Niiskurouva

Emmy, täällä on käytössä ihan nuo perusviivatestit. Edellinen raskaus lähti ihan vaan niillä testaten ja onnistuin viime kierrossakin sen oviksen saamaan (tai ainakin niin kuvittelen) tikulle, mutta mitään sen suurempaa tulosta siitä ei sitten syntynyt. Jos ei näillä onnistuta, niin täytyy sitten miettiä noita kalliimpia systeemeitä.



Katjalah, tsemppiä sinne odotuspuolelle! Hyvä, että "tuulimuna" heilutteli :).



Haaveilija, hieno homma, että voit jatkaa saikulla. Täälläkin niitä itkuja riitti (ja välillä riittäisi edelleen) ja syythän oli mitä kummallisimpia. Mutta ei auta, ne itkut on vaan itkettävä ja surut surtava ja mun mielestä on viisasta ottaa aikaa itselle ja toipumiselle juuri niin paljon, kun sitä tarvitsee. Kiva, että olet myös jaksanut jo vähän innostuakin asioista ja käydä salilla ja ratsastamassa. Itse ainakin kaipaan sitä, että saa muuta ajateltavaa. Toipumista!



ON: Täällä ei oikeastaan ole mitään raportoitavaa. Paitsi, että tänään tuon iän voisi korjata vuodella eteenpäin :(. Taas vuotta vanhempi ja syli edelleen tyhjä. Näinköhän näin vanha voi edes lapsia saada??? Tikut on kuitenkin otettu käyttöön ja jossain takaraivoni uumenissa olen niin päättänyt, että tämä on SE kierto. Todennäköisesti tulen pettymään pahan kerran, mutta haluaisin vaan niin kovasti olla raskaana ja saada sen oman nyytin. Miehen teinit ovat vaan seuraavat viikot kokonaan meillä ja pupuilua ei voi harrastaa ihan silloin, kuin mieli tekee tai tarvetta olisi, joten se hieman monimutkaistaa tätä kiertoa. Mutta toivotaan silti, että tärppi käy... Niin alkaa taas tämäkin yövuoro olla takana ja kohta kotiin nukkumaan.



Niisku 1+3 Toivoahan aina saa, vai mitä :D?

Moikka,



ei tämä ketju ainakaan toistaiseksi näytä kuolleen, vaikka plussanneet täältä siirtyivätkin omaan ryhmäänsä :). -Hieno juttu! Vaikka tietty olis kiva, ettei niitä km:ja tapahtuisi enää ja tälle ketjulle ei enää olisi tarvetta. Mutta se lienee tilastollisesti mahdollista, joten pidetään ketju edelleen pystyssä.



Cucciola, olishan se + ollut kiva, mutta toisaalta mulla on rauhallisempi olo, kun täti vierailunsa teki. Jos olisin raskautunut suoraan km:n jälkeen, olisin varmaan ihan koko ajan kuulostellut ja miettinyt, että toimiiko keho ja miksei se toimi. Nyt toivoisin voivani ainakin vähän rauhallisemmalla mielellä lähteä uuteen yritykseen, kun tiedän, että kroppa on toipunut ja täti vieraillut. Toivottavasti sullekin se ovi tulis pian ja elimistö olisi valmis uuteen yritykseen.



Mea, kovasti täällä ainakin on yritystä sinne odotuspuolelle :). Enkä minä ainakaan tätä mitenkään eriseuraisena pidä, että vähän eri asioista eri paikkoihin kirjotellaankin.



