Ördög
Seuratut keskustelut
Kommentit
Helkaman Lumimies-jääkaapin TV-mainosrallatus oli sangen ärsyttävä, mutta osa siitä pysyy mielessä vielä lähes 40 vuotta myöhemmin:
Laskun jättää sähkömies
mut nauraa tiivis Lumimies!
Vanhat kaapit ulos vies
sisään hanki Lumimies!
Lumimies on eri mies,
kylmätarpeet perheen ties
Lumimies!
Mutta jos minultä kysytään, niin kaikista tönköistä mainosvärssyistä tönköin mutta myös tarttuvin on luotu Turussa. Opiskelin vuoden 1990-91 Turussa, ja koska minulla ei ollut telkkaria, minulla oli koko ajan radio päällä. Usein kuuntelin paikallisia radioita, Auran Aaltoja tai Radio Sataa, ja jommassakummassa niistä pyöri joskus Iloinen Kiinalainen-nimisen ravintolan mainos. Ontuvarytminen ja hölmösti loppusoinnutettu pieni laululuritus, johon oli ympätty "kiinalaiselta" kuulostava hihitys:
Mikä tekee iloisen suomalaisen?
Tietenkin Iloinen Kiinalainen!
Hihihihihihihiahaha!
Länsiportissa syö siis
pizzat, kanat, härkä, riis
taikka soita siis
neljä kaks kaks neljä viis,
niin viivana saapuu Iloinen Kiinalainen!
Hihihihihihihiahaha!
Joskus lehdissä oli samaisen ravintolan mainos, missä oli piirretty kuva vinosilmäisestä ja nököhampaisesta, kartionmuotoista päähinettä pitävästä lettipäästä, joilla oli käsissään höyryävä kulho. Sellaisia mainokset olivat siihen aikaan.
Onko täällä muita 70-luvun lopussa Tampereella asuneita? Muistatteko, miten Mansen bussien kyljissä mainostettiin Pyynikin mallasjuomia tällaisin riimein:
Kalliosta vesi syvä - Pyynikiltä juoma hyvä
Kansa kehuu, juomaa kiittää - Pyynikiltä sitä riittää
Yks on Härmässä vanha tikki - janoisen apu on Pyynikki
Vierailija kirjoitti:
Jos välillä tahtoo tosi viileää jazzia, niin Miles Davisin elokuvamusiikki tähän leffaan oli aikanaan todella suuri ilmiö ja jotain ihan uutta ja tyylikästä.
Vous avez raison. Ja elokuva itsessään on très bien.
Tällä siloposkisella hurmurilla oli suomalaiset ja norjalaiset juuret. Jake Nyman lainaa kirjassaan "Onnenpäivät" Iskelmä-lehden haastattelua vuodelta 1962, missä Bobbysemme kertoo mumminsa Saima Tapanilan joskus puhuneen hänelle suomea, mutta että hän ei itse muistanut muuta kuin sanat "pikku poika". (Bobby sai muuten läpimurtonsa Buddy Hollyn traagisen poismenon myötä, kun hänen äsken koottu bändinsä häthätää kutsuttiin esiintymään siinä konsertissa, mihin Buddy ei koskaan päässyt...)
Tästä hänen biisistään MA Numminen teki oman versionsa, kuten ehkä tiedätte.
Ei ole mitään muistoja koulun (jota kävin vuosina 1977-89) tarjoamista välipaloista. Paitsi kun oli "ulkoilupäivät", jolloin muistaakseni tarjottiin juustosämpylöitä, jogurttia (usein Valion Neljä vuodenaikaa-jogurttia) sekä omenamehua.
Murheellisia uutisia Aussilasta, ja nyt ei ole kyse pensaspaloista tai tulvista. "We'll never find another you!"