Niiskurouva

Tänne on taas tullut niin paljon tekstiä, etten taida ehtiä kovinkaan monlle kommentoida, mutta ihana kuulla hauvavauva-, ultra- ja muita hyvinvointikuulumisia!



Thelma, olen niin pahoillani, ettei plussaa tullut. Olisko kuitenkin olemassa pieni mahdollisuus, että se vielä plussaksi muuttuisin? Ikävää, että mieskin meni vielä ajattelemattomuuttaan sohaisemaan siihne kipeimpään paikkaan. Varmasti turhauttaa, kun ootte jo noinkin kauan yrittäneet ja tiettyjä lupauksia on ilmassa ollut, mutta sit on kuitenkin jouduttu palaamaan takaisin lähtöasetelmiin. Virtuaalihaleja sulle!



Mea, toivotaan, että täti käy vaan kiusaamassa ja peruu paikalle tulonsa viime hetkellä. Niin toivoisin sullekin tuota plussaa.



ON: Mulla on jonkun verran "oireita", mutta ne tuskin liittyy millään lailla raskauteen. Olo on jotenkin skeptinen sen suhteen, että meille koskaan lapsia tulis, vaikka takana ei olekaankun se yksi km. Täti tulee todennäköisesti viikon päästä ja onhan siinä tietty se hyvä puoli, että sit tietää kropan toipuneen koetuksista.



Hyviä viikonloppuja kaikilla!

Väsyttää ihan sairaasti, mutta ajattelin tulla edes muutaman rivin kirjottamaan ennen kun sänky kutsuu.



Ihan ensin Vauvafanille ONNEA!!! Tulee jotenkin toiveikkaalle mielelle itekkin, kun noita plussia tipahtelee. Tarrasukkia matkaan.



Jännittäjienkerhokin on kasvanut kohtuullisen isoksi. Jännäilen jo niin Mean ja Thelman puolesta ja Ahomansikankin tuohon listaan liitän, vaikka et ite tärppiin uskonutkaan. Koska ajattelitte testailla?



Thelmalle myös tsemppiä huomiseen työhaastatteluun. Tule sit kertomaan miten meni ja koska saat tietää jatkosta.



Katjalah, toivotaan, että se tuhruttelu on nyt taakse jäänyttä elämää. Noita tuulimunaepäilyjä täällä näyttää olevan yhdellä jos toisella, mutta onneksi ne on toistaseksi kaikki ainakin ultrassa olleen jotain muuta. Toivotaan, että sun "tuulimunalle" käy samoin.



Ihania ultrauutisia myös tullut alkuviikosta. Tosi ihania uutisia, Eveys, Emmy ja Inna! Ja Emmyllä vielä noin ihana lääkärikin. Niitä on aika harvassa kai.



Pilvis, ikävä kuulla tosta refluxista. Mulla on oireita ihan ilman raskauttakin ja siinä edellisessä vaivat kyllä paheni, vaikkakaan ei tuossa mittakaavassa. Toivottavasti saat siihen helpotusta.



Omaa napaa... Mä onnistuin saamaan ovistikkuun kohtuu vahvan viivan sekä la-iltana, että su-aamuna. Ja sen jälkeen ei sit mitään. Kaipa se ovis siinä jossain vaiheessa oli, vaikka niitä tasavahvoja viivoja en onnistunutkaan näkemään. Oisko se huippu voinut jäädä sen verran lyhyeksi, että en sitä tikulla ehtinyt näkemään...? Muita ovisoireita on ollu, joten kai se siinä sit oli. Peittoa on heiluteltu, mutta tuskinpa se tärppi tästä kierrosta vielä lähtee. "Jose&Carlos" on kummallisesti arat, mutta se varmaan johtuu noista sekavista hormoneista, niin että rinnatkin reagoi.



Nyt on pakko suunnata sänkyyn... Öitä.

Tervetuloa Minalle ja Cucciolalle. Ja osanottoni menetyksestä.



Cucciola, harmi, että työnantaja oli noin tyly. Onneksi mun ei tarvinnut kertoa saikun syytä. Onhan jotkut kysyneet, että "oliko sullakin se mahatauti", johon olen suhteellisen epämääräisesti voinut vastata, että "tavallaan" :). Tunnistan itsessäni tuota samaa, että toisaalta on kova vauvan kaipuu ja samaan aikaan sen kanssa vähän semmonen pessimistinen uuden km:n pelko. Yritän kuitenkin ajatella, että eka km on puhdasta "sattumaa" eikä sen tarvitse vielä merkitä mitään lopullista näissä vauvahaaveissa. Toipumista sinulle.



Mea, tuota samaa menetyksen ja toivon välillä keikkumista täälläkin. Tosin sä olet askelen edellä, kun se ovis on selkeästi tullut. Tsemppiä.



Vauvafani, ompa sulla jännät paikat. Toivotaan, että "roskishaamu" vahvistuu plussaksi. Olis se vaan niin hienoa. Vaikka kyllähän tuo haamukin jo lupaavalta kuulostaa.



