Niiskurouva

Huomenia,



kp29 aukenee aurinkoisena ja tää yö alkaa olla voiton puolella. Yleensä mun kierto on ollut 28-29, joten katellaan kuinka tällä kertaa käy. Ei tässä oikein muuta voi, kun odotella.



Manat, harmi, että töissä yms. on niin stressaavaa. Ei kiva, jos tarttee koko ajan olla stressi päällä. Varsinkin jos olo on jo muutenkin kurja. Hyvä kuitenkin, että olette lääkäriin menossa. Toivotaan, että pääsette uuteen yritykseen pian ja tietenkin myös, että tärppää nopeasti.



Hauskaa, onnellista ja aurinkoista päivää.

Haaveilija, surullisesti tervetuloa tänne meidän pariin. Osanottoni menetyksestänne. Surullista. Toipuminen vie aikaa ja ainakin omalla kohdallani siihen on mahtunut tunteita ihan laidasta laitaan ja ne kaikki kuuluvat siihen prosessiin. Virtuaalinen halaus sinulle.



Vauvafani, kiva, että nauratti :). Ei tuo sinun krapulasi tuulimunalta kuulosta... :D.



Omaanapaa... Sanokaahan viisaammat ja kokeneemmat, että miten noihin roskishaamuihin ja -plussiin pitäis suhtautua (siis muuten, kun jättää ne kurkkimatta. Olenhan minä ne käyttöohjeet lukenut, mutta mutta....). Aamulla sain hailakan haamun Apteekin omalla testillä ehkä joku 10 min aikarajan umpeuduttua. Tyhmyyksissäni en tietenkään jättänyt sitä siihen, vaan painelin apteekkiin tuomisinani Clearbluen herkkä. Se antoi selvääkin selvemmän negan, mutta jätin sen sit tietty siihen pöydälle ja kun MUUTAMAN TUNNIN päästä sitä vilkaisin, oli se muuttunut ihan selkeäksi plussaksi (se ei siis ollut haamu, vaan just ihan samanlainen plussa, kun edellisessäkin raskaudessa). Googlettamalla näyttää löytyvän monen monituista ketjua aiheesta, joissa löytyy kokemuksia suuntaan jos toiseen: toisilla nuo roskismerkit on muuttuneet plussiksi, toisilla ne ei tarkota mitään. Pitäisi tietty suhtautua niin, ettei ne tarkoita mitään, mutta minkäs sitä itselleen voi. Toivoisin vaan, että se täti tulee heti huomenna jos on tullakseen ja jos ei ole, niin tulis sit semmonen plussa, mihin voisi luottaa. Vaikea sanoa olosta, että kumpaanko suuntaan sen suhteen kallistuisi. Tuntemukset voi olla ihan kumpaa vaan; tätiä tai raskautta. Toisaalta pelottaa, että nuo roskisjutut tarkoittaakin sitä, että mulla kuitenkin on jotain jäänteitä jossain kohdun perukoilla, mikä pitää sitä hormonia koholla, mutta kun sen oviksen olin tikuttavinani, niin voisko se olla mahdollista?



Onneks tää on tämmönen palsta, missä näitä juttuja voi vapaasti kirjotella. Kuulostan nimittäin omiinkin korviini ihan kipeeltä toiveineni ja haaveineni :)...



Niisku yövuorosta

Taitaa olla sen verran fiilikset laantuneet toissapäivästä, että uskaltaudun piipahtamaan tänne...



Cucciola, kiva kuulla, että lekurireissu meni "rakentavasti". Meillekin lääkäri sanoi, että kroppa ei raskaudu ennen kun on siihen valmis ja olis sitä mieltä, että sen takia ei tarvitse menkkoja odotella. Mutta kannattaa varmaan tehdä niin kuin tuo teitä hoitava lääkäri ohjeistaa. Tsemppiä tähän päivään ja toivottavasti sun elimistö palautuu nopeasti. Niin, ja kiitos virtuaaliolkapäästä ;).



Loviisalle kiitos siitä, että sanoit päivänselviä asioita, jotka kuitenkin meinaa "unohtaa" välillä. Jossain vaiheessa jo ajattelin, että en uskalla tänne enää tulla, kun kaikki muut plussaa ja mä olen sit se, joka jää rannalle. Tosin tässä pinossa jokaisesta plussasta iloitsee ihan kympillä ja se rohkaisee, että toisetkin on samasta tilanteesta nousseet ja selvinneet.



