Nötkötti

Joka vanhoja muistelee...

Seuraava tapahtui myös viime vuosituhannella (olen n. 55 vuotias mies)

Minulla ei ole ikinä ollut ajokorttia.

Vanhin veljeni soitti minulle ja kysyi,

-Voinko tuoda nuorimmaisen lapseni hoitoon muutamaksi päiväksi.

-Et, minulla on nyt muuta menoa.

-Mutta kun, isommat lapset ovat tänään menossa Linnanmäelle ja nuorimmainen pitäisi saada hoitoon, että muu perhe pääsisi nauttimaan viikonlopusta.

-Valitan, mutta voi auttaa.

-Sinä et ymmärrä, olen sopinut tästä asiasta jo kaksi kuukautta sitten, että xxx tuodaan sinulle hoitoon.

-Sinä olet siis tiennyt tuosta menostasi jo kaksi kuukautta ja päätät kertoa minulle juuri ennen lähtöä?

-Mutta kun asia on jo sovittu ja liputkin on ostettu koko perheelle. Haluatko todellakin pilata minun lasteni viikonlopun, jota he ovat odottaneet kaksi kuukautta?

-Minä en voi auttaa, koska olen tällä hetkellä noin 100km päässä asunnostani kaverini mökillä ja lähdemme takaisin vasta ensi viikolla.

-[Ultimaattinen Extreme raivokohtaus]

Vanhin veljeni kertoi muille sisaruksille, kuinka minä pilasin hänen lastensa odottaman viikonlopun, kun en ottanut hänen nuorimmaista hoitoon, vaikka asiasta oli sovittu kaksi kuukautta etukäteen.

Minä vuorostani kerroin sisaruksille, että veljeni unohti kertoa, sellaisen vähemmän tärkeän yksityiskohdan, että hän sopi asiasta ainoastaan vaimonsa kanssa ja minä sain tietää asiasta vasta lähtöpäivänä.

Toinen tapaus saman veljeni kanssa.

Hän pyysi voisiko hänen lapsensa tulla vähäksi aikaa kylään?

Minulla ei ollut mitään menoa ja suostuin siihen.

Kun hänen lapsensa tulivat, sitten kylään, he tahtoivat pelata Nintendolla.

Sanoi ettei se käy, koska veljeni oli aiemmin yksiselitteisesti kieltänyt, että hänen lapsensa eivät todellakaan saa ikinä pelata mitään minun videopelejäni. (minulla ei tuolloin edes ollut mitään k-18 pelejä)

Kun veljeni tuli hakemaan lapset, kun he kertoivat, etteivät saaneet pelata Nintendolla, niin veljeni haukkui minut, koska minun olisi pitänyt ymmärtää (telepaattisesti?), että tällä kertaa videopelit olivat sallittuja, hän vain jätti kertomatta tuon itsestäänselvyyden, kun jätti lapsena hoitoon.

Vanhin siskoni on erittäin tarkka (kahvi)maidon päivämäärästä, jos päiväys on esimerkiksi 4.7. niin kyseistä maitoa, ei voi käyttää kahvimaitona 5.7.- jälkeen. Hän väittää maistavansa heti jos maito on mennyt "vanhaksi" = yhden päivän yli päiväyksestä. Ilmeisesti kyseinen maito, pitäisi käyttää viimeistään 4.7. klo 23.59. koska kun vuorokausi vaihtuu, niin maito pilaantuu välittömästi.

Kun aloitin itsenäistymisen ja muutin omaan vuokra-asuntoon, niin vanhin veljeni yritti tehdä kaikkensa, että minusta tulisi hänelle mieluinen pikkuveli ja vuosien saatossa hän sai aina raivokohtauksen, kun minä en noudattanut hänen asettamia vaatimuksia ja rajoituksia elämässäni.

Kuten sellaisista harrastuksista luopuminen, jotka eivät olleet hänen mielensä mukaisia: sarjakuvat ja videopelit.

