Ördög
Seuratut keskustelut
Kommentit
serene kirjoitti:
Telkkarista katottiin Hills Street Bluesia, Dallasia ja Yön kuumuudessa. Viikonloppuna taisi tulla Pätkis?!
Vierailija kirjoitti:
- telkkarista ei tullut juuri mitään, ennen kuin Maikkari ja sitten Nelonen tuli.
- Lauantaiaamuisin tuli piirrettyjä, ainakin Pätkis jossa oli Disneyn lyhyitä animaatioita
Vierailija kirjoitti:
Kolmoskanava aloitti 1986, MTV siitä tuli vasta 1993. Nelonen aloitti vasta 1997.
Pätkiksissä ei juuri koskaan ollut Disneyn juttuja, suurin osa taisi olla Looney Tunesin animaatioita (maantiekiitäjät, Repe Sorsa).
Pätkis-nimi taisi olla käytössä jo 1940- ja 50-luvulla, ennen television ilmaantumista. Silloin tarkoitettiin leffateattereissa pyöriviä non stop-piirrettyjä.
Joskus 1960-lopulla Yleisradio antoi Pätkis-nimen televisiossa lähetettäville lyhytfilmien sikermille. Muistan lukeneeni että sillisalaatissa oli sekä piirrettyjä, mm. Hanna-Barberan "Atom Ant" , että "oikeita" filmejä eläimistä ja muita pikku katsojia kiinnostavista jutuista. Tämä Pätkis jatkui ehkä vuoteen 1972 tai 73. Itse en ikäni puolesta ollut mukana töllöttämässä sitä. Mutta tietääkö kukaan täkäläinen olleensa? (Hm, pitänee kysyä 1960-luvun muistiketjussa...)
Tuo meidän kasarilaisten ja kasarihenkisten "oikea" Pätkis lähti pyörimään syksyllä 1981. Lähetysaika oli torstaisin klo 18.45 (kävin tarkistamassa asian vanhoista Katso-lehtien vuosikerroista, joita on työpaikkani kirjastossa). Puolituntinen paketti koostui etupäässä vanhoista, eli 1930-60-lukulaisista, amerikkalaisista piirretyistä. Oli Nakke Nakuttajaa ("Guess who!? Trrrrrrt! Trrrrrrrt! Ha-ha-ha-HAA-haa! Ha-ha-ha-HAA-haa!"), Ville Viluista, Mikki Hiirtä ja Aku Ankkaa ("Who's got the sweetest disposition? One guess - guess who! Who never, never starts an argument? Who never shows a bit of temperament?" joka suomenkielisessä tekstityksessä oli käännetty jotenkuten näin: "Kellä luonne lempeä? Ken ei tahdo riidellä? Lempeästi hymyilee eikä koskaan pahaa tee! Kestää kolhut kohtalon tämä raukka onneton! Se Aku Ankka on!") Muistan Pätkiksestä myös eräitä Disneyn 30-luvun Silly Symphonies-tuotoksia, kuten Kukkia ja puita, Musiikkimaa (Sinfoniamaan ja Jazzmaan taistelu) jne.
Vuonna 1982 Pätkiksessä ruvettiin myös lähettämään Hanna-Barberan tuolloin ihan uusia smurffipiirrettyjä ("Oh, I hate Smurfs! I'll get you! I'll get ALL of you if it's the last thing I ever do! Hihihihehehehahaha! Oompf!") Smurffeista tuli helkkarin suosittuja, mutta minä en enää innostunut niistä - olinhan jo melkein teini-iässä. Lisäksi minun mielestäni ainoat oikeat STRUMFFIT seikkalivat sarjakuvissa, joita olin jo vuosia lukenut Ruutu- ja Non Stop-lehdistä sekä ruotsinkielisistä Carlsenin albumeista. Sarjakuva-strumffeihin verrattuina Hanna-barbaarien smurffit olivat karsea vesitys. Hämmästytti myös, että nuo ihka uudet smurffijaksot olivat heikommin piirrettyjä kuin 20-50 vuotta vanhemmat Nakke-, Aku- sun muut lyhärit. Smurffihahmot liikkuivat paljon kankeammin.
Seurasin kuitenkin Pätkistä vielä vuosia, kunnes se loppui vuonna 1985 tai niillä main.
80-luvulla lähetettiin telkkarissa myös muita amerikkalaisia (ei siis ainoastaan itäeurooppalaisia!) piirrettyjä, kuten Tom & Jerryä, Vaaleanpunaista pantteria, Kivisiä ja Sorasia sekä Tenavia. Luullakseni näitä tuli melkein aina viikonloppuisin. Ne eivät siis kuuluneet "oikeaan" Pätkis-materiaaliin, vaikka nuorten katsojien kielessä Pätkis-sanaa taidettiin käyttää niistä kaikista.
