jännittää ihan hirveästi. Toivon kovasti että kaikki on hyvin. Lähinnä toivon että siellä on vielä pikkuinen sydämen sykkeen kera. Kerron lisää kun se on ohi... viikkoja nyt 11+4. Mulla piti olla ultra vasta ensi viikolla, mutta jouduin aikaistamaan sitä päällekkäisten menojen takia. Aika nihkeitä olivat vaihtamaan aikaa ja tuntui todella hankalalta saada uutta aikaa, todella täyttä oli joka päivä :( Onneksi onnistui.

Hei taas pitkästä aikaan...

Ensiviikolla  olisi NP-Ultra, jouduin aikaistaa aikaa viikolla työkuvioiden takia. Aika nihkeesti aikaa vaihtoivat, mutta onneksi vaihtoivat. En olisi mitenkään päässyt muuten. Jännittää....

Omille vanhemmille jo kerrottu (mun tehtävä) :) Vielä olisi edessä miehen vanhemmat. Mies saa sen hoitaa niin varmaan kertoo vasta kun mennään yli puolen välin :D

Sanulli82 olipa uskomaton tarina! mutta siis ihanaa että kaikki hyvin ja onnea!

Oloista: iso maha (etenkin iltaisin), levennyt ahteri (varmaan kun syö eikä jaksa tehdä mitään), ajottaista pahoinvointia edelleen - etenkin jos syö liikaa tai unohtaa syödä. Hampaita pestessä oksettaa!!

Nyt mennään 10+3 viikolla :)

Heipä hei taas kaikki!

Kirjoitellaanpa vaihteeksi omiakin kuulumisia. Nyt mennään jo viikoilla 9+3 :) ihanaa!

SNOWFLAKE1982 Minullakin tämä raskaus on erilainen kuin ensimmäinen. Ensimmäisen kanssa voin suhteellisen hyvin ja tein töitäkin aina loppumetreille saakka. Saa nähä miten tämän toisen kanssa käy. Edelleen pahoinvointia, tänään meinasi taas oksu lentää ennen töihin tuloa! Voisin syödä jatkuvasti! (ekassa oli vain lievää etovaa oloa ja ruoka kyllä silloinkin maistui). Mahassa tuntemuksia eli välillä "kivistää" ja mahaa turvottaa. Se pömpöttää jo! Saa nähdä miten pitkää pystyn kavereilta salamaan! (Ekan kanssa turvotusta oli vasta lopussa ja mahduin pitkälle omiin vaatteisiini). Nyt jo nenäverenvuoto (ekassa oli vasta lopussa). Tuntuu että kaikki oireet ovat tässä paljon voimakkaampia kuin ensimmäisessä!

Np-Ultra olisi lokakuun lopussa. Tuskin maltan odottaa! Vaikka meillä oli kunnallinen varhaisultra ja siellä näkyi kaikki olevan ok, niin jotenkin sitä pelkää koko ajan että onko vielä np-ultrassa elossa oleva kaveri :(

Meinasin vanhemmilleni kertoa ennen np-ultraa. Viimeeksi odotimme siihen asti, mutta nyt ajattelin yllättää aikasemmin. Jos nyt sattuisi KM tulemaan niin tarviin joka tapauksessa vanhempieni tukea ja haluan siitäkin puhua heillle. Muille sukulaisille ja ystäville sitten vasta myöhemmin kerrotaan. Lapsellemme kerrotaan sitten kun tuntuu siltä... vähän myöhemmin...

Funkymama mainitsit raskausajan liikunnan, mielelläni kuulisin itsekin siitä. Olen käynyt kerta viikkoon jumpassa. Suoraan sanoen se ei ole tällä hetkellä tuntunut hyvälle... Lähinnä tuon pahoinvoinnin takia... mutta olen nyt saanut itseni raahattua sen kerta viikkoon jumppaamaan :) Teen toimistotyötä joten päivät pitkät tulee istuttua penkillä. Aikasemmin tein fyysisesti raskaampaa työtä, joten tämä on ollut kropalle iso muutos.

Ps. Olen nykyään äärimmäisen väsynyt. Etenkin töistä päästyä haluaisin ottaa pienet tirsat. Itseasiassa voisin ne jo töissäkin ottaa :D

Ihanaa kun on tullut lisää väkeä! Käyn melkeinpä päivittäin lukemassa kuulumiset. Olen sitten vähän laiskempi kirjoittelemaan :)

SANNULI82 Olen töissä eräänlaisessa palveluvaihteessa ja voin sanoa että motivaatiota saa hakea. Töissä välillä etoo niin että oksu voisi lentää tai väsyttää niiiiin pirusti ettei jaksa keskittyä. Huomaan välillä etten ole ihan ajatuksella kuunnellut toisten asioita (hävettää). Lähinnä vaan miettii että koska keskustelu loppuu ja voisinpa ummistaa silmäni... Kiukustun myös nopeasti (johtuu väsymyksestä). Jos joku tiuskaisee minulle niin huomaan helposti lähteväni siihen mukaan...

Pahat olot ovat olleet jotenkin kurissa, mutta iltapäivän ja illan väsymystä löytyy. Maha myös pömpöttää - voi ei - Ei näin aikaisin kuuluisi! En pysty pitämään mitään kireitä vaatteita päällä turvotuksen takia. Toisaalta olen myös  tuohon pahoinvointiini mässäillyt eli eiköhän siitäkin tuo mahan pömpötys johdu :) Pelottaa hiukan noi tulevat kilot...

Pyrin välttämään lääkkeiden ottoa viimeiseen asti. Syön panadolia, jos alkaa esim päätä särkemään niin paljon ettei rajaa.

Synnytyksestä... yksi takana ja pelkään edelleen synnytystä! Mitä en aio enään ottaa niin aquarakkulat, sanokoon kuka mitä tahansa, mutta ne olivat hirveät. Voi olla että menen vielä pelkopolille puhumaan. Mua pelottaa synnytyksessä enemmän noi supistukset, jotka olivat minulla todella kivuliaat ja veivät minusta voimat :( puistattaa kun muistelen asiaa...

NEN NU en odota ensimmäistä, mutta käyn silti kierroksilla. Heti kun on parempi aamu niin hypin seinille, että miksi ei olekaan pahoinvointia!! Jos olen pirteä niin ihmettelen sitäkin, miksi ei väsytä, onko kaikki hyvin.... Tuntuu etten osaa vain olla tässä alussa :( kai se keskenmenon pelko pyllyssä on koko ajan vaikka voihan se mennä kesken myöhemminkin. Myöhemmin on ihanaa kun tuntee lapsen liikkeet. Silloin tietää että toinen on elossa :)