OlliPolli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OlliPolli kirjoitti:

Kylmä totuus on myös se että jos vanhemmat olivat aikoinaan "erityislapsia" niin suurella todennäköisyydellä lapsetkin ovat. Myös rööki, viina, huumet yms. raskauden aikana altistaa lapset näille "erityspiirteille". Katsokaa peiliin vaan vanhemmat. Sieltä se suurin ongelma löytyy.

Tarkkikset takaisin ja heti ja ruvetaan taas vaatimaan oppilailta enemmän. Se on hyödyttää ihan kaikkia.

Yleistäminen on helppoa, todellisuus on monimuotoisempi. T: Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut, raitis erityislapsen äiti, joka ei tiedä mitä olisi pitänyt tehdä toisin, ettei lapsesta olisi tullut erityistä

Tunnen monta tohtoria, jotka ovat ilmiselviä erityislapsia, juuri tuo, etteivät osaa katsoa omaa toimintaansa kriittisesti, kuten sinäkään et osaa. Yliopistossa työskentelen.

Onko se niin vaikea ymmärtää, että erityislapsi voi tulla kenelle tahansa eikä sille välttämättä voi itse mitään?

Toki voi, mutta mitä olen itse katsellut näitä "eityislapsia" niin ei ole vanhemmatkaan sieltä välkymmästä päästä. Geenit ei muutu. Jos on huonot geenit, niin kannattaa olla lisääntymättä. Kaikki kiittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opistotasolla taas opettajia painostetaan päästämään lapsi tenteistä läpi, koska opettajalla ei vaikutusvaltaisen vanhemman mielestä ole oikeutta pilata lapsen tulevaisuutta.

Pitäisikö jollain olla oikeus pilata toisen tulevaisuus?

Kyllä. Jos taidot ei vaan riitä siihen tulevaisuuteen. Siksi sokea ei voi olla lentokapteeni.

Kylmä totuus on myös se että jos vanhemmat olivat aikoinaan "erityislapsia" niin suurella todennäköisyydellä lapsetkin ovat. Myös rööki, viina, huumet yms. raskauden aikana altistaa lapset näille "erityspiirteille". Katsokaa peiliin vaan vanhemmat. Sieltä se suurin ongelma löytyy.

Tarkkikset takaisin ja heti ja ruvetaan taas vaatimaan oppilailta enemmän. Se on hyödyttää ihan kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan työtäni opettajana. Oppilaiden kanssa tulen hyvin toimeen. Hankalat huoltajat ovat kuitenkin työni rasittavin osa. He imevät motivaation ja tuhlaavat aikaani - aikaa, jonka käyttäisin mieluummin opetuksen suunnitteluun tai oppilaiden kohtaamiseen. Jokainen turha Wilma-viesti tai yhteydenotto on pois opetuksesta ja oppilailta.

Tämä tulee aina hämmentämään minua. Lääkäri esimerkiksi "haluaisi vain tehdä työnsä", eli hoitaa sitä potilaan kehoa parhaaksi katsomallaan tavalla ilman että potilas millään tavalla puuttuu hoitoon. Onko sitä vaikea hahmottaa, että siinä hoidetaan nimenomaan sen potilaan eli jonkun toisen ihmisen kehoa ja kyseessä on palveluammatti eikä mikään itseilmaisuammatti? Se työ on olennaisesti sitä, että se ihminen joka hallitsee sitä sairastavaa kehoa otetaan siinä huomioon, tehdään yhteistyötä, vuorovaikutetaan.

Sama juttu opettajissa. Tuliko yllätyksenä, että vanhemmat haluavat tietää ja vaikuttaa siihen mitä koulussa heidän lapsilleen opetetaan, ja miten? Kuvittelitteko tosissanne, että kunhan lapset vain tuodaan sinne kouluun niin saatte opettaa aivan miten itse parhaaksi katsotte ilman että lapsista lopulta vastuussa olevat, lapsia aidosti rakastavat vanhemmat haluavat puuttua mihinkään? Joku ketjussa sanoikin, että lapsiyksilö on hänelle opettajana lopulta vain yksi tuhannesta (eli ei voi mistään aidosta välittämisestä puhua toisin kuin vanhempien kohdalla). Te siellä opetatte ensisijaisesti jonkun aikuisen lasta, ette pelkästään lasta, riippumatonta ihmisyksilöä. Eikö opettajankoulutuksessa opeteta, että työ on vuorovaikutusta kodin ja koulun välillä...? 

Ei vaan riitä tunnit vuorokaudessa jos pitää 30 vanhemman turhia viestejä lukea päivässä. Ja ihan vaan tiedoksi, se sun kullannuppu ei ole yhtään sen tärkeämpi tai parempi kun ne sadat muutkaan kullannuput siellä koulussa. Ei ketään kiinnosta sun kakaras.

