Ördög

Taisto kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni on kirjoittanut, että sotaveteraaneja herjattiin. Minäkin olen kuullut tästä, mutta faktatietoa ei löydy. Kuka olisi herjannut ja ketä, kun suuri osa työntekijöistä oli itse sotaveteraaneja. Oma isäni oli syntynyt 1923 ja joutui jatkosotaan.  Vuonna 1970 hän täytti 47 vuotta - mies parhaassa iässään. Eläkkeelle sotaveteraani-isäni jäi vasta 1990.

En muista myöskään mitään sotaveteraanien herjaamista. Luokassani oli yksi tosikommunistien poika ja hänkin tutki joskus innoissaan kartalta, kuinka pitkälle suomalaiset joukot ja hänen molemmat isoisänsä olivat hyökänneet 1941. Tuohon aikaan kaikkien sukulaisia oli ollut sodassa. Invalideja oli paljon, käsi- tai jalkapuolia veteraaneja. Oli myös uudempia invalideja eli autokolareissa vammautuneita.

Tämä herjaaminen on sitkeässä elävä legenda, jolla ei tosiaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. "Mitäs sinne menitte"-läppä on lähtöisin yksittäisen poliitikon suusta, kun tälle tuli skismaa jostakin asiasta veteraaniliiton tms. kanssa ja halusi sitten vittuilla. Tokaisu on kuitenkin laajennettu käsittämään koko sukupolvea ja vasemmistoa, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Suurin osa ihmisistä on aina arvostanut veteraaneja, 70-luvullakin,  sillä olihan lähes kaikilla omassa suvussaan heitä useita ja uhraukset olivat tuoreessa muistissa. Eikä kyse ollut mistään sodan ihannoinnista, vaan ihan siitä, että tiedettiin miten kova koettelemus oli ollut ja tietysti tällaisen helvetin kokeneita arvostetaan riippumatta puoluekannasta.

Kyllä se on ihan totta. Ensivierailulla humalapäissään tätini mies, taistolainen, sai aikaan melko riidan isoisäni kanssa jankkaamalla tuota mitäs menitte juttua

Perhepiirissä käyty keskustelu ja humalassa lauottu syytös. Varmaan hyvin tyypillinen tilanne, joka ei kuitenkaan ole mikään todiste joidenkin kuvittelemasta sotaveteraanien järjestelmällisestä ja jatkuvasta pilkkaamisesta ja halveksimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena iltauutisten pääaihe oli joka ikinen päivä Vietnamin sota. En tiedä miten tuollainen mahtaa lapseen vaikuttaa.

Mä olen syntynyt 1970, enkä muista koko uutisointia. Aloin kiinnittää uutisiin huomiota vasta jotain 10-11-vuotiaana. Silloin oli tapetilla Carter ja Reagan ja Neuvostoliitto ja ydinaseet. Ne ydinaseet ahdisti. 

Meikäläinenkin on vuosimallia 1970. Vietnamin rähinä oli jo ohi kun rupesin "seuraamaan" uutisia. Mutta Libanonista raportoitiin ahkerasti, ja vuosikymmenen lopissa Iranista ja Afganistanista ja Kamputseasta.

Varhaisin uutismuistoni on Ruotsin kuninkaan Kustaa VI Aadolfin hautajaisista syyskuussa 1973. Töölötin lähetystä pienestä mustavalkoisesta Siemensistämme, ja äiti sanoi: "Ruotsin kuningas on kuollut ja hän makaa tuossa arkussa."

Kolme vuotta myöhemmin seurattiin nykykunkun ja Silvian häitä samaisesta toosasta. Kaksi Viggen-hävittäjää piirsi savulla ison sydämen Tukholman taivaalle.

Tänään joku töysin pökkyrässä oleva läskikasaäijä rupesi vetämään röökiä seiskan ratikassa. (Kai siinä oli meikäläinen itse, kymmenen vuotta vanhempana.)

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat stoalaisia ja realistisempia mielestäni, he voivat kokea jonkun muutoksen ikävänä, mutta silti ymmärtää miksi kyseinen muutos on tarpeellinen. Ranskalaiset ovat individualistisia nautiskelijoita, jotka marssivat omien oikeuksiensa perään haluamatta tiedostaa sitä, että siellä ei väestörakenne kestä sitä, että 60-vuotiaana jäädään eläkkeelle sluibailemaan ja jatkuvasti pienenevät nuoremmat ikäluokat joutuvat kustantamaan tämän. Mielestäni eläkeiän nosto Ranskassa on täysin perusteltu muutos. Olisi kiinnostava tietää miten nämä mellakoitsijat argumentoivat tätä muutosta vastaan.

Tu as raison, mon coeur !

Vierailija kirjoitti:

Vive la révolution!

Surtout la REVOLUTION PERMANENTE!

https://www.revolutionpermanente.fr/Paris