Thelma, toivotaan parasta, vaikka oireita ei olekaan. Kuulostat jotenkin niin ihanan rauhalliselta koko asian suhteen. Iloista melkein-lomaa sulle.



ON: Huomenna tulee kaksi viikkoa km:sta ja huomaan olevani ihan älyttömän kärsimätön. Suututtaa, ettei kroppa toivu siinä tahdissa, kun mä haluaisin ja psyykkisesti olisin niin valmis sen oviksen tulolle. Mutta ei kai tässä voi muuta, kun odotella. Olen myös huomannut, että työpäivät on mulle tällä hetkellä henkisesti helpompia, kuin vapaat ja siksi olen ihan tyytyväinen, että vappu menee töissä. Alkaa jo pelottaa, että koko vauva-asiasta tulee mulle semmonen pakkomielle, ettei oikein mitään muuta pysty tai osaa ajatella ja sitä en todellakaan toivo. Lääkärin ohjeiden mukaisesti varasin gynen ajan tuonne parin viikon päähän, joten onhan mulla sentään jotain mitä odottaa :)... Siis sen oviksen lisäksi.



Vapputerkuin, Niisku

Ihan ekaks Loviisalle hyvää kevään jatkoa ja tsemppiä "taka-alailuun". Joskus mietin itsekin, että onko tämä palstalla olo hyväksi mielenrauhalleni, mutta toistaiseksi se ehkä enemmän tukee, kuin häiritsee. Rauhoitu niin kauan, kuin siltä tuntuu ja jos sitten tekee mieli palata takaisin palstalle, olet tervetullut. Toivon kuitenkin sydämestäni ennen kaikkea sitä, että pääset rauhaan itsesi kanssa asioista. Ja sitä tietysti toivon meille muillekin - itseni mukaan lukien.



Thelmalla näyttää olevan menossa odottelun aikakausi monessakin suhteessa. Toivottavasti työasiat selviää parhain päin ja saat työn, joka haastaa ja motivoi. Odottelua se on myös aina testistä testiin tai oviksesta menkkoihin. Se kai se raastavinta onkin, ettei siinä välissä oikein voi tehdä muuta, kuin odottaa. Kroppaansa kun ei voi yhtään kiirehtiä toimimaan nopeammin. Terveisin nimim. "Saarnaa itselleen"... Mutta täällä odotellaan sun kanssa ja ihan hirveästi toivon, että pääset uuteen työhön salamatkustajan kanssa.



Mea, niin tunnistan tuon tunteen, josta kerroit: "raskaaksi heti" on muuttunut "olisinpa jo raskaana" tai ehkä mulla on sen verran km:n prosessointi kesken, että kapinallisesti ajoittain ajattelen, että "olisinpa edelleen raskaana". Kärsivällisyys ei taida kuulua hyveisiini. Varsinkaan, kun tietää, että sen plussan jälkeenhän se varsinainen odotus vasta alkaakin. Ei toivoisi, että sitä plussaa joutuu kauan odottelemaan. Onnea oviksesta ja tsemppiä seuraavaan vaiheeseen odotusta! Hieno uutinen, että keho on toipunut ja ainakin oviksen osalta valmis uuteen raskauteen. Tärppejä teille!



Minnis, hyvä, että rauta-asia on hoidossa. Kyllä nuo alhaiset hempat alkaa varmaan olosta ennen pitkää tuntua. Ja toivottavasti tietysti myös nuo rautalisät. Kysyit, koska me meinataan alkaa uuteen yritykseen. Toivottavasti mahdollisimman pian. Mies sanoi heti km:n jälkeen, että hän on valmis ja halukas uuteen yritykseen heti, kun minä koen olevani siihen valmis. Malttamattomana täällä ovista odottelen jo :).



Tattaraa, ihan loistouutisia! Niin ehdin jo pelästyä sun puolesta, mutta onneksi hälytys osottautui vääräksi. Kuulostaa myös kivalta, että olet voinut viettää saikkupäivää ja lepäillä. Hyvä juttu.



Katjalah, *reps* tolle hernekeitolle :). Se on ehkä hajuista se ensimmäinen, jota olisin raskaana ollessa pyrkinyt välttämään. Toivottavasti rokka oli hyvää.



Emmy, sulla on ollut ihan kunnon ällöoireita. Osanottoja niiden vuoksi. Vaikka on kai nekin vaan osa sitä onnea. Toivottavasti oireet kuitenkin sen verran väistyy, että saat harjottelun suoritettua eikä niitä rästipäiviä kauheasti jää tulevaisuuteen. Onneksi tuo veriryhmäasia on myös nyt selvillä ja osaat vaatia itsellesi tarvittavat tutkimukset ja seurannat. Miltä tuntuu mennä samaisen neuvolatädin hoitoon?