Arktinen amppari, ei näissä (niinkun ei muissakaan) asioissa taida olla oikeeta tai väärää tapaa surra. Jokaisella se prosessi on varmaan vähän erilainen ja se on vaan elettävä niin kun se eteen tulee. Mikä sulla on olo ja fiilis? Tuo pyöräkortti kuulostaa hyvältä. Itse mietin, että pitäis kai löytää joku muu juttu tämän vauvahaaveilun lisäksi, mihin voisi itsensä, aikansa ja energiansa upottaa, niin voisi selvitä vähän pienemmillä kierroksilla. En vaan ole keksinyt mikä se juttu olis...



Vauvafani sai sitten jo neuvola-ajankin. Hieno juttu! Toivon ja uskon, että sitä ei tarvitse perua, vaan kaikki menee hyvin siihen asti ja siitä eteenpäinkin. Onhan näitä tuulimunijoita ennenkin tässä ketjussa ollut ;)... Toivotaan, että sun pelot ei käy toteen, vaan että siellä oikeasti on pikkunen matkassa.



Mulla oli eilinen jo taas helpompi päivä sen raivostuttavan toissapäivän jälkeen. Olen huomannut, että mulle ei nuo vapaapäivät oikein sovi nykyisin, kun sillon on liikaa aikaa miettiä ja pyöritellä asioita. Mietin jo, että pitäisköhän ne vapaapäivät käyttää tehokkaasti keikkailuun, mutta mies ei asiasta innostunut. Yritän edelleen uskoa ja ajatella, että tädin vierailu on lähellä, mutta vaikeeta se eilen oli. Olen jo useampana päivänä reagoinut hajuihin ja tuoksuihin ja niin kävi eilenkin. Työkaverin valkosipulinen henkäys meinasi saada mahanesteet nousuun. Muutenkin on ollut semmosta "iltapäiväkuvotusta" ja siitä sain nauttia eilenkin oikein kunnolla. Alavatsalla myös pientä nippailua, mutta sen osaan yhdistää kyllä tätiinkin ja lääkärikin silloin toissapäivänä sanoi, että se tod. näk. johtuu menkoista. Mutta onhan näitä oireita ennenkin ollut, jos oikein kuvittelee, joten tuskin tämä muuta on, kuin ihan puhdasta luulosairautta :). Menin tyhmyyksissäni testaamaan ja sain kyllä aikarajan puitteissa ihan selkeän negan. Roskishaamu ilmaantui vähän aikarajan umpeuduttua, mutta ne on kai myös niin yleisiä ja harhaanjohtavia, että ei siitä toivoa kannata nostattaa.



Aurinko paistaa. Nyt nautitaan :).

Tervetuloa Arktinen ampiainen ja pahoittelut menetyksestä. Kuten moni jo kirjottikin, täältä saa parasta mahdollista vertaistukea ja täältä ei taida olla mahdollista tippua mihinkään. Ite ainakin olen saanut ketjusta paljon apua.



Ihana päivä ollut tänään sään puolesta. Melkein kun olis kesä tullut. Muuten tää päivä onkin sitten ollut tosi syvältä (anteeksi omanapaisuuteni, olen vaan semmosissa fiiliksissä, että paras jättää muut kommentoimatta...). Taisi käydä niin kun Thelma sanoi, että tunteet nousee pintaan uudestaan, kun joutuu km:n kanssa missään tekemisissä olemaan. Sinänsä lääkärireissu meni hyvin; paikat todettiin kunnossa oleviksi ja siltä osin kaikki ok. Se lääkäri on tosi ihana silleen, että se selittää koko ajan mitä se tekee ja on oikeasti empaattisen oloinen. Mutta minkäs sille voi, että ne hyvätkin uutiset on vain muistutus niistä huonoista? On kai se hyvä, että seuraavalla kerralla onnistumme varmasti ja että olemme niin helposti raskautuvia. Mutta kun minä en halua mitään seuraavaa kertaa. Minä haluan takaisin siihen pisteeseen missä oltiin ennen km:a, en takaisin siihen pisteeseen missä oltiin ennen raskautumista. Olen siis kiukkuinen, vihainen ja suorastaan raivoissani. Mea taisi miettiä, että voiko ärsyyntyminen olla raskauden oire. Kai se voi ja mikäli tämä olisi sellainen, odottaisin ainakin viitosia... Valitettavasti tämä taitaa vaan kuulua sekä km:n jälkeiseen elämään, että tädin lähestymiseen. On semmonen hassun ristiriitainen olo, että on ihan järkyttävän surullinen ja kiukkuinen olo siitä, ettei sitä matkustajaa enää ole, mutta en osaa ajatella senkään parantavan tilannetta, vaikka sen plussan saisinkin. En tiedä onko kellään muulla käynyt niin (todennäköisesti on...), että koko km saa ihan hirveän suuret mittasuhteet. Tuntuu, että olen epäonnistunut naisena, äitinä ja ihmisenä yleensä ja vaikka kuinka yritän itselleni puhua järkeä, tunne ei taida kuunnella. Totta kai haluan lapsen. Mutta tällä hetkellä en osaa niinkään ajatella sitä lasta, vaan ajattelen koko raskautumista siitä näkökulmasta, että minun on todistettava varsinkin itselleni, että minä voin olla raskaana. Ei siis ehkä paras mahdollinen aika ja hetki koko raskaushaaveille, mutta en ainakaan vielä osaa ajatella myöskään sitä, että lopettaisimme yrityksen tähän.



