Pikku Orvokki

Heipsan!

ihanaa MAMII potukuja!!! :) tunnetko jo mahan päältäkin??? itse olen tuntenut pieniä "kuplia/koputusta" alavatsassa. En osaa kuvailla niitä, mutta muistan ykkösestä tunteneekin samanlaisia ja nehän olivat vauvan liikkeitä. Aika vaimeita ovat vielä ja ehkä kerran päivässä tunnen ne. Odotan kovasti ensi potkua jonka tuntee mahan päältä! Se tunne on pysäyttävä!

Viikkoja menossa nyt 14+3, tänään aamusta lensi oksu pönttöön eli pahoinvointia edelleen. Suurin ongelma on hampaiden pesu. Joka kerta alkaa oksettaaa!!!!

Elmukelmu tämä on toinen lapseni ja odotus eroaa toisesta. Olen turvonnut toiseen verrattuna huomattavasti. Enemmän ja pidempään pahoinvointia! Ekasta jo helpotti. Enkä ensimmäisestä oksentanut! ja noi ihmeelliset ruokahimot. Himoitsen sellaisia ruokia mitä en yleensä ja mitä yleensä rakastan niin etoo. Kaikenlisäksi mielihalut vaihtelevat päivittäin!! Lisäksi tahtoo cokista ja salmiakkia :) juurihan ne ovat hyväksi, etenkin salmiakki! Nautin sitten kohtuudella!!! Hengästyn myös helpommin...

Kerroimme esikoiselle ja hän hetken sulatteli asiaa ja nyt on ihan innoissaan. Kyselee, että nytkö vauva nukkuu, onko se nyt hereillä, voinko minä sitten leikkiä sen kanssa, sitten kun vauva itkee niin minä lohdutan, potkiiko vauva jne jne... herttaista :) Meni myös tarhaan innoissaan: "äidin mahassa kasvaa vauva". Hetken punastelin ja totesin sen olevan totta. Osakseni sain onnitteluja.

niin ja kyllä minun mahaani vihloo ja jomottaa ja jatkuvasti pissattaa... tällaista täällä...

väsyneenä kun kirjoittaa niin lipsahtaa nimikin vääri eli Onni vauva = Olavi vauva

MACARON "On hiljainen taivaanranta, eikä lintujen laulu soi.Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi." On tilanteita, joissa kaikki sanat tuntuvat tyhjiltä. Menetyksessä myötäeläen :..(

WHITEDRAGON älä huolestu, jos sydämen ääni ei heti löydy dopplerilla. Ekassa kesti tovin ennen kuin keksin miten dopplerilla löytää sydämen äänen. Vinkiksi sanon että se on näin alkuvaiheessa tosi alhaalla! Aloittaa ihan häpyluun yläpuolelta etsimään ja siitä ylöspäin pyörittelee! Sitä saattaa löytää oman sykkeen, joka on paljon matalampi kuin lapsen. Lapsen on tosi nopea, erottaa kyllä kun löytää sen! :)

Hormoonit aika herkässä. Eilen illalla luin iltalehdestä Onni vauvan tarinan. Onni vauva sai elää vain vähän päälle pari vuotiaaksi. Itkin kuin seula tarinaa lukiessani. ( Oma lapseni on nyt 2,5v vanha )

Heipsan, päivittelen taas omia tietojani. Olenkin muiden tarinoita käynyt lueskelemassa. 

Aikaisemmin totesin olojoni helpottaneen ja olin jo hetken huolissanikin... noh ei sitä kauaa kestänyt eli pahoinvointi jatkuu edelleen. Aamut ovat pahimpia! Ja pitää edelleen muistaa syödä tasaisin väliajoin! Myös voimakkaat hajut aiheuttavat valtavia pahoinvointikohtauksia. Oksentamassakin olen käynyt :(

Sain sen doplerin tutuiltani ja kuuntelin myös pikkuisen sykkeet. En viitsi aktiiviseen käyttöön ottaa, koska en tiedä onko sikiölle "kiusallinen".

MILE82 katsotaan mitä meidän esikoinen sanoo kun yhdessä kuunnellaan :) Vielä emme ole kertoneet, mutta eiköhän tässä marraskuun aikana. 

Huoh, töissä pitäisi jaksaa. Huonosti nukuttu yö takana ja väsyttää niin pirusti! Kahvia ei ole tehnyt pariin kk mieli, eikä tee edelleenkään. Kaipais jotain piristystä.

palaillaan taas...

huoh, tullaanpa tänne taas pitkästä aikaa kirjoittelemaan. Jotenkin ankea perjantai käynnistyi. Lapsi valvoitti viime yönä. On ollut kipeänä ja nyt oli tosi levoton yö. 

Viikoilla 12+5 mennään, olot helpottunut, jonka myötä olen alkanut miettimään että onko kaikki hyvin. Pahoinvointi lähes kadonnut, enään ajottaista. Oloni on hyvä. Ei enää pahaa turvotusta mahassakaan (en kyllä mahdu enään aiempiin vaatteisiin, legginsit ovat hyvät). Ärstyttävää, kun ei vielä tunne liikkeitä. Tutuillani olisi doppleri, mutta asuvat niin kaukana... suostuisivatkohan postittamaan. Tulisinko vielä vainoharhaisemmaksi sen kanssa - jatkuvasti testaamassa ja entä jos en saa ääniä kuuluviin :( ?

Olen myös ahdistunut mammaloman aiheuttamasta lovesta lompakkoon. Tajusin juuri, etten saa lähes tulkoon mitään tukia. Lasteni ikä eroksi tulee vähän päälle kolme jos LA pitää paikkaansa. Tuskinpa saavat LA muutettua enään viidellä päivää. Ovat kelassa tosi tarkkoja! En siis voi hakea samoja tukia mitä aiemmin sain eli esikoisen kanssani. Kelan mukaan peilaavat tuloja 2012 vuodelle, jolloin olin vielä mammalomalla/hoitovapaalla eli niiden mukaan ei jää käteen mitään. 2013 olen ollut osa-aikaisessa työssä, jossa olen siis edelleen eli voin hakea 6kk takautuvasti, mutta nyt tuntini ovat töissä pienentyneet (osittain omasta pyynnöstä, koska tuo raskauden alku oli väsyttävää ja osittain taloudellisesta tuotannollisesti syistä) enkä viitsi taas alkaa vinkua lisää töitä, koska juuri pyysin vähän vähemmän, mutta näin vähän tuli shokkina. Työsoppari on paska eli minulta voi tunnit tiputtaa lähes olemattomiin. Ärsyttää kun nyt on olo että jaksaisi painaa töitä. Loppu vaiheesta, kun ei tiedä vielä... Onko kellään muilla vastaavia pohdintoja päässä?