Ock

että ymmärrän kyllä jollain tavalla sen jos mies ei vielä raskausaikana osaa pitää vauvaa " todellisena" ja jutella vatsalle ja silitellä sitä...Kun ainakin minulle naisena se on joskus vaikea tajuta ja saattaa mennä monta päivää,etten ajattele mahassa olevaa tyyppiä ollenkaan(ja sitten tietysti ajattelen,miten huono äiti olen kun unohdan lapseni...:)

Ja miehillä muutenkin tuntuu tuo ajatusmaailma vaativan tietynlaista " konkreettisuutta" ...

Ja niinkuin moni sanoikin,asiat saattaa parantua kunhan vauva syntyy!

Miehet ehkä usein jäävät aika yksin pelkojensa ja ajatustensa kanssa kun eivät ehkä puhu asioista yhtä avoimesti kun naiset. Tarvitsevat näemmä enemmän aikaa...

Toivottavasti ymmärsitte...

Ock edelleen

vihaiseksi, kun kuulen noista miehistä, jotka eivät osallistu perheen yhteisiin asioihin!!!

Vaikka se vauva onkin naisen sisällä, niin siitä huolimatta raskaus ON yhteinen asia!

Ja mielestäni juuri se,että nainen tekee kaiken työn raskauden eteen(pahoinvoinnit,väsymykset,mielialan muutokset,kivut ja säryt...jne.) tarkoittaa,että miehen on parhaansa mukaan osallistuttava muissa asioissa naisen auttamiseen. Eli meillä käytiin tämä keskustelu jo ennen kun lähdimme lasta tekemään. Kerroin miehelleni, että hänen kuuluu mielestäni tehdä samat uhraukset kuin minunkin ja oltava minun tukena.

Toisinsanoen,jos minä en juo,ei juo hänkään ja jos minä en voi istua baareissa ei hänkään,jos minä en polta ei hänkään...Toki kavereita saa ja pitää nähdä ja muutenkin elää myös omaa elämää,mutta sillä tavalla kun raskaana eletään!

Muutaman kerran olen antanut hänelle luvan lähteä ryyppäämään kavereiden kanssa lähinnä siksi, että mielestäni hän on niin ihanasti ollut tukenani. Ja olemme yhdessä ja erikseen käyneet kyllä juhlissa joissa muut juo, mutta ollaan sitten oltu selvinpäin.

Ja jos mieheni pyynnöstäni huolimatta ryyppäisi, heittäisin äijän pellolle,sillä mitä ilmeisemmin hän ei olisi valmis isäksi.



Ja se mitä kotitöihin tulee,niin täällä kaupungissa kun noita " miesten hommia" ei juurikaan ole, niin mieheni osallistuu näihin ns. naisten hommiin fiftyfifty...Eli imurointi,ruuan laitto,pyykit jne...Ja olemme tehneet sellaisen diilin, että jos joku kotihomma ei kumpaakaan miellytä, se tehdään yhdessä! Ja toimii mainiosti! Esim. On paljon kivampaa lähteä yhdessä kauppaan jos kumpaakaan ei huvita kuin se että toinen lähtee yksin kauhean tappelun jälkeen.

Tosin,jos asuisimme maalla ja mieheni tekisi pihahommat,niin luonnollisesti sisähommat kuuluisi silloin minulle tai toisinpäin...Pääasia että asiat jaetaan tasapuolisesti!

Ja vaikka mieheni onkin hyvin osallistunut yhteiseen elämäämme,niin ei siitä silti mihinkään pääse,että hän on KUITENKIN vain mies ja jotkut tehtävät pitää rautalangasta vääntää kun ei itse tajua..;)

Ja nyt kun olen äitiyslomalla ja saan " palkkaa" tästä kotona olosta, niin tietenkin teen enemmän kotihommia kun mies on kuitenkin päivät töissä...Mutta jos olen tosi väsynyt,niin tietaenkin hän auttaa!!



Keskustelkaa ja perustelkaa ja vaatikaa! Laittakaa ne miehet ruotuun:)!!!

Eikä saa alistua " naisen rooliin" ,tasa-arvo kunniaan,nyt ollaan kuitenkin 2000-luvulla!!!



Ock

jo seitsemännellä viikolla ensimmäinen asiakas töissä kysäisi asiaa varovasti...Kai se on jotenkin ruumiinrakenteestakin kiinni, itse olen tällainen suora poikavartaloinen " pötkö" ja kaikki ylimääräinen näkyy heti ja vain vatsassa.



Ock ja pulleropoika 38+0

kävi samoin edellisessä raskaudessa. Tein viikon ajan testin päivittäin ja sain myös vain haamuja. Loppujen lopuksi menin yksityiselle ultraan ja kävi ilmi,että kyseessä oli kohdun ulkoinen...Onneksi katosi itsestään, eikä tarvinnut leikata! Suosittelisin lääkärissä käyntiä varsinkin jos raskausoireet jatkuu siitä huolimatta tai jos viiva ei katoa...



Ock ja pulleropoika 38+0

Lävistyksillä on välillä sellainen paha tapa tulehtua pitkänkin ajan jälkeen, jos esim kyseinen kohta joutuu hankauskosketukseen (niinkuin napa varmasti tekee).

Jos kyseessä siis on tulehdus, niin putsaa napaa septidinillä tai kuumalla vedellä. Itse pidin lävistystä ensimmäisessä raskaudessa koko ajan, mutta nyt toisessa jouduin ottamaan sen pois,kun vaatteet hiersivät juuri siihen kohtaan ja se tulehtui...

Olen tehnyt lävistyksiä työkseni vuosia ja tämä nyt on mun näkemykseni asiasta:).



Ock ja pulleropoika 38+0