Igloo, surullisesti tervetuloa. Taidettiin olla tuolla toisella palstalla samassa ketjussa myös. Tai sitten se oli joku muu, joka käytti samaa nimmaria. Mutta ite olen kokenut tämän ketjun hyvänä, kun täällä kaikilla on kokemus samasta asiasta ja voi olla rehellinen tuntemuksiensa suhteen. Totta kai jokainen prosessoi asioita omalla tavallaan ja tapahtumatkin on erilaisia, mutta km on tavalla tai toisella tuttu kaikille. Se myös antaa toivoa omien juttujen keskellä, että joku muu on ollut samassa pisteessä ja sieltä noussut. Niin, ja plussannut :). Tsemppiä teille uuteen yritykseen. Toivotaan nopeaa raskautumista. Mulla kierto meni niin, että jos laski km-päivän (tai sen päivän, jolloin vuoto alkoi, mutta mulla se alkoi spontaanisti) kp1:ksi, niin kierto palautui heti normaaliksi. Ovis tuli normaalisti 2 viikon päästä ja täti siitä kaksi viikkoa eteenpäin. Että varmaan sitten jossain vaiheessa kannattaa testailla, jos ei täti ilmaannu.



Lakka, tuo sun kuvaama "tuntuu tyhjältä, että se olis tässä" kuulostaa aika tutulta, vaikka silleen ollaankin eri tilanteessa, että meillä vasta esikoisesta haaveillaan. Mutta jossain vaiheessa se tyhjyyden ja epäonnistumisen tunteiden poistaminen oli koko raskausjutun päämotiivi ja olis tuntunut tosi tyhjältä lopettaa siihen. Onneksi nuo tunteet olivat ohimeneviä ja nyt ajattelen taas enemmän mahdollista tulevaa lasta, kuin raskaana olemista. Voi, kun teillä olis vielä yksi sukkela siittiö, joka uhmaisi kaikkea muuta ja uisi oikeaan aikaan oikeana ajankohtana... Täällä myös koko ympäristö pullistelee raskaana olevia ja se kirpaisee joka kerta. Yhtä työtoveriani en ole - ikävä myöntää - kyennyt edes onnittelemaan raskautumisesta ja sekin tuntuu pahalta. Mutta tällä hetkellä se vielä muistuttaa niin siitä omasta surusta, etten ole itseäni pakottanut kohteliaaksi.



Amppari, olipa ikävän kuuloinen reissu sulla :(. Miten olet voinut? Minä ajattelen samoin; ei se ollut alkio tai sikiö tai jotain muuta - se keskenmennyt oli meidän vauva. Mulla oli noita pessimismipäiviä jonkun aikaa km:n jälkeen, mutta muutama viime päivä on jo ollut helpompia. Itse asiassa huomasin, että kun täti tuli, kykenin ajattelemaan myös jotenkin positiivisemmin koko raskautumista ja toiveet nousi jopa vähän liiankin korkealle.



Katjalah, ihania ultrauutisia sulla! Ja neuvolassakin olet käynyt. Joko nyt uskallat odottajiin ;)? En tosin ole sinua pois ajamassa täältä meidän joukosta :).



Santsu, täällä havaittavissa tuota samaa vaikeutta ihmisten vauvauutisia kuullessa. Aina se muistuttaa omasta menetyksestä. Itselläni ei ole aiheesta kokemusta, mutta ajattelen jotenkin niin, että eivät ne vanhemmat lapset korvaa sitä kesken mennyttä. Tai toisin päin. Se on kuitenkin ollut täysin oma raskautensa ja se vauva on ollut erilainen ihminen, kuin kukaan niistä edellisistä. Ehkä siinä jotain lohduttavaa on, että on lapsia ennestään, mutta ei se minun mielestäni mitenkään tee siitä surusta vähempiarvoista tai pienempää.



Haaveilija, missä olet? Miten menee?



Thelma, kiitos, kun jaksat käydä meitä moikkaamassa. Olet vaan niin kauhean rohkaiseva esimerkki ainakin mulle. Toivon todellakin, että tämä raskaus sujuu hyvin loppuun asti ja voit unohtaa km:n ja tuulimunan haamut. Tsemppiä!



ON: Täällä ei ole juurikaan mitään raportoimisen arvoista. Kp6 illassa ja paketillinen ovistikkuja tipahtanut luukusta tänään. Ehkä sitten ensi viikolla niille löytyy käyttöä. Iloista viikonloppua kaikille!

