Nötkötti
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Pitäisiköhän Nötkötin hakea ammatti-apua?
Miksi?
Nykyisin nuo vanhat tapahtumat, lähinnä huvittavat, kun tulevat joskus mieleeni, varsinkin tätä "oudoimmat asiat, joista on suututtu" palstaa lukiessa.
Minulla ei todellakaan ole mitään vihaa, sääliä tai halveksuntaa noita ihmisiä ihmisiä kohtaan. Koska olen aikojen saatossa ymmärtänyt, että hekin ovat vain ihmisiä, jotka vain toimivat omalla erikoisella tavallaan, erilaisissa tilanteissa.
Aloitin tämän ketjun lukeminen ihan alusta ja mieleeni on tullut paljon samankaltaisia tilanteita, mitä olen täältä lukenut.
---
Olin Anttilassa ostoksilla, maksoin ostokset kassalla ja olin jo ulko-ovelle poistumassa, kun vartija pysäytti minut ja ohjasi huomaamattomasti sivulle. Hän kertoi asiallisesti, että valvonta kameroissa näkyy kuinka varastan kaupasta yhden tavaran. Kysyi vielä voiko hän tarkistaa kauppa-ka? Annoin siihenkin kuvan ssini sisällön? Vastasin myöntävästi, koska minulla ei ollut mitään salattavaa. Kun mitään epäilyttävää ei löytynyt, hän pyysi, että voiko hän tarkistaa vaatteeni, jollakin ihme härvelillä, annoin siihenkin luvan. Eikä mitään löytynyt. Vartija pyysi anteeksi tapahtumaa ja totesi, että ilmeisesti kyseessä kameran kuvakulmasta johtunut tilanteen virhetulkinta. minä vastasin, ettei haittaa, koska hän teki vain työtään. Vartija oli koko "tutkinnan" ajan käyttäytynyt erittäin asiallisesti, kuten minäkin.
Kun kerroin tuosta tapahtumasta, seuraavana päivänä työkavereille, niin yksi heistä suuttui minulle, koska hänen mielestään, minun olisi pitänyt tehdä vartijasta valitus ja vaatia liikkeeltä korvauksia aiheettomasta varkaus epäilystä.
Olen joskus harrastanut runojen kirjoittamista talteen, ihan vain omaksi ilokseni ja satunnaisesti näyttänyt niitä muillekin, kuten työkavereille. Sitten tein yhdestä vakavasta runostani, pilaversion. Yksi työkaveri suuttui, kun hyvä runo piti pilata sillä tavalla.
Ymmärtäisin reaktion jos olisin tehnyt pilaa, jonkun toisen tai kuuluisuuden runosta. Mutta kyseessä oli todellakin vain omasta runostani, jolle muuten nauroi suurin osa työkavereita.
Ps. Paras kehu minkä olen eräästä runostani saanut, ei oikeastaan edes ollut kehu vaan syytös.
-Tämä ( runo) ei voi olla sinun kirjoittama, mistä olet sen kopioinut?
-Kiitos. Onko runoni todellakin niin hyvä, että vaikuttaa oikean runoilijan tekemältä?
-(...Hiljaisuus...)
"Vanhimman Veljeni raivokohtaukset osa 5"
Minä, sisarukseni ja äitini (isäni kuoli n. 1985) olimme menossa Vanhimman Veljeni järjestämiin juhliin, kun astuin veljeni omakotitalon ovesta sisään, en ehtinyt edes riisua kenkiäni kun Vanhin Veljeni tuli raivoissaan luokseni ja alkoi välittömästi huutamaan:
-Sinä olet varastanut minun lompakon, kun en löydä sitä mistään!
-Miten? Enhän ole vielä tullut edes eteistä pidemmälle.
-Anna heti se lompakko takaisin!!
-Minä en kuuntele perättömiä syytöksiä keneltäkään! (Huusin takaisin) ja lähdin välittömästi kotiini.
Myöhemmin yksi sisaruksista otti minuun yhteyttä ja kertoi, että veljeni "varastettu lompakko" löytyi samana päivänä sohvatyynyjen välistä.
Vanhin Veljeni, ei ole ikinä pyytänyt minulta anteeksi omaa käytöstään.
Kertomani asiat saattavat vaikuttaa kuvitelmilta tai keksityiltä, mutta ne todellakin ovat tositapahtumia.