OlliPolli
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Astmaatikko ja lemmikin omistaja eivät voi istua vierekkäin, autisti ja adha eivät voi istua vierekkäin, eikä adhd ystävänsä eikä aistiyliherkän kanssa eikä aspergerin. Toirette ei voi myöskään istua aistiyliherkän lähellä eikä se adhd. Ahdistuneisuudesta kärsivän täytyy pystyä istua lähelle ovea, jotta voi tarvittaessa poistua. Heitä on 5. Muuten vain puheliaat ystävyksett eivät voi istua lähekkäin. Huonosti näkevän täytyy päästä situmaan eteen jne. Tietenkään näitä syitä ei voi kertoa kenellekään perusteluina. Arvatkaa millainen on tämän ns. normaaliluokan arki.
Ja sitten ihmetellään miksi opetuksen laatu on mitä on. Kun 90% ajasta menee erityislasten kaitsemiseen.
Yksi maamme historian suurimmista virheistä oli luopua tarkkiksista. Lasku tulee olemaan miljardiluokkaa tästä "inklusiivisuudesta".
Vierailija kirjoitti:
OlliPolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on asperger, ja voin kyllä sanoa, että opettajat oli ihan pihalla, miten häneen olisi pitänyt suhtautua. Koulusta huolimatta (ei siis sen ansiosta) nuoreni jaksoi säilyttää positiivisen asenteensa, pääsi ylioppilaaksi loistavin arvosanoin ja opiskelee nyt yliopistossa.
Pitäisikö jokaisella opettajalla olla valmius käsitellä jokaista erityisongelmaista lasta? Helpompaa olisi, jos sellaisille olisi omat koulut tai edes omat opetusryhmät ja erityisongelmiin perehtyneet opettajat.
No tämä. Opettaja opettaa. Opettajalla ei ole valmiuksia eikä varsinkaan aikaa tai resursseja olla samaan aikaan opettaja, sosiaalitantta, erikoislääkäri ja psykologi.
Jotain järkeä nyt siihen mitä vaaditaan. Se nyt vaan on vanhempien tehtävä kasvattaa ja opettajan tehtävä opettaa aineita. Siinä kun opettaja "suhtautuu" yhteen aspergeriin, niin jää 29 muuta paitsioon. Järkeä? No ei tippaakaan.
Kun tämän kertomani aspergerin kohdalla olisi riittänyt, että opettaja olisi jättänyt HÄNET rauhaan, niin kaikki olisi ollut hyvin. Hän ei häiriköinyt tunneilla, ei kiusannut muita, hän oli vain vähän erilainen, mikä ei opettajalle sopinut. Oliko liikaa vaadittu?
No mitä siis tarkalleen opettajan olisi tullut tehdä? Ja olitko ikinä yhteydessä opettajaan? Ei se opettaja mikään ajatuksenlukija ole joka tietää sun lapsestasi kaiken. Ja kyllä, se on vähän niin kuin opettajan tehtävä hellästi potkia oppilaita perseelle eikä vaan antaa niiden tehdä omiaan tunneilla.
Mää pistämässä lapseni kouluun ja vaadin että lapseni saa tehdä mitä huvittaa tunnilla. Voi jeesus, eipä ole ihme että lapsesi on aspergeri. Tuntuu olevan koko perhe samaa aspergeria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on asperger, ja voin kyllä sanoa, että opettajat oli ihan pihalla, miten häneen olisi pitänyt suhtautua. Koulusta huolimatta (ei siis sen ansiosta) nuoreni jaksoi säilyttää positiivisen asenteensa, pääsi ylioppilaaksi loistavin arvosanoin ja opiskelee nyt yliopistossa.
Pitäisikö jokaisella opettajalla olla valmius käsitellä jokaista erityisongelmaista lasta? Helpompaa olisi, jos sellaisille olisi omat koulut tai edes omat opetusryhmät ja erityisongelmiin perehtyneet opettajat.
Voi olla, että olisi helpompaa. Niin ei kuitenkaan ole Suomessa päätetty toimia. Ja siksi mielestäni ihan tavallisella opettajalla pitäisi olla edes yleisimmistä erityisyyksistä joku käsitys. Jos opettaja pahentaa oppilaan tilannetta, ollaan kyllä ongelmissa.
Opettaja ei ole lääkäri. Opettaja opettaa.
Lapsen vanhempana SINÄ olet vastuussa jos pistät lapsesi kouluun jossa hän ei pärjää. On se nyt kumma kun yhteiskunnan tulisi olla vastuussa sun kakarastasi. Jätä sitten ne lapsilisät nostamatta jos kerran et halua lastasi kasvattaa.
Voi tätä sossulandiaa. Vapauksia pitää olla rajattomasti, mutta mitään vastuuta ei saa missään nimessä olla. Kaikki on yhteiskunnan harteilla. Miksi lisäännyit? Teit pahasti hallaa koko maalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on asperger, ja voin kyllä sanoa, että opettajat oli ihan pihalla, miten häneen olisi pitänyt suhtautua. Koulusta huolimatta (ei siis sen ansiosta) nuoreni jaksoi säilyttää positiivisen asenteensa, pääsi ylioppilaaksi loistavin arvosanoin ja opiskelee nyt yliopistossa.
Asbergerit on kyllä haastavia, jos alkaa ahdistaa. Ei ole kiva katsoa, jos nuori alkaa takoa omaa päätään pulpettiin tms.
Niinpä. Ja kun koulussa sitä ahdistusta yritetään oikein urakalla lisätä....
Esimerkkinä: Lapselle oli ahdistavaa jo muutenkin olla isossa normi luokassa, ja siksi pyysi, jos saisi istua jossain reunapaikalla, niin vähän helpottaisi - ei siis pyytänyt mitään tiettyä paikkaa, vaan mitä tahansa reunapaikkaa. Opettaja laittoi istumaan aivan keskelle luokkaa, kun täytyy lapsen oppia sietämään epämukavuutta...
Ei vaan ope tajunnut, että se luokassa olo oli jo sitä epämukavuutta, ei olisi enää tarvinnut lisätä.Joskus tuntui kuin olisi oikeasti haluttu katsoa, mihin asti voi venyttää ja kuormittaa ennen kuin katkeaa.
No mites sitten jatkossa? Ei voi mennä töihin kun ei siellä saa välttämättä valita omaa istumapaikkaansa? Jos koulu on noin vaikeeta, niin ihan oikeasti kannattaa laittaa johonkin erikoiskouluun. Ei voi yhdelle vaatia erivapauksia jos kaikki muut 29 oppilasta joutuu tekemään epämukavia asioita. Katsos kun niitä epämukavia asioita on kymmeniä riippuen ihmisestä.
Trollailetko vaan vai oletko itsekin joku erityislapsi? Opettajan työ ei ole kasvattaa. Se on sinun työsi.