Minun olisi pitänyt käydä kirkossa useammin, koska hän oli väsynyt keksimään tekosyitä kirkkoväelle, miksi minua ei ole näkynyt kyseisessä kirkossa moniin vuosiin, jonkin käsittämättömän logiikan mukaan hänen valkoiset valheet olivat täysin minun syytä.

Hän yritti vakuuttaa minulle, kuinka minulla on vakavia psyykkisiä ongelmia, kun en noudattanut hänen älyttömiä vaatimuksia ja minut pitäisi laittaa holhoukseen, mielentila tutkimuksiin ja minä tarvitsen edunvalvontaa.

Sitten ihmetellään, miksi minä osoita kunnioitusta häntä kohtaan.

"Kunnioitus" tarkoitti veljelleni, täydellistä alistumista hänen tahtonsa alle.

Lopulta tulin siihen tulokseen, että minä vahingoitin vakavasti veljeni yliherkkää egoa, kun en ikinä kysynyt häneltä neuvoa elämiseen ja asioihin, jotka eivät kuulu hänelle tippaakaan. Siitäkin huolimatta hän yritti tehdä kaikkensa asianlaidan muuttamiseksi, hän ei tietenkään nähnyt omassa toiminnassaan mitään väärää.

Nykyään ei olla juuri missään yhteydessä ja luultavasti, veljeni kuvittelee "rankaisevansa" minua. Minä olen tilanteeseen ihan tyytyväinen, vaikka veljeni edelleen muutaman kerran vuodessa ilmoittaa tekstiviestillä, kuinka minun täytyy elää elämääni, siitäkin huolimatta, että en ole vuosiin reagoinut mitenkään hänen viesteihin.

Välillä mietin pitäisikö minun lähettää veljelleni Kiitos kortti, sen ansiosta, kuinka hänen lähes pakkomielteisen toimintansa ansiosta minulle kehittyi vahva itsetunto. Luultavasti hän saisi ihan tolkuttoman raivokohtauksen...

Eikä siinä vielä kaikki...

Minä ja vaimoni, emme voi sietää mitään Muumituotteita. Eikä meillä todellakaan ole, eikä tule niitä (paitsi noin kymmenen vuotta sitten häälahjaksi saadut 2 kpl muumimukia) Jotkut tutut "Muumifanaatikot" ovat ottaneet asian henkilökohtaisena loukkauksena, kun meiltä ei löydy tippaakaan mielenkiintoa Muumikeräilyihin. Ilmeisesti Muumifanaatikkojen mielestä, kaikkien suomalaisten kansalliseen velvollisuuteen, kuuluu ehdottomasti kaikkien Muumi-tuotteiden tukeminen ja ostaminen. Ainoa asia jossa ei ( ainakaan vielä) ole muumeja näkynyt on ns. "aikuisten lelut".

Minä itse kerään Nintendon videopelejä, eikä minulle tulisi mieleenkään raivota niille, joiden mielestä videopelien kerääminen olisi typerää tai lapsellista.

En ole täysin varma, olenko aikaisemmin kertonut seuraavan tapauksen, mutta siitä huolimatta kerron sen nyt.

Tämä tapahtui viime vuosituhannella...

Asuin vielä äitini luona eräässä kerrostalossa ja meillä oli iso saksanpaimenkoira, jonka hoitaminen ja ulkoilutus oli minun vastuulla.

Eräänä päivänä kun olin viemässä koiraa ala-ovesta ulos, niin joku mies huusi raivoissaan välittömästi, jonkun asunnon ikkunasta:

-Ei siinä saa koiraa, ulkoiluttaa!!

Koira oli vain kävellyt hihnassa minun vierelläni, eikä kyseinen koira ikinä tehnyt tarpeitaan minkään talon läheisyydessä, vaan päinvastoin se teki tarpeensa yleensä läheiseen metsään, joka oli koirien ulkoiluttajien suosiossa.

Jälkeenpäin mietin, että eihän ole edes mitenkään mahdollista, viedä koiraa ulos kerrostalosta, kulkematta kerrostalon etu- tai takapihan kautta. Kyseinen mies ei enää ikinä huutanut uudelleen, vaikka minä en lainkaan reagoinut hänen huutoonsa.