ON: Täällä ollaan ehkä pikkuhiljaa siirtymässä valoisammalle puolelle elämää. Viimeiset pari päivää on jo olleet töissäkin helpompia ja tunnemyrskytkään ei ole ihan niin voimakkaita. Uusi raskaus alkaa pyöriä mielessä ja se tietysti tuo tullessaan myös pelkoa siitä, että raskautuminen ei enää onnistuisikaan. Tuo edellinen kävi niin nopeasti ja helposti, ettei voi kahta kertaa samanlaista tuuria olla. Toisaalta, eipä se nopeasti alkuun lähtenyt pikkunen pysynyt matkassa, joten aika lyhyeksi se ilo siitä nopeudesta jäi. Toivoisin oviksen olevan tuloillaan mahdollisimman pian, mutta eihän siitä voi tietää. On vaan odoteltava.



Iloista vapun odotusta. Taidan kitkeä koko "odotus"-sanan sanavarastostani, kun kaikki menee näköjään odotteluksi :)...

Ihanan paljon tekstiä tullut tänne taas eilisen aikana!



Minnis, ihanaa, kun sulla on raskaus jo noin pitkällä! Toi Hb 111 kuulostaa aika alhaiselta. Kummallista, ettei ne neuvolasta vielä määrännyt rautakuuria.



Katjalah, kiva, että tuhruttelut on helpottaneet. Ja hyvä, että sait sen ultra-ajankin, vaikka se noin pitkälle meneekin. Mutta hienoa itsehillintää, että tyydyit siihen ;). Mä olisin varmaan vaatinut vaikka mitä vastaavassa tilanteessa. Ja jos jotain vuotoa yms. ilmenee, niin ainahan sitä voi yrittää päästä aikaisemmin ultrattavaksi. Toivotaan kuitenkin, että tuhrut on tuhruiltu ja kaikki on kunnossa.



Thelma, nyt päästään sit jännäilemään sua - jihuu!!! Kaikkien noiden sun kokemusten jälkeen niin soisin sulle tärpin heti ja nyt. Voihan ne ovikset joskus tulla tunnistamattakin, joten toivon ihan aikuisten oikeesti, että lääkäri oli oikeassa ja ovis oli ja meni hyödynnettynä.



Tattaraa, mikä on olo tänään? Täällä on peukut ja varpaat pystyssä sun puolesta.



Emmy84, kokemusta ei kauheasti ole, mutta mielipiteitä sitäkin enemmän :)... Uskoisin, että tuota Multivitaa voi ihan turvallisesti syödä jo ennen raskautumista/alkuraskauden aikana, kun siinä semmonen suositus kerran on. Jotenkin edelleen luotan siihen, että ei Suomessa voisi tuommosta suositusta laittaa purkin kylkeen (ainakaan noin tunnetun purkin, luontaistuotteisiin suhtaudun vähän skeptisemmin), jos se olisi jotenkin haitallista. Eikä tuo 20mg/pilleri vielä ole kovin paljon. Toivottavasti saat opiskeluasiat hoidettua. Miten se voikin aina mennä niin, että silloin, kun noita toimistoja ja muita virastoja eniten tarvitsisi, ne on monta päivää suljettuina??? Saanko kysyä, että mitä opiskelet?



Omaa napaa... Eilinen päivä töissä meni ihan ok, vaikka olihan se väsyttävää ja ajatukset ajoittain lähtee edelleen harhailemaan. Kotiin tullessa iskikin sitten ihan järkyttävä olo. Mistä näitä tunteita oikein ropisee? Ei Saunalahdelta ainakaan... Miehellä on edellisestä liitosta ihania teinejä, mutta eilisen kaltaisina päivinä se ihanuus on kovasti koetuksella. Onneksi lähtivät äidilleen yöksi ja me saatiin vähän kahden keskistä aikaa. Se tosin meinasi mennä ihan harakoille, kun ei tuosta tunnemylläkästään tahtonut oikein millään päästä irti, mutta onneksi leffa auttoi asiaa ja se oli loppujen lopuksi sitten ihan kiva ilta. Mies on ihanasti tukenut ja ollut lähellä, mutta ei miehet varmaan asioita pysty ihan samalla tavalla kokemaan, kun naiset. Alussahan se meidän raskaus oli, viikkoja oli virallisesti 6+6 (mutta koska tuo luku ei täsmää oviksen kanssa, mun epäviralliset luvut oli 7+1. Niinkun noilla parilla päivällä nyt olis mitään väliä ollut...). Paikat ultrattiin sinä päivänä, kun km tapahtui ja kaksi päivää myöhemmin uudestaan, kun kipuja oli niin paljon ja molemmilla kerroilla lääkäri sanoi, että kohtu on siisti ja tyhjä ja munasarjat kunnossa. Lopputarkastusta ei kuulemma tarvita, mutta vierailu gynen toimistossa on kuulemma suositeltavaa noin kuukausi km:n jälkeen ja näin aion myös toimia. Vaikka periaatteessa kaiken pitäisikin olla kunnossa, on itellä semmonen epävarma olo, johon varmaan gyneltä voisi saada toivottavasti apua.



Ja nyt lenkille ennen iltavuoroa. Aurinkoista päivää!