Ja juuri siksi vanhemmat puuttuu asioihin, koska vanhempia kyllä kiinnostaa ne omat "kakarat".

Tämä sinun vanhempien puuttuminen asioihin ottamalla yhteyttä opettajaan johtuu 80%:ssa tapauksissa siitä, että vanhemmilla on kova usko, että he kyllä itse tietävät ja osaavat paremmin asiat kuin koulu ja opettajat. Ja tämän päälle näillä vanhemmilla on vahva usko, että heidän oma lapsena on erityinen ja heidän lapsellaan on oikeus erityiskohteluun siellä koulussa. Enemmän se on vanhemman oma halu vaikuttaa kaikkeen mahdolliseen lapseen liittyvään, kuin se itse lapsi, joka näitä vanhempia kiinnostaa.

Jokainen tietää, tai voi tarvittaessa lukea, millaisia tapauksia näistä lapsista tulee, joiden vanhemmat pyrkii siloittelemaan tien koko lapsen elämän varrelta. Koulun jälkeen nämä äidit ovat soittelemassa armeijaan, jatko-opintopaikalle ja sitten työelämään siirtyneen lapsen pomolle,

Tästä tuli mieleen kun 18-vuotiaan miehenalun äiti soitti ja kyseli kesätyöpaikkaa pojallensa. Vastasin, että poika voi varmaan ihan itse soittaa tai lähettää viestiä jos haluaa töitä. No ei otettu kyseistä jätkää töihin, kun oli niin saamaton.

Niin kuin sanoin, niin hallaa tekevät vanhemmat jos liikaa paapovat lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!

Vanhempien syykö se on, että erityisopetukseen ei enää nykyään pääse?

Koulun nämä asiat pitäisi hoitaa, eikä vain syytellä vanhempia. Ei yksikään vanhempi pidä siitä, että opettaja joutuu yksin hoitamaan tavallista opetustyötä ja "siinä sivussa" vielä monen erityisopettajan työt. Tästä tilanteesta kärsivät kaikki.

Ei se autisti lakkaa olemasta autisti, vaikka hänen vanhempiaan haukuttaisiin kuinka paljon hyvänsä. Lastensuojeluilmoituksetkaan eivät "paranna" autismia.

Oppivelvollisuus on jokaisen suoritettava. Myös niiden lasten jotka tarvitsevat erityistä tukea. Kun erikoisluokkia ei ole, niin silloin ne lapset ovat tavallisilla luokilla.

Siinäpä se. Erityisluokkia saati -kouluja ei enää juuri ole. Päättäjät  (ja vanhemmat) on asian näin halunneet inkluusion hengessä (ymmärtämällä sen tahallaan väärin). Vaikka meillä on eriportaisia tukimuotoja ja melkoinen oppilashuoltohimmeli, ei konkreettista apua koulun arjessa ole.

Näin se on. Oppilashuoltohimmeli on hyvä sana. Palavereissa istutaan ja tukitoimia mietitään, vaan mistä saisi konkreettista apua niiden toteuttamiseen. Tulee mielipidettä, että motorisesti levotonta oppilasta ei saa istuttaa paikallaan koko oppituntia. Ok, ymmärrän, mutta kukaan ei pysty keskittymään, jos se motorisesti levoton liikkuu kaiken aikaa ympäri luokkaa, etenkin jos hänen on vaikea myös olla välillä hiljaa. Ei koko koulupäivä voi rakentua niin, että liikumme ympäri koulua, pidämme välillä hiljaisen rauhoittumishetken 10 minuuttia silmät kiinni, teemme ryhmätöitä tutkien innokkaasti ilmiöitä ja katsomme videolta iloisia lauluja. Opettajan täytyy edelleen myös opettaa. Meidän luokassamme on ääntä ja menoa ja pidämme tunteja luonnossa yhdistellen eri oppiaineita. Elämysoppimisen menetelmä on käytössä viikoittain. Silti nämä toimet eivät poista tarvetta lisätuelle. Ihan sama millainen nepsy-oppilas, aina hänellä olisi tarvetta enemmälle tuelle kuin opettaja pystyy antamaan. Sen tuen kuuluu olla muutakin kuin työryhmissä istumista ja vaatimuksia kotoa päin.

Toinen ongelma on se että ei sitä voi työelämässäkään pitää omia taukoja milloin haluaa. Tekee erittäin paljon hallaa nuorille jos niille kotona ja kouluissa opetetaan ihan päin peetä näitä asioita. Sitten niille on todella iso shokki kun oikeassa maailmassa ei vaan voi jokainen vaatia omia sääntöjä itselleen. Karhunpalvelus jos lapsia liikaa paapotaan. Sitten eivät pärjää sekuntiakaan työelämässä.