Ock

Siis ei ole mitenkään yleinen käytäntö,että saa valita yhden sektion jälkeen.

Minun kohdallani on vaan sellainen tapaus,että ensimmäinen vauvani kuoli hätäsektiossa ja siksi sain itse valita,että haluanko " varmuuden vuoksi" sektion vai uskallanko yrittää alateitse...



Eli edellisellä vauvallani oli napanuora kiinnittynyt sikiökalvoihin ja siksi menehtyi lapsivesien mentyä ja tällaista ei pysty estämään kuin sektiolla ennen vesien menoa.Mutta on erittäin harvinaista ja epätodennäköistä että toistuisi samalle ihmiselle..

.

Mutta siis juuri siksi päädyin alatiesynnytykseen,koska minulle on sanottu,että YLEISESTI ottaen on mahdollista tehdä vain kolme sektiota. Mutta varmasti on yksilöllistä,jos asiaa alettaisiin oikein tutkimaan ja mittailemaan,mutta itse en halua ottaa sitä riskiä.

Olikohan tarpeeksi sekavasti selitetty:)



Niin ja edellinen sektio oli tammikuussa -06 ja nyt siis olen viikolla 40.



OcK

Itsellä on just sellanen tilanne menossa,että yks sektio takana ja piti päättää haluanko nyt sektion vai synnytänkö alateitse...

Ja päädyin yrittämään alateitse,sillä kahden sektion jälkeen ei saa enää synnyttää alateitse,koska leikkausarvet eivät enää supistuksia. Ja sitten mulle vielä kerrottin,että kolme sektiota on maksimi mitä suositellaan eli että lapsiluku jäisi sitten siihen...Näin siis informoitiin kätilöopistolla...



OcK 39+2

Ilmeisesti sä tajusit mitä tarkoitin..:)



Ja Taukulle,ihan kuule sitä samaa mieltä olen itsekin,että asioiden pitäis olla itsestäänselviä,mutta ilmeisesti kaikissa suhteissa ei näin ole niinkuin varmaan noista edellisistä kirjoituksista huomasit. Ja näköjään teillä pätee samat säännöt,vaikka asioita ei " julistetakaan" vaan elämä on teitä opettanut (pahoitteluni lapsienne sairauksista...).

Meillä edellinen vauva kuoli synnytyksessä ja kumpikaan meistä ei osannut käsitellä surua,mies lopetti puhumisen ja minä aloitin juomisen.Tuntui,että se oli ainoo keino turruttaa tunteet. Siitä kuitenkin rämmittiin ylös ja uskallettiin tulla uudestaan raskaaksi,mutta minulle tuo juomattomuus on nyt tärkeää,koska oli ongelma asian kanssa...Kuten sanoin,jokaisessa suhteessa on omat karikkonsa.



Ja se,että heittäisin äijän pellolle jos joisi, tarkoitti ennemminkin sitä, että en lähtisi perustamaan perhettä/suhdetta ihmisen kanssa,joka ei tukisi naistaan silloin kun tukea tarvii...Onneksi monissa miehissä tuo kyky empatiaan ja epäitsekyyteen on sisäänrakennettu ja onnekkaat meistä on sellaiset aarteet löytäneet.



Tästedes lupaan pyöritellä sanani pumpulissa ennen enteriä..;) <-huom silmäänikkaava hymiö...



Lannistunut OcK

...tapani on usein kärjistää asioita,niinkuin edellisessä tekstissänikin... Jos luit jatkokirjoitukseni,niin sinne lisäsin, että toki mieheni saa käydä baareissa ja nähdä kavereitaan niin paljon kuin lystää,kyse oli lähinnä juomisesta...ja jos ilman juomista ei ole hauskaa,niin eikös se kieli tietynlaisesta ongelmasta...Ja kuten sanoin, jokaisessa suhteessa on omat karikkonsa, jotka ulkopuolisen silmissä saataa näyttää järjettömiltä, mutta pariskunta varmasti itse tietää,mikä heidän suhteelleen on paras ratkaisu...Ja meillä se nyt on tällainen.

Olemme onnellisia ja jos mieheni mielestä pyyntöni olisi liikaa,hän tuskin olisi kanssani lähtenyt perhettä perustamaan...

Ja se " kuitenkin vain mies" -kommentti oli siis vitsi,hah-hah(perässä oli hymiö...) Ja tämän kommentin tarkoitus oli vain lohduttaa keskustelun avaajaa,että eihän kukaan ole täydellinen...Ilmeisesti meni metsään..huoh:/

Ock

" Musta toista ei voi vaatia olematta juomatta tai käymättä baarissa tai kavereilla kylässä, jos mies sellaista tekee. Vaikka minä olenkin raskaana ja pääsääntöisesti aina kotona, niin ei miehen sen takia tarvitse olla aina kotona. Mies on itseasiassa paremmalla tuulella, jos pääsee välillä muualla käymään."



...Niin siis enhän minä ole kieltänyt baareissa/kavereiden luona käymistä vaan lähinnä sen juomisen...Minulle kun tuo alkoholi on jonkunlainen mörkö,luultavasti siksi,että itsellä on mennyt kyseisen aineen kanssa vähän turhan lujaa ja nyt raskausaikana olen joutunut miettimään suhdettani siihen useasti...ikävä kyllä... Ja tuo suhde alkoholiin on varmasti erilainen jokaisessa suhteessa,meillä siihen vaan liittyy asioita, joiden vuoksi minulle tärkein tuki on juuri tuo juomattomuus. Ja mieheni onneksi ymmärtää sen.



Ja lähinnä kärjistin tuon juomisasian siksi, että ystäväpiirissäni on liikaa pariskuntia, joissa äiti hoitaa kaiken ja isä vetää viinaa joko mieluiten tietysti baarissa tai jos nainen ei päästä niin vaihtoehtoisesti kotisohvalla. Ja naisen kommentti asiaan on, että " pääasia et on kotona" ... TÄH?!?



Tiedän,että ainakin esimerkki tapauksissa miehen juomiseen tai osallistumattomuuteen perheasioissa usein syy on tyytymättömyys kyseiseen elämään(ainakin näin minulle on monet avautuneet,kännissä tietenkin;)),mutta kysymys kuuluukin että miksi nämä miehet sitten lähtevät parisuhteeseen ja perheen perustamiseen,jos kerran sitä vastuuta ei pysty hoitamaan?! Kukaan ei kuitenkaan ihmistä moiseen pakota. Onko kyse vaan yhteiskunnan painostuksesta ja siitä, että tietyssä iässä " kuuluu" toimia näin. Ja jos sen valinnan tekee, niin sen kanssa on elettävä(puhun nyt lapsista...)



Ja anteeksi vielä " kiihkomielisyyteni" asiaan, tätä aihetta vaan jaksaisin puida loputtomiin,sen verran se saa vereni kiehumaan!!!



Ock