Hohoi,



niin ne plussanneet siis lähti. Ymmärrän täysin, mutta kyllä teitä ikävä tulee. Kuka meitä nyt tsemppaa täällä ;)? Mutta onhan se parempi, että teillä on paikka, missä voitte hehkuttaa täysillä ajattelematta, että oma hehkutus voi olla kivuliasta toisille. Tullaan sit perässä, kunhan keretään.



Manat, miten menee? Onko tätiä näkynyt? Tai vielä mielummin: onko plussaa näkynyt?



Haaveilija, kuinka voit? Saitko sairaslomaan jatkoa? Mä taisin olla viikon verran pois töistä km:n jälkeen. Kävin kokeilemassa jossain vaiheessa, mutta olin sen verran kivulias, että lähdin pois kesken päivän ja hain vielä jatkoa saikulle sen jälkeen. Toivottavasti olet toipumaan päin, vaikka aikaa se vaatii. Meille lääkäri sanoi km:n jälkeen, ettei kroppa raskaudu, jos ei ole siihen valmis. Ja mulla ei sit kai kroppa ollut valmis, koska täsmähyökkäyksistä huolimatta ei onnistunut km:n jälkeisestä kierrosta. Vaikka voihan siihen olla monen monta syytä, miksei tärpännyt. Ensi kierrosta sitten :).



Amppari, halauksia sinulle. Miten voit? Mikä on olo kaavinnan jälkeen? Onnea gradun jättämisen johdosta. Se on hieno saavutus keskellä muuten niin rankkaa kevättä.



Cucciola, missä oot? Mitä kuuluu? Kuulumisia kaipailtaisiin täällä :).



ON: Tänne ei oikeastaan kuulu mitään raportoimisen arvoista. Täti on jo matkalla poispäin ja ilokseni täti ei kovasti rääkännyt, vaikka etukäteen sitä pelkäsinkin. Kipu ei ole ollut sietämätöntä ja vaikka vuoto oli runsaampaa, kun pillereiden kanssa, ei kuitenkaan ihan järkyttävää (jep, tulipa nyt tämäkin jaettua...). Vauvoja ja raskaana olevia tuntuu olevan enenevässä määrin joka puolella nykyisin. Tunteet ei taida heitä kohtaan olla ihan yhtä kipeitä, kun vielä vähän aikaa sitten, mutta kyllähän olo varsinkin vauvoja nähdessä on tosi haikea. Olen vaan yrittänyt asennoitua niin, että vielä se tärppi käy meillä uudestaan ja siihen asti on vaan maltettava. Ihan siis suht positiivisilla fiilareilla täällä.

Manat, kiva, että eilen oli reippaampi päivä. Ne on niin tarvittuja aina välillä. Peukut pystyssä olen täällä, että sun testi toisi toivotun tuloksen.



Arktinen Amppari, kyllä niitä itsekeskeisiä ajatuksia ja kirjoituksia tänne mahtuu, joten anna tulla vaan. Minä ainakin ymmärrän tuon halusi saada gradu pois alta ja keskittymisesi siihen. Toivotaan, ettei kaavinnan odottaminen tuota mitään tulehduksia, vaan että pääset sitten gradun palautuksen jälkeen toipumaan kaavinnasta ja saat myös gradun valmiiksi. Itsekin välillä kaipaisin jotain projektia, johon uppoutua. Voisikohan se olla niin, ettei se km ole itelle todellinen varsinaisesti ennen kuin vuoto on alkanut? Koko km on asiana ollut paljon rankempi, kuin olisin ikinä kuvitellut sen olevan ja tuntuu, että se on vienyt melkeimpä kohtuuttomasti energiaa viimeisen kuukauden aikana. Mulla mies oli hienosti ja ihanasti tukena km:n jälkeen, mutta tuntuu, että kun siitä on hetken aikaa kulunut, mies jotenkin olettaa/toivoo/kuvittelee, että asia on taakse jäänyt, eikä ihan samalla tavalla ymmärrä mun tuntemuksia. Toisaalta mulla tuo mies on kyllä auttanut tulemaan sinuiksi oman kroppani kanssa, vaikka on mullakin matkaa vielä sillä saralla. Tsemppiä sinulle näihin päiviin ja muista, että sinulla on oikeus juuri niihin tunteisiin, joita kullakin hetkellä tunnet.