Minun pitää taas tallustaa selailemaan vanhoja Katsoja, kenties pääsen muistelemaan asioita joita en tiennyt muistavani. Tässä on kumminkin sarjakuva-aiheisen keskustelufoorumi Kvaakin Pätkis-aiheinen ketju.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla lasten piirretty elokuva, saattoi olla myös paperinukkemainen. Päähenkilö joku ruskea menninkäistyyppi, jolla ehkä oli siivet. Mukana taisi olla myös joku keiju. Pelastivat metsän asukkaita, jotka olivat kivettyneet. Aika synkkä ja tumma elokuva.
Ihan arvailuksi menee, mutta siinä 70- ja 80-luvun vaihteessa pyöri töllöttimen ruotsinkielisissä lastenohjelmissa tšekkoslovakialainen piirretty tv-sarja nimeltä "Vallmoflickan och fjärilspojken", eli Unikkotyttö ja perhospoika. Alkuperäisnimi oli O makové panence a smutném Emanuelovi. Se esitettiin siis ruotsiksi dubattuna, en tiedä lähetettiinkö se myös suomenkielisellä puheella.
Sarjasta ei tainnut tulla samanlaista menestystä kuin Myyrästä (Krtek) tai Rosvo-Rudolfista (Rumcajs), mutta tässä se on.
https://www.ceskatelevize.cz/porady/898466-o-makove-panence/
Tässä muutamia hauskoja ja hölmöjä esimerkkejä ajalta, jolloin käännöksiä tekivät ihmiset. En kuitenkaan tiedä, ovatko ne nolompia kuin muut tämän ketjun mokat.
Fritiof Nilsson Piraten (1895-1972) kertoo kirjassaan "Bombi Bitt och jag" / "Bombi Bitt ja minä" kahden skånelaisen poikaviikarin edesottamuksista viime vuosisadan alussa. Bombi Bitt on pitäjän yleisen naisen poika, joka ei viihdy koulussa ja tekee suurin piirtein mitä tahtoo. Mutta tehtyään seurakunnalle ison palveluksen, hän saa papilta kysymymyksen mitä hän tahtoisi palkakseen. Poika vastaa rohkeasti, että hän ei mielellään menisi rippikouluun - "Jag vill gärna slippa läsa för prästen". Pappi muuttuu punaiseksi moisesta röyhkeydestä.
Mutta suomennoksessa Bombi Bitt vastaa haluavansa opiskella papiksi. Sielunpaimenen reaktiosta tulee siis täysin käsittämätön, ja sitä paitsi kertomuksesta on jo ilmennyt ettei poika juurikaan osaa lukea.
Vilhelm Mobergin (1898-1973) suurromaanissa "Utvandrarna" / "Maastamuuttajat" nuori tyttö ajattelee näkemäänsä unta. Hän on nähnyt Jumalan kurkkivan ulos taivaan ikkunasta, naamallaan "grunnrik" ilme. Kansankielinen sana tarkoittaa pohdiskelevaa, mietteliästä. Suomennoksessa Jumala näyttää upporikkaalta.
Ruotsin Agatha Christien eli Maria Langin (1914-1991) dekkarissa "Vitklädd med ljus i hår" / "Kahdeksastoista Lucia-neito" nuori trubaduuri esittää laulua kunnallisista joulukuusista - "kommunala julgranar". Suomennoksessa puhuttiin kummallisista joulukuusista.
Maj Sjöwallin (1935–2020) ja Per Wahlöön (1926–1975) romaanit komisario Martin Beckistä ja hänen työtovereistaan ovat klassikkoja, vahinko vain että nykypolvi tuntee Beckin filmeistä joilla ei ole kirjojen kanssa mitään tekemistä. Romaanissa "Den vedervärdige mannen från Säffle" / "Komisario Beck tähtäimessä" oikeusasiamies on saanut valituskirjeen poliisin pahoinpitelemältä mieheltä. Kirjeen lähettäjä ilmoittaa ammatikseen "grovarbetare", eli ruumiillisen työn tekijä, sekatyömies. Suomentaja tekee hänestä kaivostyöläisen, ruotsiksi "gruvarbetare".
Poliisijohdon kommentissa sanotaan, että valituksen tekijä on pahamaineinen, "ökänd", rettelöisijä ja juoppo. Suomennoksessa hän on tuntematon, ruotsiksi "okänd".
Toisessa Sjöwall-Wahlöön kirjassa, "Polismördaren" / "Poliisimurha", karkeapuheinen poliisi Gunvald Larsson kommentoi pieleen mennyttä operaatiota, missä poliisikoira on raadellut syytöntä. Hän ehdottaa koiran lähettämistä poliisin päämajaan, "kanske den biter löken av rikspolischefen". Sananmukaisesti Larsson toivoo koiran purevan poliisiylijohtajalta sipulin. Tässä "lök" on kuitenkin slangi-ilmaisu miehisestä e*l*i*m*e*s*t*ä.
Suomentaja tiesi ettei poliisipäällystössä kasva sipuleita, joten hän pisti Gunvald Larsson toivomaan että piski söisi poliisiylijohtajan.
Sjöwall-Wahlöön kirjojen suomennoksista on tullut useita painoksia, ja luullakseni nämä virheet on myöhemmin korjattu.
