Nötkötti

Aloitin tämän ketjun lukeminen ihan alusta ja mieleeni on tullut paljon samankaltaisia tilanteita, mitä olen täältä lukenut.

---

Olin Anttilassa ostoksilla, maksoin ostokset kassalla ja olin jo ulko-ovelle poistumassa, kun vartija pysäytti minut ja ohjasi huomaamattomasti sivulle. Hän kertoi asiallisesti, että valvonta kameroissa näkyy kuinka varastan kaupasta yhden tavaran. Kysyi vielä voiko hän tarkistaa kauppa-ka? Annoin siihenkin kuvan ssini sisällön? Vastasin myöntävästi, koska minulla ei ollut mitään salattavaa. Kun mitään epäilyttävää ei löytynyt, hän pyysi, että voiko hän tarkistaa vaatteeni, jollakin ihme härvelillä, annoin siihenkin luvan. Eikä mitään löytynyt. Vartija pyysi anteeksi tapahtumaa ja totesi, että ilmeisesti kyseessä kameran kuvakulmasta johtunut tilanteen virhetulkinta. minä vastasin, ettei haittaa, koska hän teki vain työtään. Vartija oli koko "tutkinnan" ajan käyttäytynyt erittäin asiallisesti, kuten minäkin.

Kun kerroin tuosta tapahtumasta, seuraavana päivänä työkavereille, niin yksi heistä suuttui minulle, koska hänen mielestään, minun olisi pitänyt tehdä vartijasta valitus ja vaatia liikkeeltä korvauksia aiheettomasta varkaus epäilystä.

Olen joskus harrastanut runojen kirjoittamista talteen, ihan vain omaksi ilokseni ja satunnaisesti näyttänyt niitä muillekin, kuten työkavereille. Sitten tein yhdestä vakavasta runostani, pilaversion. Yksi työkaveri suuttui, kun hyvä runo piti pilata sillä tavalla.

Ymmärtäisin reaktion jos olisin tehnyt pilaa, jonkun toisen tai kuuluisuuden runosta. Mutta kyseessä oli todellakin vain omasta runostani, jolle muuten nauroi suurin osa työkavereita.

Ps. Paras kehu minkä olen eräästä runostani saanut, ei oikeastaan edes ollut kehu vaan syytös.

-Tämä ( runo) ei voi olla sinun kirjoittama, mistä olet sen kopioinut?

-Kiitos. Onko runoni todellakin niin hyvä, että vaikuttaa oikean runoilijan tekemältä?

-(...Hiljaisuus...)

"Vanhimman Veljeni raivokohtaukset osa 5"

Minä, sisarukseni ja äitini (isäni kuoli n. 1985) olimme menossa Vanhimman Veljeni järjestämiin juhliin, kun astuin veljeni omakotitalon ovesta sisään, en ehtinyt edes riisua kenkiäni kun Vanhin Veljeni tuli raivoissaan luokseni ja alkoi välittömästi huutamaan:

-Sinä olet varastanut minun lompakon, kun en löydä sitä mistään!

-Miten? Enhän ole vielä tullut edes eteistä pidemmälle.

-Anna heti se lompakko takaisin!!

-Minä en kuuntele perättömiä syytöksiä keneltäkään! (Huusin takaisin) ja lähdin välittömästi kotiini.

Myöhemmin yksi sisaruksista otti minuun yhteyttä ja kertoi, että veljeni "varastettu lompakko" löytyi samana päivänä sohvatyynyjen välistä.

Vanhin Veljeni, ei ole ikinä pyytänyt minulta anteeksi omaa käytöstään.

Joka vanhoja muistelee...

Seuraava tapahtui myös viime vuosituhannella (olen n. 55 vuotias mies)

Minulla ei ole ikinä ollut ajokorttia.

Vanhin veljeni soitti minulle ja kysyi,

-Voinko tuoda nuorimmaisen lapseni hoitoon muutamaksi päiväksi.

-Et, minulla on nyt muuta menoa.

-Mutta kun, isommat lapset ovat tänään menossa Linnanmäelle ja nuorimmainen pitäisi saada hoitoon, että muu perhe pääsisi nauttimaan viikonlopusta.

-Valitan, mutta voi auttaa.

-Sinä et ymmärrä, olen sopinut tästä asiasta jo kaksi kuukautta sitten, että xxx tuodaan sinulle hoitoon.

-Sinä olet siis tiennyt tuosta menostasi jo kaksi kuukautta ja päätät kertoa minulle juuri ennen lähtöä?

-Mutta kun asia on jo sovittu ja liputkin on ostettu koko perheelle. Haluatko todellakin pilata minun lasteni viikonlopun, jota he ovat odottaneet kaksi kuukautta?

-Minä en voi auttaa, koska olen tällä hetkellä noin 100km päässä asunnostani kaverini mökillä ja lähdemme takaisin vasta ensi viikolla.

-[Ultimaattinen Extreme raivokohtaus]

Vanhin veljeni kertoi muille sisaruksille, kuinka minä pilasin hänen lastensa odottaman viikonlopun, kun en ottanut hänen nuorimmaista hoitoon, vaikka asiasta oli sovittu kaksi kuukautta etukäteen.

Minä vuorostani kerroin sisaruksille, että veljeni unohti kertoa, sellaisen vähemmän tärkeän yksityiskohdan, että hän sopi asiasta ainoastaan vaimonsa kanssa ja minä sain tietää asiasta vasta lähtöpäivänä.

Toinen tapaus saman veljeni kanssa.

Hän pyysi voisiko hänen lapsensa tulla vähäksi aikaa kylään?

Minulla ei ollut mitään menoa ja suostuin siihen.

Kun hänen lapsensa tulivat, sitten kylään, he tahtoivat pelata Nintendolla.

Sanoi ettei se käy, koska veljeni oli aiemmin yksiselitteisesti kieltänyt, että hänen lapsensa eivät todellakaan saa ikinä pelata mitään minun videopelejäni. (minulla ei tuolloin edes ollut mitään k-18 pelejä)

Kun veljeni tuli hakemaan lapset, kun he kertoivat, etteivät saaneet pelata Nintendolla, niin veljeni haukkui minut, koska minun olisi pitänyt ymmärtää (telepaattisesti?), että tällä kertaa videopelit olivat sallittuja, hän vain jätti kertomatta tuon itsestäänselvyyden, kun jätti lapsena hoitoon.

Vanhin siskoni on erittäin tarkka (kahvi)maidon päivämäärästä, jos päiväys on esimerkiksi 4.7. niin kyseistä maitoa, ei voi käyttää kahvimaitona 5.7.- jälkeen. Hän väittää maistavansa heti jos maito on mennyt "vanhaksi" = yhden päivän yli päiväyksestä. Ilmeisesti kyseinen maito, pitäisi käyttää viimeistään 4.7. klo 23.59. koska kun vuorokausi vaihtuu, niin maito pilaantuu välittömästi.