Periaatteessa kai se täti edelleen olisi vältettävissä, mutta käytännössä luulen sen kuitenkin huristelevan paikalle viikonloppuna.



Anteeksi tämä omanapainen ja negatiivinen avautuminen.



Kiukkuinen Niisku

Täällähän on vietetty äitienpäivää oikein urakalla. Ihana lukea kuulumisia.



Ahomansikka, koska aiot testata uudestaan? Viiva se on haamukin, joten varovaisesti onnea ja tarrasukkia matkaan!!!



Thelma ja Mea, wohoo!!! Vaisto piti siis paikkaansa. Melkein liikutuksissani täällä olen, kun uutisia luin. Onnea teillekin kummallekin ja vauvaliimaa monta purkillista matkaan. Ihana tuo Thelman positiivinen asenne.



Eveys, kiva, että flunssa on helpottanut. Sairastelu ei oo koskaan kivaa :(. Toivottavasti siitepölyt ei sen kummemmin härnää.



Innalle myöhästyneitä synttärionnitteluja ja osanottoja mummon poismenon johdosta. Oma mummini kuoli reilut kaksi vuotta sitten ja välillä ikävöin häntä edelleen. Oletpa kuitenkin jaksanut olla aktiivinen. *hatunnosto*



Cucciola, mitä kuuluu? Niitä omanapaisia kuulumisiasi kaipailen...



Vauvafanille myös onnea saavutetuista vuosista. Ihanalta kuulostaa tuo sun äitienpäivä kortteineen ja runoineen.



Minnis, vai on tyttö kyydissä. Varmasti on jotenkin konkreettisempaa ajatella niitä piirteitä ja luonnetta yms, kun on sukupuoli tiedossa. Se, pitääkö ne ajatukset paikkaansa, onkin sitten ihan toinen juttu :D... Mutta kyllä mäkin varmaan haluaisin tietää sen sukupuolen, jos joskus olisi jotain tiedettävää. Tosin kumpi tahansa olisi tervetullut.



Emmy, toivottavasti selviät harjottelusta kunnialla. Mutta totta puhut: joskus täytyy priorisoida ja jos harjottelu sitten vähän venähtää, niin ei se kai niin vaarallista ole. Pääasia, että sinä ja pikkuinen voitte hyvin. Loistava uutinen tuo terkkatädin vaihdoskin. Varmaan on edes pikkusen helpompi luottaa ihan uuteen (vaikkakin nuoreen :)) ihmiseen, kuin yrittää korjata sitä menetettyä luottamusta sen edellisen kanssa.



Pilvis, toivottavasti tuo ällötys ja väsymys pikkuhiljaa helpottamaan ja pääset nauttimaan siitä kuuluisasta energiasta. Tsemppiä.



Katjalah, oi, kun suloisia pentuja! Teille tuleekin sit tosi vauvan täyteistä aikaa. Tuota sykemittaria en olis kyllä koskaan osannut keksiä. Mutta ei kai se mitään suoliääniä voi mitata, joten kyllä ne varmaan ihan oikeat sykkeet on, mitä olet sillä bongannut. Miten noidannuoli voi? Toivottavasti jäämässä unholaan.



Olispa kiva sanoa, että mä seuraan Ahomansikan, Thelman ja Mean perässä kohti varmaa plussaa, mutta taidan olla menossa aikamoisella varmuudella ihan toiseen suuntaan. Jonkinlaisia "oireita" on, mutta ne on niin erilaisia kuin raskausoireet oli, että taitavat vaan ennakoida tädin kaahausta paikalle. Aika selkeitä PMS-oireita havaittavissa myös. Mutta ei auta kun kärsiä täti ja jatkaa sitten eteenpäin uusin voimin. Ke:na menen gynelle esittelemään paikkojani ja varmistamaan, että kaikki on ok. Jostain luin/kuulin, että ekat menkat km:n jälkeen voi olla tosi kivuliaat. Miten olette muut niistä selvinneet?



Iloista viikkoa. Niisku