Sarkku kirjoitti:
Joskus 70-luvun lopussa tuli lauantaina päivällä nuorten ohjelma, jossa tuli lyhytelokuvan tapaisia "pehmo jännitystarinoita". Muistan katsoneeni näitä useana viikonloppuna.
Kerran tuli jakso, joka jäi minulle pitkiksi ajoiksi painajaisiin. Siinä oli lapsilauma, jotka löysivät ison puun juurelta onkalon. Heitä joku varoitti menemästä sinne lähelle, mutta tietysti mukulat menivät. Heitä kiinnosti tietää, mitä luolassa on ja keksivät että sidotaan pienikokoisimman tyypin jalkaan naru, josta hänet voidaan äkkiä vetää maan pinnalle jos jotain yllättävää tapahtuu. Poika ryömi onkaloon ja narua meni melkoisesti ennen kuin se pysähtyi. Kaverit huutelivat, että mitä näkyy kun onkalosta alkoi kuulua hirveä huuto. Muut alkoivat kiskoa narusta, mutta eivät porukallakaan saaneet sitä vedettyä senttiäkään. Yhtäkkiä vastus hävisi ja he alkoivat nopeasti vetää kaveria maan pinnalle. Onkalosta tuli pelkkä verinen jalka.
Semmoiset lastenohjelmat ennevvanhaan 😁. Muistaisiko joku mikä ohjelmasarjan nimi oli - tai muistaako nähneensä tämän jakson.
Vierailija kirjoitti:
Muistan tuon, onkalossa asui peikko. Käytiinköhän ohjelmassa/sarjassa läpi kauhutarinoita ympäri maailmaa tms?
Voi hurja! Kerrassaan mahtavaa todeta tämän kauhukohtauksen jääneen toistenkin kekkoslovakialaisten kersojen mieleen! Kyseessä oli ohjelma Ruotsin luolista ja niistä kerrotuista tarinoista, nimeltään vain "De märkliga grottorna". Sarjan kaksi muuta osaa, "De märkliga träden" ja "De märkliga slotten" käsittelivät vuorostaan vanhoja ja oudonnäköisiä puita ja niihin liittyviä uskomuksia, sekä linnoja ja kartanoita kummituksineen ja muine karmeuksineen.
Lars Jönvikin toimittama sarja esitettiin Ruotsin tv:ssä vuonna 1978, ja Suomessa tammikuussa 1980 (luolajakso tuli tammikuun 5. päivä). Valitettavasti sarjasta ei netissä ole mitään mainintoja, paitsi Svensk Mediedatabasissa, minne rekisteröidään kaikki ruotsalaiset elokuvat, tv- ja radio-ohjelmat, äänitteet ja pelit.
https://smdb.kb.se/catalog/id/001688516
https://smdb.kb.se/catalog/id/001688465
https://smdb.kb.se/catalog/id/001688488
En muista tuon verisen jalkajutun yksityiskohtia, paitsi että luolassa tosiaan asui peikko. Arvatenkin kyseessä oli tarina Enköpingin kaupungin kupeessa olevasta Husberget-nimisestä vuoresta, missä asuu upporikas peikkorouva. Onkaloon, missä rouva säilyttää rikkauksiaan, johtaa kapea käytävä. Kerran eräs lähiseudun ahne ja saita leski päätti ryöstää Husbergetin rouvan aarteet. Hän käski renkinsä ryömimään luolaan. Pian nuorukainen konttasi ulos mukanaan korillinen kultaa ja muita kalleuksia. Leski kysyi oliko aarteita kenties lisää. Renki sanoi nähneensä rukin, joka oli puhdasta kultaa, ja peikkonaisen nukkuvan sen vieressä. Leski pakotti vastustelevan rengin uudestaan luolaan, mutta sitoi sentään köyden hänen ympärilleen. Leski odotti ja odotti, ja ryhtyi lopulta vetämään köydestä. Ja onkalosta ilmestyi rengin luuranko, tai sitten hevosen raato tai hevosen kallo. Varmaan tarinasta on muitakin variaatioita, ja tässä luolaohjelmassa toistettiin kaikkein verisin.
Leski tuli kovalle katumapäälle rengin kohtalon vuoksi, ja hän lahjoitti kaiken kultansa Enköpingin kirkon rakennustöihin.
Isoisän kuplavolkkarin tunkkainen haju. Siellä oli joskus kaatunut kermaa istuimelle, ja vaikka se pyyhittiin tarkasti pois, lemu jäi.
Maltaan tuoksu Pyynikin vanhasta panimosta, joka sijaitsi muutaman korttelin päästä koulustani. Varsinkin sumuisina ja kosteina syysamuina haju pikkuskidin pää meni ihan pyörälle. Mutta nykyään ajattelen tuoksua kaiholla.
Nestemäisen lipeän tuoksu kuului kevääseen, sillä kasteltiin silloin kadut. Ruskeita lätäköitä oli kaikkialla.
Valkeakosken sellutehtaan löyhkään piti aina varautua kun mentiin autolla Tampereelta Helsinkiin. Joskus tuuli toi tuoksun Tampereelle saakka.
Äidin vastaleivotut sämpylät ja korvapuustit.