Cucciola, tuo "olo tuntuu nollalta" -tuntemus on tuttu täälläkin. Koko km iski kummallisen syvälle ja jotenkin tuntuu, että noita "nolla-alueita" on elämässä tällä hetkellä aika monta. Suru on myös tuttua täällä, mutta kiukku ja semmonen epäreiluuden tunne vielä tutumpia. Ruokakaupoista on tullut oikein perhehelvettejä ja jotenkin niitä raskaana olevia on yhtäkkiä joka puolella vain muistuttamassa minua siitä, että minusta ei ollut siihen. Kyllähän minä tiedän, ettei se ollut minun kyvykkyydestäni kiinni, mutta siltä se välillä tuntuu. Tsemppiä sinulle ja jaksamista.



Täällä lähti käyntiin kp2. Täti siis karautti eilen ratsullaan, mutta jotenkin hassusti on jopa melkein helpottunut olo asiasta. Kyllä minä sen nyytinkin olisin huolinut, mutta ehkä tämä kroppa ei sitten vaan ollut siihen vielä valmis. Ja korvissa on soinut lääkärin sanat siitä, että kuukautisista tietää elimistön toipuneen. Tuntuu turvalliselta tietää, että kroppa toimii ja on palautunut ja jotenkin ehkä vähän luottavaisempi olo myös sen suhteen, että tästä vielä noustaan. Mies oli aivan ihana; alkoi heti miettiä koska se ovis tulee ja miten se sitten hyödynnetään :). Tuntui hyvältä. Mutta voisko se vauva saada alkunsa sitten seuraavasta kierrosta, jookos?



Nyt on nämä yövuorot tältä erää valvottu ja edessä ihanat vapaat. Iloista alkuviikkoa, kansalaiset!



Terkuin, Niisku

Onpa hiljaista. Taitaa väki nauttia ihan täysillä Suomen kesästä, nyt kun se on. Minä puolestani nukun nämä aurinkoiset päivät ja valvon yöt - ihan palkallisesti tosin - ja kun vapaat koittaa, taitaa se kesäkin olla ohi.



Manat, oletko testaillut kertaakaan? Toivottavasti lääkärissä vihdoin tulee selkeyttä teidän tilanteeseen ja pääsette asiassa eteenpäin. Nuo "mitä jos tai ehkä en" -päivät on kieltämättä rankkoja. Hetkellisesti voin minäkin tuon mielenrauhan saavuttaa, mutta kyllä raskaanaolevat naiset ja vauvanvaunut on edelleen asia, joka saa mut aikalailla pois tolaltani.



Lakalle voimia ja tsemppiä. Meillä mies oli vielä jokunen kuukausi sitten sitä mieltä, että hänelle riittää edellisestä liitosta olevat lapset. Tuntui tosi pahalta alkaa haudata sitä omaa haavetta nyytistä. Nooh, meillä mies onneksi muutti mieltään ja asiat siltä osin kunnossa. Miehille tuo km:kin taitaa olla vähän toisenlainen asia, kuin meille naisille. Soisin sinulle kyllä vielä sen yhden nyytin, jos tuntuu, että sylistä tilaa löytyy. *virtuaalihaleja*



ON: Täti on antanut myrskyvaroituksen jo pariinkin kertaan, mutta ei siitä sitten mitään ole toistaiseksi tullut. Pientä tuhrua jäi eilisaamuna paperiin pyyhkiessä ja siitä intoutuneena kuljin koko päivän alwaysit housussa, mutta eihän ne hanat sitten auenneet. Sen verran oli jo menkkakipuja, että särkylääkettä otin ihan vaan pahimmasta selvitäkseni. Olo on sen verran "menkkamainen", että minkäänlaisia toiveita en enää elättele raskaana olemisesta. Toivoisin vaan, että se täti tulisi kunnolla ja päästäisiin uuteen yritykseen pian.



Mun rivi: 35, Pk-seutu